Kivoja vieraita verstaalla

Tänään verstaalleni saapui kivoja vieraita, Minttu ja Zorro naispalvelijansa Tarun avustamina. Mukana oli oma vessa ja vesipullo ja nameja. Eli täydellinen varustus! Minttu on käynyt aikaisemminkin, mutta Zorrolle vierailu oli ensimmäinen.Tarkaan syyniin joutui verstas ja kisuilla piti aluksi oikein kiirettä,että kaikki tuli tsekattua. Vähitellen sitten rauhoituttiin ja jopa minutkin huomattiin ja hetki ehdittiin sylissäkin istua rapsuteltavana.

Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!

Vaalea joulukortti

Edelleen tungen joka paikkaan tuota kermanvaaleaa, martioitua tukevaa kartonkia. Joulukortteihinkin se nyt tuntuu olevan suosikkimateriaali!

Hyvää ja puuhakasta viikkoa kaikille!

Lämpimin ajatuksin

Jo viime vuonna katsastelin blogeissa "Lumiukkosoppa"-pusseja. Jokin niissä kovasti viehätti ja joku tökki vastaan, enkä yhtään sellaista tehnyt. Vastaantökkivä asia taisi olla tuo nimi, mutta muuten ihanan lämmin ajatus. Nyt tein oman version:

 "Resepti" on omaa ajatuksenjuoksua!

 Edit; piti itsekkin kokeilla ja maistui tosi hyvältä!

Ensilumi

Eilen alkoi lumisade ja melkoisen muodonmuutoksen pihapiiri koki. Illalla ja yöllä pakkasta oli reipas kymmenen astetta. Tällaiselta näytti tänään puolenpäivän ajoissa.

 Tänään on välillä sadellut lisää lunta ja välillä aurinko paistanut kirkkaasti. Oikein piti lumikolat kaivaa kesäsäilöstä ja ryhtyä luovaan työhön! Nyt on jo lämpimän puolella ja arvattavissa on etteivät nämä lumet maahan pitkäksi aikaa jää.

"Sokerikuorrutusta"...

Muutama pakkasaste yöllä ja vielä aamullakin oli saanut aikaiseksi ihastuttavaa "sokerikuorrutusta" kasveihin. Joten eikun kameran kanssa pihalle ja tässä saalis:

Kuuraisten ruohojen keskeltä naapurin Vili tuli moikkaamaan ja kuvaustouhujani katselemaan!

Puutarhakeinu ei ole tulessa, vaikka vähän siltä näyttää.Auringonsäde lämmittää ja kuura nousee höyrynä ilmaan.Oli aika hauskannäköinen ilmiö, joka ei kovin pitkään kestänyt.

Sunnuntain askartelut

Tämänpäiväiset askartelut ovat tässä! Kortti ja suklaarasia.

Tuohon enkelin viereen tulee sitten aikanaan jotain tekstiä kun tälle käyttötarkoitus ilmaantuu.

 

Tällainen kiersi joskus kuvien kera sähköpostissa,mutta olen sen poistanut ja usein miettinyt miten koskettavati siinä oli elämästä sanottu. Nyt löysin netistä tekstin ja se kuuluu näin:

Elämän juna

Elämä on kuin junamatka. Ihmiset astuvat kyytiin ja pois kyydistä. On jälleennäkemisen riemun asemia ja surullisten jäähyväisten asemia.

Syntyessämme astumme junaan ja tapaamme omat vanhempamme. Ajattelemme, että he pysyvät luonamme koko matkamme ajan. Useasti totuus on kuitenkin valitettavasti toisenlainen. He astuvat pois junasta määrätyllä asemalla ja jättävät meidät yksin vaunuumme, ilman heidän seuraansa, turvaansa ja rakkauttaan.

Mutta kyytiin astuu aina uusia ihmisiä. Ihmisiä, jotka tulevat olemaan meille tärkeitä jatkuvan matkamme aikana. He ovat siskojamme ja veljiämme, ystäviämme ja muita mahtavia ihmisiä, jotka tulevat rakastamaan meitä.

Joillekin junamatka on hauska kokemus. Joillekin matka saattaa olla surullinen lyijynraskaine matkatavaroineen. Jotkut taas ovat aina valmiita auttamaan matkatovereitaan. Jotkut jättävät koti-ikävän jälkeensä... Toiset taas astuvat junaan ja jäävät pois heti seuraavalla asemalla ja antavat vain harvoille meistä mahdollisuuden tavata heidät.

Joskus olemme yllättyneitä, kun rakastamamme matkatoveri menee istumaan toiseen vaunuun ja jättää meidät yksinään jatkamaan matkaa. Onneksi kukaan ei pidättele meitä vierailemasta heidän luonaan toisessa vaunussa. Joskus kuitenkaan emme voi mennä istumaan heidän viereensä, koska paikan on vienyt jo joku toinen.
Mutta se ei haittaa, matkanteko on nyt vain sellaista; täynnä unelmia ja yllätyksiä, tapaamisia ja jäähyväisiä, joskus mukavia ja toisinaan ikäviä tapahtumia. Mutta muistakaa... Paluumatkaa ei ole!

