Kesäkuun joulukortit ja muutoksen tuulia

Ei yhtään viimetippaan jäänyt kesäkuun joulukorttiprojekti, tässähän on vielä muutama tunti tätä kuukautta jäljellä.

Korttien pohjana on cd-levy, jonka päällystin pellavaisella perintölakanalla ja taustapuolen kraftin värisellä paperilla. Reunaan kiinnitin kuumaliimalla narua. Virkkasin pieniä lumihiutaleita ja ompelin siemenhelmiä koristeeksi. Iso lumihiutale on stanssattu ja muutama pieni lävistäjällä tehty. Hyvää Joulua-kyltin tein tietokoneella ja stanssasin irti paperista.

Huomenna vaihtuu paitsi kuukausi niin myös tämän blogin nimi ja suuntaviivat. Blogiin pääset samalla osoitteella kuin tähänkin saakka, joten tervetuloa huomenna katsomaan tarkemmin mitä haluan jatkossa tarjota!

Sitä sun tätä...

Kesäkuu lähenee loppua ja nyt kyllä toivoisi "oikean" kesän jo vihdoinkin alkavan. Koleita ja pilvisiä päiviä alkas olla riittämiin. Satanutkin on, mutta ei kovin paljon täällä Rauman seudulla. Yhden kerran on ollut sellainen kunnon ukkoskuuro, jolloin kaikki hanat oli yläkerrassa avattu. Muulloin sade on ollut hyvinkin inhimillistä.

On aurinkokin paistanut ja kypsyttänyt ensimmäiset mansikat omassa puutarhassa

Välillä kovia kokenut pioni (mies ajoi traktorilla yli puunkaatohommissa) ei kovin suurella kukkaloistolla ilahduta, mutta ensimmäinen kukka on auki ja on se aina niin kaunis ja joka vuosi pitää kuvata, vaikka ihan samalta se aina näyttää.

Raparperi on kasvanut valtavaksi pehkoksi ja siitä on muutamat piirakat värkätty. Lisäksi raparperipaistosta, mehua ja siirappia.

Raparperipaistos vaniliakastikkeen kera. Resepti täältä

Vasemmalla mehua, resepti täältä ja oikealla siirappia, resepti täältä. Mehussa tavallista sokeria ja siirapissa ns.inkkarisokeria. Noin paljon vaikuttaa väriin. Molemmat ihan tajuttoman hyviä!

Jalkapalloa on katsottu telkkarista, mutta myös livenä. Pojanpojista nuorimmaisella (Riku 10v) oli pari peliä täällä Raumalla ja oli kyllä kivaa seurattavaa sellainen leppoisampi peli, kukaan ei purrut ketään! Taitavaa peliä ja hyvää pelisilmää jo on tuon ikäisillä pojilla.

KoPan  joukkueen kapteeni

Uusi viikko alkamassa tiistaina myös uusi kuukausi. Toukokuun joulukortit jätin suosiolla tekemättä kun oli niin hektinen kuukausi ja kesäkuun kortitkin jää näköjään viimeiseen päivään. Ovat pikkasta vaille valmiina, joten huomenna ne sitten esille.

Try it on Tuesday Challenge

Tämän haasteen teemana on tagi, joko pelkästään  tai sitten tagi liitettynä vaikkapa korttiin.Tein  pelkästään tagin.
Just a tag..here is my answer for challenge.

The Three Muses Challenge - Dancers

Tähän haasteeseen tällaiset tanssijat

Here are my dancers for challenge.

Enkulin haaste kesäkuu

Enkulin kesäkuun haasteeseen vielä ehdin osallistua. Musiikkina tällä kertaa October & April feat, Lauri Ylönen & Anette Olzon. Kaunista kuunneltavaa ja myös hoitokoira Milo tuli heti viereeni kun kuuntelin kappaletta :)
Digeilyni innoittajana pääasiassa Laurin ensimmäinen tulkinta 
Hän oli kuin huhtikuun taivas
Auringonnousu silmissään
Valon lapsi
Loistava tähti Tuli sydämessään

 Harjoittelin tässä työssä ensimmäistä kertaa PicMonkey-kuvankäsittelyohjelmaa, joka löytyy täältä.
Ilmaisversiossakin on monenlaista kivaa eikä ohjelmaa tarvitse ladata omalle koneelle, vaan netissä voi käyttää. Ehdottomasti kannatta kokeilla!

Take a Word Challenge - Mail Art

Tämän kertaiseen haasteeseen tällainen digikollaasi.

