Onnellista Vuotta 2015

Meille, minulle ja miehelleni vuoden vaihtuminen on aina juhlan paikka, pienen tai vähän isomman. Tällä kertaa sellaisen isomman, 31.12. tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä kun sanoimme toisillemme "tahdon". Monenlaisia päiviä on mahtunut viiteen vuosikymmeneen, enimmäkseen kuitenkin hyviä.
Teimme heti liittomme alussa sopimuksen, että minä päätän pienistä asioista ja mies päättää isoista. Vielä ei ole ollut niin isoja asioita, että hän olisi päässyt päättämään :) Vitsi, vitsi, pitkälti yhdessä tietenkin asioista päätetään, mutta itsenäisiäkin päätöksiä saa tehdä eikä jokaista ostostaan tarvitse selitellä vaikka yhteisestä pussista rahaa käytetäänkin. Varmaan yksi tärkeimmistä asioista on ollut luottamus siihen, että kumpikin toimii yhteiseksi hyväksi.  Minä olen päässyt helpolla, mutta miehelläni on varmaan ollut minussa kestämistä, mutta siinä vaan on urheasti kestänyt tuulet ja tuiverrukset, äkkipikaisuudet ja monen moiset ideoinnit ja organiseeraamiset. Rakas <3
Kun tänään juhlimme perhepiirissä niin se on jo laaja: kaksi lastamme (tyttö ja poika), kuusi lastenlasta (kummallakin kolme) ja kolme lastenlastenlasta. Lisäksi tietysti puolisoita ja appivanhempia. Meistä kahdesta on kasvanut iso porukka, monta rakasta ja tärkeää ihmistä <3
Kun nämä kuvat on otettu, ei ollut aavistustakaan mitä kaikkea avioliitto ja elämä tuo tullessaan. Eipä sellaista edes mietitty, oli vain kahden nuoren rakkaus ja halu elää elämä yhdessä ja perustaa perhe.

Koskaan ei ole kaduttanut, että tuli niin nuorena avioiduttua. Ei meiltä mitään tärkeää jäänyt kokematta tai emme ainakaan tiedosta sellaista. Elämme nyt elämässä jaksoa, jossa on paljon aikaa itsellemme ja toisillemme. Kaikki on hyvällä mallilla ja suuntaamme luottavaisesti ja kiitollisin mielin eteenpäin.
Hassuttelimme 60-luvun vaatteissa, joissa myös juhlimme ja käymme oikein valokuvaajallakin. Mutta nyt ihan itselaukaisijan avustuksella...vähän haasteellista, mutta ihan hauskaa :)

Tällaisissa  tunnelmissa toivottelen kaikille blogissa kävijöille

Onnellista ja Menestyksellistä Vuotta 2015

Taas yksi joulu siirtymässä muistojen helminauhaan

Jouluuni kuului perinteiseen tapaan sopiva sekoitus rauhaa ja vilskettä. Rakkaita ihmisiä, hyvää ruokaa, saunomista, jouluvaloja, lukemista, ulkoilua...niistä oli joulu tehty.
Vielä menee pari päivää, että saadaan viimeisetkin jouluruoat syötyä, eli hyvällä mallilla sekin.

Varmaan kymmenisen vuotta sitten tein tällaisen enkelin, jonka sisällä on valot. Enkeli on ihan unohtunut säilytyslaatikkoonsa muutamaksi jouluksi ja nyt tupsahti esille. Välillä siinä on valot ja välillä taas ei, molempi parempi. Tekisin nyt vähän erilailla koko systeemin, ehkäpä pitäisi osittain uudistaa...

Tämä kirkko vaan on niin mieluinen.

Joulukuusemme alkaa olla aika mini :)

Raitatonttuja tuli keräiltyä muutamana jouluna joskus vuosituhannen alussa.

