Makrohaaste #140 kirpeä

Pärnun torilta ostin perjantaina litran karpaloita ja kirpeitähän ne ovat, mutta niin terveellisiä.

Kortteja, kortteja...

Kortteja olen värkkäillyt lähetettäväksi Pieneen Kirjapuotiin Turkuun. Tässä jotain valikoimasta:

 Poistun vähäksi aikaa maisemista ja toivottelen teille kauniita ja aurinkoisia kevätpäiviä.

Sisällä vanhassa maitokannussa kukkii mustikka.

Roskakommentteja tulee nyt siinä määrin, että laitan ainakin poissaoloni ajaksi kommentointiin asetuksen - rekisteröitynyt käyttäjä, sis. Open ID. Palattuani katson mikä on tilanne.

Oravakuvia

Yleensä jokapäivä oravan näkee ruokailevan lintujen kanssa. Ainoastaan käpytikan kanssa ei oikein yhdessä synkkaa, jomman kumman on lähdettävä odottamaan vuoroaan. Muuten syödään sulassa sovussa.
Oravakuvia on kertynyt melkoinen määrä ja jälleen oli pakko ottaa lisää. Se nyt vaan on niin söpöliini touhuissaan. Kolmen ensimmäisen kuvan liikesarjaa se toisti samanlaisena varmaan kymmeniä kertoja; siemenen nappaaminen, sen syöminen ja ilmeisesti tarkistus ettei häiriötekijöitä ole. Ruokailun päätteeksi orava istuskelee pitkät tovit lintulaudan katolla ja sitten kipaisee metsään.

Makrohaaste 139 Veitsi

Eipä tarvinnut pitkään miettiä tämän kertaisen haasteen aiheen kohdetta!
Olen taottujen ja ruosteisten esineiden vannoutunut ihailija ja niitä on huusolliin ja pihallekin kertynyt ja lisää kertyy aina kun mieleinen kohdalle osuu.
Muutama vuosi sitten saimme kuopiolaisen puukkotaiturin tekemät veitset telineessä tuliaisiksi kun hän oli meillä kyläilemässä. Niissä on yllinkylin silmän ruokaa ja käytössä maailman mahtavimmat. Muut veitset ovat sen jälkeen saaneet aika visusti pysyä laatikon perällä. Etualalla olevan veitsen mies sai miniältä viime jouluna ja se täydentää hienosti käyttöveitsien kokoelman.

Joskus olen Tammelan Hakkapeliittamarkkinoilta ostanut taotun veitsen, lusikan ja haarukan ja ne kiinnitettiin säkkikangastaustalle ja kehyksinä toimii ruosteinen hellanrinki.

Leilan haaste Kaikki mukaan

Leilan haasteen aiheena on käytä kakkupaperia. Tässä pari korttia, joissa toisessa itse stanssattu kakkupaperi ja toisessa sellainen "valmis".

Kortti miehelle

Kortin tekeminen miehelle on mielestäni aina paljon haastavampaa kuin naiselle tai lapselle. Nuorimmaiseni  täyttää kortissa näkyvän luvun 17.3. ja hänelle tämä kortti. Tuntuu kovin uskomattomalta, että lapset alkavat lähennellä viittäkymppiä...mihin nämä vuodet katoavat?

Valokuvatorstai #318

Valokuvatorstai-haasteen aiheena on ympäristö. Kuvasin pihallamme muutaman sellaisen kohteen, joihin tähän aikaan vuodesta huomio on eniten kohdistunut.

Pihlaja-angervon avautuvat lehtisilmut ovat tosi kauniita.

Punaherukka

Iiris

Narsissi

Kastanja

Sinivuokossa ei vielä ollut uusia lehtiä. Tämän saman lehden taisin kuvata joulukuussa!

Tämä kohde pihaympäristössäni miellyttää minua jokaisena vuodenaikana.

Servettitekniikalla pikkutaulu/kortti

Eipä ole aikoihin tullut servettejä askartelussa käytettyä. Takavuosina tuli yliannostusta kun tein kelloja ja lämpömittareita satamäärin myyntiin ja niissä käytin pääsääntöisesti servettejä koristelussa.
Mutta nyt osuin tällaiselle verkkokaupan sivustolle ja siellä oli aivan vastustamattoman kauniita servettejä ja pakkohan niitä oli tilata. Eilen sitten ehdin ekan työn niistä tekemään.
Kokeilin sekä liimakalvolla, että decoupage-liimalakalla kiinnittämistä. Suorakulmaisen voi hyvin kiinnittää myös liimakalvolla, mutta jos repii kuvan irti niin sitten ei kalvo käy. Mikäli kalvolla kiinnitettyä ei päältä lakkaa se jää himmeäksi ja paperimaisemmaksi. Lakalla kiinnitetty on enemmän valokuvamainen.
Tämän tein siten, että kiinnitin lakalla ja kuivumisen jälkeen vielä kerroksen laitoin samaa lakkaa päälle. Oikeassa alakulmassa oleva ruusukimppu on nenäliinakokoisesta ja siniset perhoset olen tulostanut piirtoheitinkalvolle. Reunoille tuputelin vähän lumiefektiä.