Siispä tehkäämme matkastamme niin miellyttävä kuin mahdollista, teemmehän tämän matkan vain yhden kerran. Yrittäkäämme ymmärtää matkatovereitamme ja etsiä parhaimmat puolet heistä jokaisesta. Ymmärtäkäämme, että jokaisena matkamme hetkenä voi aina olla joku, joka tarvitsee ymmärrystämme. Me itsekin tarvitsemme tietyssä vaiheessa matkaamme jotakuta, joka ymmärtää meitä.

Matkamme suuri mysteerio on se, että emme tiedä milloin meidän on astuttava junasta pois, emmekä tiedä milloin kukin matkatoveri astuu pois kyydistä. Edes hän, joka istuu aivan vierellämme.

Tulee olemaan kivuliasta sanoa jäähyväiset kaikille rakkaille ihmisille, jotka olemme matkamme aikana tavanneet. Mutta olen myös varma siitä, että joskus saapuessamme Keskusasemalle, tapaamme uudestaan kaikki rakkaimpamme mukanaan enemmän matkatavaroita kuin matkalle lähtiessään. Ehkä olen matkani varrella voinut antaa heille osan.

Hyvät ystävät, tehkäämme matkastamme ikimuistoinen. Huolehtikaamme siitä, että jätämme jälkeemme kauniita muistoja.

Toivotan kaikille minun vaunussani istuville: OIKEIN HYVÄÄ JUNAMATKAA, NAUTTIKAA MATKANTEOSTA!
(teksti on kopioitu täältä http://www.oivallusmatkat.fi/lainasanoja/130-elamanjunamatka.html )
 

Leilan atc-haaste #3 rusetti, pitsiä ja helmikoriste

Leilan lokakuun haasteen aihe innosti kahden atc-kortin tekemiseen. Nuo paljon leikkejä nähneet nukenkasvot olivat lähtökohtana. Ensimmäisessä muistellaan ja kaipaillaan vanhaa nukkea ja toisessa uusi ihana nukke on saanut huomion ja hellyyden. Kiitos Leilalle haasteesta!

"Missing You"

"Sweet"

Edit; Kivasti kommenteissa virisi keskustelu nukkien nimistä ym:stä.Allaolevassa kuvassa on ensimmäinen nukkeni, jonka muistan.Nuken nimi oli Katriina ja ihanan koiramme nimi oli Taija. Sikäli enteellinen nimi nukella, että vanhin lapsenlapseni (tyttärentytär) on myös nimeltään Katriina.

Ruskeaa...

Olen värkkäillyt isohkoa tilaustyötä; kutsukortteja kuorineen ja liitteineen, menulistoja ja paikkakortteja. Välillä piti "rentoutua" tällaisen yksittäiskappaleen parissa.

Tulitikkuaskeja

Jostain se on joulu aloitettava ja tällä kertaa varsin myöhään! Pitkään on jo kymmenkunta talonmallista tikkuaskia odottanut koristelemista. Tänään oli sen verran joulufiilis,että kaksi tuli valmiiksi.

 Ehkäpä jouluaskartelut tästä käynnistyvät. Tänä vuonna en ajatellut oikeastaan mitään myyntiin tehdä, joten eiköhän nuo omat tarpeet ehdi tehdä.

Suruadressi

Välillä pitää tehdä näitä ikävämpiäkin kortteja, eli suruadresseja. Kauniitahan ne ovat valmiit adressit, mutta halusin kuitenkin tehdä itse. Adressi on sellainen ns.normaalikokoinen eli n.30x20 cm. Tein tavallisen kirjekuoren tilalle kotelon samasta kartongista kuin adressikin, mutta kun se on kokonaan koristeluja myöten puhtaan valkoinen niin eihän onnistunut sähkövalolla kuvaaminen sen paremmin kuin skannaaminenkaan. Adressikin on puhtaan valkoista martioitua kartonkia,vaikka kuvassa näyttääkin vähän tummemmalta.

Kamerakierros merenrannalla

Viime lauantaina "nurkantakanaapuri Kati" soitteli ja pyysi mukaan merenrantaan hänen ja koirien kanssa ja kamera tietty mukaan. Suostuinhan minä. Kolmisen tuntia kiertelimme upeita kallioita ja monta kivaa kuvauskohdetta löytyi. Tuulikin vähän voimistui, mutta komeita pärskekuvia ei tällä kertaa saatu. Sensijaan saatiin reipas annos raikasta meri-ilmaa ja naurua koirien hillittömästä menosta.
Tässä vähän kuvasatoa.

 Kiitos kivasta retkestä Kati, Pinto ja Flow!

Rasia suklaalevylle

Tässä yksi suklaalevyä varten tekemäni rasia, joka samalla toimii korttina.Pitäisi varmaan mitoittaa jollekin muullekin kuin Pirkan tummalle luomusuklaalle! Mutta kun en itse syö muuta kuin tummaa suklaata ja mielellään luomua niin kuvittelen että kaikki toisetkin siitä tykkäävät.

Tämän rasian lähetin rakkaalle ystävälleni Sailalle nimipäivätervehdyksenä.