Mehikasviin sopii kivasti tuo punainen kimallekoristelu, miniän valinta osui nappiin :)

 Päivät pidentyvät hitaasti, mutta varmasti ja aurinko on näyttäytynyt useanakin päivänä. On vaan niin alhaalla, ettei paljon tänne metsän keskelle näy, mutta sen verran, että tietää sen edelleen olevan olemassa.

Joulukortteja tuli puolisen sataa, paljon käsintehtyjä ja myös kaupasta ostetuista huomasi, että ne oli ajatuksella valittu. Lämmin kiitos teille kaikille <3

Toivottelen kaikille blogissa kävijöille oikein hyviä ja onnellisia vuoden 2014 viimeisiä päiviä!

Tunnelmallista Joulua

Koti on siivottu ja puettu jouluiseksi, leivottu, ruokia tehty, jouluvalot sytytetty, lahjat paketeissa, hyvä mieli...joulu saa tulla.
Lunta saatiin monta senttiä ja aattona lisää tulossa, joten ulkonakin on juhlatunnelma ja valot näyttävät huikaisevan kauniilta illan pimetessä.

 Toivotan teille kaikille oikein Ihanaa, Lämmintä ja Tunnelmallista Joulua!

Päivä on ollut osin aurinkoinen ja linnut ovat olleet ruokintapaikalla pitkin päivää. Piti niitäkin ehtiä kuvaamaan muiden hommien lomassa.

Valkoinen amaryllis ihastuttaa ja sitä on tullut kuvattu edestä ja takaakin

Väinöllä ja Martalla on asiaa: Rakastakaa  ja muistakaa pitää huolta itsestänne ja toisistanne.

Kuusi yötä jouluun...

Joulu tulla jolkottaa. Eipä tämä mikään uutinen ole, varmaan kaikilla tiedossa :) Kaupassa käydessä olin huomaavinani ettei mitään pahempaa ryntäystä ollut. Osuinko vaan sellaiseen aikaan ja sellaiseen kauppaan. No pahimmat ruuhkapäivät taitavat olla vielä edessäpäin.
Oma joulu tulee verkkaiseen tahtiin nautiskellen. Kun työkiireet eivät enää paina niin voi käyttää jouluvalmisteluihin vaikkapa kaikki vuorokauden tunnit. Siis jos siltä tuntuu. Kuulun siihen ihmislajiin, jonka tunnistaa siitä, että "ellei viimetippaa ois, niin moni asia jäis kokonaan tekemättä". Eli kaikki uunituoreena! Hyveekseni lasken kuitenkin sen, että minulla on päässäni aina melko tarkat suunnitelmat milloin minkäkin asian viimetippa on. Harvoin syntyy paniikki tai kaaos valtaa ajatukset. Sitäpaitsi uskon joulun jälkeiseen elämään, enkä ole millänsäkään, vaikka joku suunniteltu homma jäisi tekemättäkin. Sen voi tehdä vaikka uudeksi vuodeksi,  pääsiäiseksi, vapuksi, juhannukseksi  tai vaikkapa vasta seuraavaksi jouluksi. Esimerkiksi päättömiä enkeleitä on verstaanpöydällä ja päättömiksi jäävätkin toistaiseksi. Valmistunevat jouluksi 2015...ehkä.
Vähät lahjat ovat kuitenkin paketoituna (paria lukuunottamatta), vähän on siivoiltu, limput on leivottu, kahvileipomuksia taidan tehdä huomenna ja/tai lauantaina ja ruokia valmistuu sitten alkuviikolla. Aatonaattona koti pukeutuu jouluun ja rauha laskeutuu huoneisiin. Aaton vietämme miehen kanssa kaksistaan ja joulupäivänä ruokapöytään istuu toistakymmentä rakasta ihmistä. Joulupäivä on tänä vuonna joulun huipentuma.
Postityttö on tuonut toinen toistaan kauniimpia joulukortteja, paljon myös käsintehtyjä. Tänään saimme todella yllätyksellisen kortin, en saa sitä pois mielestäni ja olen jo monta kertaa sitä katsellut. Kortti on ystäväpariskunnalta, jonka miehen äiti, Aino oli minun äitini, Ellin  ystävä.Sekä Aino että Elli ovat jo aikoja sitten olleet haudanlevossa, mutta tänään tulleessa kortissa on äitini nimikirjoitus. Hän on kortin lähettänyt Ainolle jouluna 1987 ja kortti oli löytynyt Ainon jäämistöstä ja sellaisenaan laitettu uusiokäyttöön. Kortti herätti paljon muistoja, monia lapsuuden kesiä, monia ihmisiä vilahteli mielessäni. Minusta lähettäjän idea on aivan mielettömän hieno ja tuo kortti tulee saamaan arvoisensa kohtelun ja paikan.
"Otturi"-Vili kävi taas näyttämässä mallia miten joulustressi ei pääse iskemään.