Naistenpäivänä kävin ystävän kanssa eräässä tilaisuudessa ja sieltä saatu ruusu on edelleen kaunis, vaikka oli ilman vettä varmaan pari tuntia.

Rusinat pullasta...

Olisi ollut tosi tärkeetä ja kiireellistä tekemistä tälle päivälle, mutta mitäs minä taas verstaalle päästyäni aloinkaan tehdä. Sellaista joka tuntui paljon kivammalta! Pöydällä lojui kaiken tarpeellisen (?) keskellä enkelinsiivet-stanssi ja valmiiksi leikatut kirjasen tarvikkeet. Unohtui sitten kaikki muu. 
Tein ensin enkelin. Stanssasin puhtaanvalkoisesta korttikartongista siivet ja kakkupaperistanssilla mekon. Leikkasin palan pois, jotta sain kiepsautettua mekon sopivan kokoiseksi ja liimasin saumat takaa yhteen.Leikkasin vielä cd-levyä kaavana käyttäen hopeanvärisestä kartongista mekolle aluspuvun. Pöydältä löytyi myös sopivankokoinen tulostettu enkelinpää ja sille taustaksi napsasin kuvioleikkurilla piparkakkureunaisen ympyrän.Liimasin pään ympyrän päälle ja siivet selkään ja vähän strasseja koristeeksi ja puvun kaula-aukkoon kynsikoristekukkanen. Enkelillä on korkeutta 9,5 cm.

Oli vielä pakko tehdä kirjanenkin valmiiksi vaikken edes tiedä mihin sitä käytän. Mutta eipähän tarvinnut aloittaa tärkeää ja kiireellistä ei niin kivaa hommaa! Koristelin etukannen ja laitoin kierteet. Eipä siinä sen kummosempaa.

Sellainen oli rusinat pullasta napsijan-päivä. Ulkona sateli koko päivän ja nappasin makrokuvan vesipisaroiden koristelemasta terassinlasista. Kun tarpeeksi lähelle vesipisaroita tunkeutuu niin aika hauskan näköisiä ovat nekin.

Valokuvatorstai # 317

Tämän viikkoisessa haasteessa inspiroidutaan kuvasta. Maatuminen kuvasta mieleeni tuli ja sitä myötä eräs otokseni viimekesäiseltä Sisilian kiertomatkalta. Mutta kun kyseistä kuvakansiota selailin niin mieleni muuttui kuvan suhteen ja valitsinkin tällaisen:

Näin ikävästi on käynyt Etnan purkautuessa vuonna 1991. Sinne pikkuhiljaa maatuu jonkun koti.

Pari korttia

Onnittelukortti 10-vuotiaalle Lotta-tytölle muodostui hänen kuvastaan, jonka digitaalisesti upotin ruusun keskelle ja laitoin ponnarikoristeen höyhenistä ja strasseista sekä korvikseksi enkelinsiipiriipuksen.

 Pajan haasteeseen tekemäni kukkaset laitoin korttiin ja lisäksi ainoastaan muutaman strassin.

Askartelupaja haastaa loppuu

Olen jo pitemmän aikaa ollut aikeissa lopettaa haasteblogini ja nyt olen vihdoinkin päätökseni tehnyt ja blogissa nyt meneillään oleva haaste on sen viimeinen.

 

Elämä tuo uusia juttuja ja jotain vanhaa on jätettävä pois, jotta uudet tuulet saavat tilaa puhaltaa. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, mutta kiinnostukseni on nykyisin enemmän valokuvauksen puolella. Haluan oppia siitä lisää ja lisää ja sen voi oppia vain kuvaamalla ja siihen tarvitaan paljon aikaa. Askartelua en ole hylkäämässä, mutta varsinkin atc-kortit taitavat olla minulle menneen talven lumia, ei vaan kiinnosta. Kortteja toki teen omiin tarpeisiin ja Turussa on Pieni Kirjapuoti, joka korttejani myy. Jostain on nipistettävä aikaa uusiin juttuihin. Askartelupajan Kuulumisia- blogi jatkaa entiseen malliin valokuvaamisen ja askartelujen muodossa.