Here is my digi collage for challenge.

Juhannusmuistoja

Tänä juhannuksena on tullut paljon muisteltua 50 vuoden takaista juhannusta, johon liittyi suurta iloa ja suurta surua.
Tuolloin vuoden 1965 juhannuksen vietimme kahden kaverimme kanssa Pyhärannan Reilassa telttaillen. Olimme juhannusviikolla ostaneet kihlasormukset ja siellä sitten aattona ne pujotettiin sormeen. Oli ihanan lämmin ja hauska juhannus. Juhannussunnuntaina palasimme kotiin ja siellä minua odotti todella ikävä yllätys, isä oli juhannuspäivänä kuollut (56 vuotiaana). Ilo ja suru olivat suuressa sekamelskassa päässäni. Isä ei koskaan tullut tietämään kihlauksestamme.
Joka juhannus nuo asiat pyörivät jollain lailla takaraivossa, mutta nyt erityisesti kun on tuollainen tasaluku aikaa. Isä ei ehtinyt nähdä viidestä lapsenlapsestaan kuin yhden, veljeni tyttären. Varsinkin silloin kun oma tytär ja poika olivat  pieniä harmitti usein se, ettei heillä ollut myös tätä toista pappaa. Mutta elämä kuljettaa omia polkujaan ja niihin on sopeuduttava.

Lapsuuden perheeni, josta vain tuo lähes kaljupäinen 1-vuotias on jäljellä.

Teimme juhannuspäivänä nostalgiaretken lapsuuteni maisemiin. Neljä vuotiaana olen muuttanut isän ja äidin kanssa vanhainkotiin ja sieltä 13 vuotta myöhemmin äidin kanssa pois. Syy siellä asumiseen oli se, että isä oli vanhainkodin talkkarina. Minulla oli siis paljon mummuja ja pappoja, jotka kilvan lellittelivät talon ainoaa lasta. Siis uskomattoman ihana lapsuus!
Nyt talossa on toiminut jonkin aikaa päiväkoti.

Jossain vaiheessa alueella olevaan pieneen taloon muutti perhe, jonka kahdesta vanhemmasta lapsesta sain hyvät kaverit ja edelleen olemme yhteyksissä.

Talo on jo aikoja sitten purettu ja siinä kasvoi tuoksuva niitty.

Monet muistot kävivät mielessä kun viereisellä kalliolla nautiskelimme mieheni kanssa eväät.

Tämä kallio oli kulkureittimme vaikka tie oli aivan vieressä, mutta paljon jännittävämpää oli käyttää kalliota.

Tuossa kiven kolossa on monet salaisuudet kerrottu. Nuo romppeet on siihen sen jälkeen kulkeutuneet.

Vanhainkodin lähellä on pieni järvi, Pyytjärvi, josta silloin aikoinaan otettiin vesi vanhainkotiin ja siihen liittyvään maatalouspuoleen. Järven rannalla oli ns.pumppuhuone, jonka huolto ja valvonta kuului isälleni ja siellä käytiin ainakin pari kertaa viikossa tarkistamassa, että kaikki oli ok.
Pumppuhuoneesta on jäljellä sokkeli ja järveä kiertää valaistu kuntorata ja talvella hiihtolatu.

Järven rannat ovat soista ja rehevää. Lumpeet olivat vasta nupuillaan.

Karpalot kukkivat. Karpaloita käytiin lapsuudessanikin poimimassa.

Kävin lapsena tuossa kohtaa uimassa. Isä vei siihen vähän hiekkaa, joten oma hiekkaranta oli!

Jotkut asiat ovat ja pysyvät, niinkuin nämä kaksi kuusta kiven päällä. Siinä ne kasvoivat jo vuosikymmeniä sitten ja edelleen.

Kun tuota näkymää eilen katselin niin syvä kiitollisuus täytti mielen. Lapsuus oli taloudellisesti aika vaatimaton, mutta henkisiä voimavaroja sain niin monilta ihmisiltä. Oman perheen ja kaverien lisäksi oli tosiaankin ne lukuisat mummut ja pappat ja monet hoitohenkilökunnasta olivat perheettömiä ja asuivat henkilökunnan asunnoissa ja ottivat minua mielellään luokseen. Kiitos heille kaikille <3

Hyvää Juhannusta!