Lunta ei ole mainittavammin tähän mennessä ollut, vesisadetta sitten senkin edestä. Viimeyönä oli satanut muutama milli lunta, mutta säätietojen mukaan ei siitä pitkään iloa ole, vaan palataan entiseen pimeyteen. Mutta muutaman päivän kuluttua lähdetään jo valoisampaan suuntaan, oli lunta tai ei.

Valoa tuo valkoinen amaryllis ikkunalla

Stressitöntä jouluun valmistautumista teillekin lukijani!

Vanhan kirjan uusiokäyttöä

Monenmoista on jo tullut vanhoista kirjoista värkkäiltyä. Pitääkin joskus kerätä niitä samaan postaukseen! Mutta nyt oli vuorossa kranssi kirjanlehdistä. Jonkun roskaromaanin lehtiä kieputtelin tötteröille ja liimasin kartonkiympyrään. Suht nopea tehdä ja aikas näyttäväkin. Halkaisija on reilut 40 cm ja kirja oli sellainen ns. normaalikokoinen. Kutakuinkin tämän ohjeen mukaan tein.

Enkulin musiikkihaaste joulukuu 2014

Enkuli valitettavasti lopettaa tämän itselleni kovin mieluisan haasteen. Mutta aika aikaansa kutakin. Olen varmaan joka kerta tehnyt digeilyn, mutta tähän viimeiseen haasteeseen ihan manuaalinen kortti.
Musiikiksi valitsin kolmesta vaihtoehdosta "Siellä missä mummi asuu". Katsoin asiaa aika kapealta sektorilta, enkä mitenkään jouluisesti. Kuvassa on mummo ja vaari isäni puolelta. Melko harvoin siellä käytiin, mutta muistan, että siellä missä mummo asui, oli vanhan kuluneen lipaston päällä  heistä tämä samainen kuva kehyksissä.Vaari kuoli kun olin lapsi ja mummo kun olin jossain 20-vuoden tietämillä.

Kiitos Enkuli kaikista haasteista, joiden musiikki on ollut todella inspiroivaa. Uskon, että jatkossakin annan musiikin inspiroida itseäni digeilemään ym.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin sain Enkulilta aivan mahdottoman hienon palkinnon marraskuun musiikkihaasteesta. Tarkoitus oli pitää näpit irti niistä nyt ennen joulua, mutta kuinkas sitten kävikään. Enkelikello tietenkin on kasattuna ja toiminnassa, mutta Timpan kortit oli myös saatava esille. Löysin varastoistani erään puusta tehdyn kipon, joka oli koristelultaan jäänyt vaiheeseen. Pohjan mitat olivat just eikä melkein kortteihin sopivat. Pienellä sahauksella siitä tuli sopivan korkuinenkin ja metallista mixed mediaa pintaan.Nyt kortit ovat esillä ja voin niitä hiplailla.