Viimeiseen haasteeseen on vielä aikaa osallistua ja lupasin osallistuneiden kesken pienen yllätyspalkinnonkin.

Lumikin kanssa merenrannalla

Kun ei nyt oikein ole tarjolla kuin harmaata säätä niin sitten pitää tyytyä siihen ja lähteä katsomaan löytyykö mitään muuta väriä kuvaan. Merenrannalle suuntautui pienen valokuvaajaporukan matka tänään. Alkuperäinen tarkoitus oli olla paikalla auringonlaskua kuvaamassa, mutta se näytös oli peruttu. Jäät ovat lähteneet ja meri oli harmaa ja taivas oli harmaa. Mutta kun väriä on tarjolla niukalti niin vähäisetkin värit näyttävät aika kauniilta. Tässä muutamia kuvia tältä maaliskuun ensimmäseltä tiistailta. (Otsikon selvennykseksi: Lumikki = Panasonic Lumix DMC-FZ 200)

Hiljaista oli liikenne...verkkoja oli kokemassa hän.

Meri oli aivan tyyni.

Kallioiden värit näyttivät tosi kauniilta harmauden keskellä.

Kohta leppä kukkii.

Puutavaralastissa oleva rahtialus tulossa tod.näk. sellutehtaalle.

Joutsenpariskunta uiskenteli lähistöllä lokkien vartioidessa kalliotaan.

Menomatkalla poikkesimme ABC:lla ja sieltä lähti tällainen kaunotar.

Collage Obsession Challenge # Monkey Business

Tämän kertaiseen haasteeseen tällainen digikollaasi.
Here is my digi collage for this theme.

Enkulin musiikkihaaste 3/2014

Itku silmässä olen kuunnellut tämänkertaisen haasteen musiikkia Karjalan Kunnailla. Sukujuureni eivät  tiettävästi missään vaiheessa Karjalaan päädy, mutta äitini lempilaulu oli tuo Karjalan Kunnailla. Hän lauloi sitä todella usein kotiaskareita tehdessään tai ompelukoneen ääressä vaatteita ommellessaan. Osaan tuon kappaleen ulkoa vaikka unissani. Äitiä muistellen lauloin sen hetki sitten hänelle sinne jonnekin sateenkaaren toiselle puolen.
Digeily siinä muistoissani viipyillessä syntyi. Digeilyssä olevan parin kuvan ottamisesta tulee heinäkuussa kuluneeksi 50 vuotta. Nuori tyttö ja poika olivat juhannsaattona pujottaneet kihlasormukset toistensa nimettömään. Juhannuspäivänä kuoli tytön isä yllättäen. Ja vielä saman vuoden viimeisenä päivänä soivat hääkellot ja sillä tiellä ollaan edelleen, minä ja poikaystäväni, joksi häntä edelleen kutsun. Pitkän muistelorupeaman synnytti tämän kertainen Enkulin musiikkihaaste.

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,

Jo Karjalan koivikot tuuhettuu,

Käki kukkuu siellä ja kevät on

Vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös

Ja kaskies sauhut ja uinuvat yös

Ja synkkäin metsies aarniopuut,

Ja siintävät salmes ja vuonojes suut.

Siel usein matkani määrätön
Läpi metsien kulki ja näreikköin.
Minä seisoin vaaroilla paljain päin
Missä Karjalan kauniin eessäin näin.

Räntäsateessa alkoi uusi viikko

Taas maanantai ja uusi viikko edessä. Räntäsateessa lähdetään tähän viikkoon. Välillä satoi valtavan kokoisia jälkarättejä!

Kun sade väheni niin lintujen ruokintapaikalla kävi kova sutina, oli närhi, mustarastas, käpytikka ja tinttejä monen merkkisiä, mutta en ehtinyt siihen hätään kuvaamaan. Orava pysyy paremmin paikallaan ja sen märkää olemusta vähän kuvailin.

Sadetutka näyttää, että sadealue on jo siirtymässä muiden murheeksi ja huomenna ja keskiviikkona pitäisi auringon näyttäytyä.

Olen viimeaikoina järjestänyt itselleni niin paljon kaikkea ohjelmaa etten ole ehtinyt askartelemaankaan, mutta jotain kuitenkin on meneillään verstaalla silläkin saralla ja jospa tämä taas tästä rauhoittuisi.

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille blogissani kävijöille!