Raparperi-mansikka-juustokakun ohjeen nappasin täältä ja lisäsin vielä mansikoiden päälle raparperimehuun tekemäni kakkukiilteen.Reuna on vähän kuin "rotansyömä" kun laitoin vuokaan leivinpaperiarkin, jonka laskostelin reunasta. Kannattaa tietenkin laittaa suikale niin tulee siisti reuna. Maku on vielä arvoitus, mutta illalla tiedetään!

Tämän kuvan myötä toivotan kaikille oikein Hyvää Juhannusta, huolehtikaa itsestänne ja toisistanne!

Kiitos edelliseen postaukseen tulleista hyvän juhannuksen toivotuksista.

Lenkillä Milon kanssa

Kyllä koira on kiva pakkaus siinäkin, että lenkille tulee lähdettyä joka ilta. Toivottavasti meneillään oleva kymmenen päivän kuuri saa taas lenkkeilyinnostuksen oikein toden teolla alkamaan.
Tänään tepsuteltiin 10,3 km:n lenkki pääosin metsäpolulla. Kamera oli myös mukana ja 84 kuvaa tuli näpsittyä. Tässä teille vähän tunnelmia:

Kylläpä on kaunis polku...eikun menoksi!

Kiva oli kukkien reunustamaa metsätietä kulkea.

Välillä piti nakertaa jonkin matkaa mukana roudattua puupalikkaa.

Kyllä koira ja kissankellot samaan kuvaan sopivat!

Paljon oli viestejä Milolle jätetty ja ne kaikki piti tietenkin tarkistaa ja osaan vastaillakin.

Kaikenlaista ihmiset lenkillä mukanaan kantavat ja unohtavat sitten viedä kotiin.

Installaatio polun vieressä.

Kotimainen orkideamme, Maariankämmekkä

Juolukan lehdet olivat ihastuttavan värisiä.

Joku ohdake (en tiedä tarkemmin)

Vanhan kaatopaikan täytetyt rinteet ovat aivan täynnä lupiineja, toisaalta kaunis näky

mutta haluaisiko sittenkin mieluummin nähtdä tämän

tai tämän?

Aika lähellä kotia pyörätien varressa istuskeli tällainen ihana kisuli, joka oli hullunrohkea, eikä yhtään väistänyt Miloa, joka meni parin metrin päähän tekemään tuttavuutta. Toisekseen kisu oli aivan liian kaukana yhdestäkään talosta, joka olisi mahdollisesti ollut sen koti ja pyörätien vieressä on erittäin vilkasliikenteinen 8-tie. Ei voitu kuin toivottaa kisulle onnea <3

Varjoesitys huvimajalla

Lauantai-iltana kun istuskelimme huvimajalla niin sen oveen ilmestyi yhtäkkiä vaihtuva näyttely varjokuvista. Tuijotin sitä haltioituneena ennenkuin tajusin lähteä hakemaan kameran. Paljon ei kuvaamisaikaa enää ollut, sillä näytös oli nopeasti ohi.

Arvelin, että näytös uusitaan seuraavana iltana samaan aikaan, mikäli aurinko paistaa. Menin valmiiksi majalle odottamaan ja uusinta alkoikin  ennakoituun aikaan.

Näytös kestää vain muutaman minuutin, koska majan takana olevassa metsässä on vain pienen pieni aukko, josta aurinko pääsee hetken paistamaan.

Meillä on kymmenen päivän ajan pikkuinen alle vuoden ikäinen Parson russelterrieri Milo hoidossa kun pojan perhe lähti Lontooseen lomareissulle. Milo on aivan ihana sydäntenmurskaaja, jonka kanssa on kiva käydä lenkillä. Vauhtia riittää pallon kanssa ja leluksi antamani nalle saa kyytiä.

Pohjois-Suomessa on tänään satanut lunta ja meilläkin puhalsi tosi kova tuuli, mutta pihalla tuulen suojassa oli lämmintä olla paljain varpain.

Vanhasta kirjasta lahjaksi

Meillä oli tänään ilo olla "otturityttömme" Pian tunnelmallisissa valmistujaisjuhlissa.Monen vuoden tiukan opiskelun jälkeen hänellä on Ohjaustoiminnan Artenomin (AMK) paperit taskussaan. Hän oli kutsunut juhliinsa rakkaita ja tärkeitä sukulaisia ja ystäviä. Oli suuri ilo kuulua heidän joukkoonsa.Olen säilyttänyt keskikouluaikaista "Tyttöjen käsityöt"-kirjaa johonkin sopivaan tarkoitukseen ja nyt oli sopiva aika ja henkilö, kenelle halusin siitä tuunailla muistojutskan.

Lämpimät Onnittelut Pialle!