Ihanaa postia

Vein tänään joulukortit Itellan hellään huomaan ja samalla noudin paketin. Postissa oli melkoinen ruuhka, mutta kuten olen varmaan ennenkin ja monessa yhteydessä sanonut niin sanon taas, että Rauman pääpostissa saa aina, ihan aina ystävällistä ja iloista palvelua. Jouluruuhkakaan ei tehnyt poikkeusta. Hyvän mielen sieltä aina saa mukaansa. No nyt sain mukaan myös kookkaan paketin, jonka heti kotiin päästyäni avasin. Meikäläinen ei kovin usein mene sanattomaksi, mutta nyt meni. Paketti oli Enkulilta, marraskuun musiikkihaasteen arvontavoitto. Musiikkina oli tuolloin "Maailman ensimmäinen keiju". Hänen palkintonsahan ovat räätälöityjä voittajalle. Kerroin meilissä, että askartelijahan minä pääasiassa olen ja hän on varmaan blogissani päässyt huomaamaan mistä tykkään. Sanattomaksi menin ensin voiton suuruudesta, paketissa oli vaikka mitä ja kaikki niin mieleisiä kuin vaan voi olla. Hyvin on Enkuli blogiani ja ajatuksiani lukenut :)

Ylitse muiden menee kuitenkin kaksi asiaa.
Toinen on tämä enkelikello

Joskus avioliittomme alkuaikoina hankimme tällaisen ja vuosia ja vuosikymmeniä se kuului jouluumme. Aika teki kuitekin tehtävänsä ja enkelikello joutui roskiin voi sanoa loppuun käytettynä. Ja nyt meillä on uusi enkelikello ja Enkulilta saatu! Takuulla muistan hänet aina jouluisin kun enkelikello kauniisti kilisee.
Ja toinen ylitse muiden...siis oikeesti, mistä joku voi noin hyvin tietää...

Timppa on yksi suuria esikuviani askartelun saralla ja vanhat valokuvat ovat suuri intohimoni. Nämä minä otan viereeni kun menen nukkumaan :)

Mukana seuranneessa kortissa Enkuli kirjoitti mm: "Toivottavasti palkinto on mieleinen. Yritin laittaa paljon erityyppisiä, että saat inspiksiä." Ja minä vastaan: "Olen enemmän kuin onnellinen näistä kaikista, jo nyt inspiksiä on vaikka kuinka monta. Nyt pitää vaan malttaa ja hoidella joulu ja uusi vuosi pois ja sitten päästää inspikset valloilleen."

                                              Isot ja lämpimät kiitokset Enkulille <3

1-vuotiskortteja tilauksesta

Tilauksesta tein pari 1-vuotiskorttia, ensimmäinen pojalle ja alempi tytölle.

4-vuotiskortti pojalle

Sukulaispoika Eetu vietti synttäreitään Itsenäisyyspäivänä ja kunniakkaat neljä vuotta tuli reippaalla pojalla täyteen.
Tällaisen kortin tein Eetulle.

Take a Word Challenge - Angels

Tämän viikkoisen haasteen aiheena Enkelit. Digeilyni on tässä.
Here is my digi collage for theme Angels.

Kortti merkkipäiviään viettävälle pariskunnalle

Tein tällaisen kortin vähän iäkkäämmälle pariskunnalle, jotka kumpikin viettävät merkkipäiviään.

50 vuotta sitten

Tämän viikonlopun aikana on moni raumalainen hiljentynyt ja elänyt uudelleen vuoden 1964 joulukuun 8.päivän  illan ja sitä seuranneet päivät ja viikot. Pienessä kaupungissa melkein jokainen tunsi jonkun merionnettomuudessa mukana olleen. Itselläkin oli useampi tuttu niin pelastuneissa kuin hukkuneissa. Ketään todella läheistä ei ollut, mutta suru oli kaupungin yhteinen.
Muistan kuin eilisen päivän tuon räntäsateisen illan. Asuin äitini kanssa lähellä sairaalaa ja aloimme kuulla ambulanssien jatkuvat ujellukset kun ne ajoivat edestakaisin kotimme ohi. Ymmärsimme aika nopeasti, että jotain todella isoa ja vakavaa oli tapahtunut. Radion klo 22 uutisissa kerrottiin jotain alustavaa tietoa, mutta koko kauheus ei ollut vielä uutistoimistoa tavoittanut. Sulhaseni tuli iltavuorosta käymään meillä ja oli kuullut asiasta jotain hajanaisia tietoja. Seuraava aamu paljasti koko kauheuden...28 nuorta oli hukkunut Rauman satamassa yhteysveneen ja hinaajan törmäyksessä.
Alkoi järjetön pelko ja arvailu, oliko mukana keitä tuttuja tai ystäviä. Koska kyseessä olivat alokastanssit niin tiesin, että minun ikäluokkani tyttöjä suurimmaksi osaksi mukana oli. Tieto kulki siihen aikaan todella hitaasti tähän päivään verrattuna eikä jokaisen kaverin kotona puhelintakaan ollut, ei meilläkään. Seuraavat viikot olivat raskaita tietenkin asianosaisille, mutta myös kaikille raumalaisille. Muistan miten suru ja ahdistus oli kävinkosketeltavaa. Kaupungilla ihmiset kulkivat päät painuksissa ja kun näki joidenkin keskenään juttelevan niin silmäkulmista kyyneitä pyyhittiin. Sen ajan tapa oli sellainen, ettei asioista avoimesti puhuttu, kun annetaan olla niin kyllä ne siitä unohtuvat. Eipä tainnut paljon kriisiapua olla tarjolla ja sitä olisi todellakin tarvittu.
Itse viimeistelin tuon joulukuun ajan häitteni järjestelyjä, olin onnellinen morsian, joka uudenvuoden aattona sanoo "tahdon". Kun hain morsiuspukuliikkeestä huntuni niin siellä oli myyjänä pikkuserkkuni, jonka sisko oli hukkunut, monet lapsuudenleikit yhdessä oli leikitty. Itkunsekaisin tuntein siis huntuni hain. Raumalle julistettiin suruaika, jonka päättymisestä ei ollut ihan varmaa tietoa. Kaikki huvitilaisuudet, myös yksityiset, joissa oli tanssia, oli kielletty. Alkoi jännitys siitäkin, että voidaanko häissämme tanssia vai perutetaanko orkesteri. Kaksi viikkoa onnettomuuden jälkeen oli uhrien siunaustilaisuus ja hautaus. Olimme Rauman kirkossa kuuntelemassa kuulutuksiamme. Kirkko oli enemmän kuin täynnä, tuntui, että happi loppuu ja pyörtyminen ei ollut kaukana. Jumalanpalvelus meni suorana valtakunnan verkkoon. Olin aina ajatellut, että kuulutuksien kuuleminen on iloinen asia...ei ollut olosuhteista johtuen. Tapaninpäivän jälkeisenä arkipäivänä sain poliisilaitokselta tiedon, että voimme pitää suunnitellusti häämme siten, että siellä tanssitaan. Koska omassa elämässä oli hyviä ja iloisia asioita niin varmaan oli helpompi päästä taas arkeen kiinni ja vähitellen raumalaisetkin taas hymyilivät. Mutta ei varmaan montakaan joulukuun kahdeksatta päivää ole mennyt niin ettei tuo järkyttävä ilta olisi käynyt mielessä.
Huomenna siitä on tasan 50 vuotta ja muistoja on on kelattu varmaan tavallista enemmän. Niitä voit lukea alussa olevasta linkistä ja monissa muissakin lehdissä on asiasta ollut kirjoituksia.
Vanhempieni hauta on hyvin lähellä onnettomuuden uhrien hautoja ja kuljen aina hautausmaalla käydessäni  tuon hautarivistön ohi ja katson erityisesti syntymävuosilukuja ja mietin sitä, että heiltä jäi elämä elämättä. Tänään kävimme katsomassa kunniavartiota haudalla ja sateentihkuisessa säässä tuli muutama kuva otettua. Muistomerkki on saanut aiheensa siitä, että erään hukkuneen tytön kädet olivat ristissä kun hänet merestä nostettiin.