Enkulin musiikkihaaste 3/2014

Itku silmässä olen kuunnellut tämänkertaisen haasteen musiikkia Karjalan Kunnailla. Sukujuureni eivät  tiettävästi missään vaiheessa Karjalaan päädy, mutta äitini lempilaulu oli tuo Karjalan Kunnailla. Hän lauloi sitä todella usein kotiaskareita tehdessään tai ompelukoneen ääressä vaatteita ommellessaan. Osaan tuon kappaleen ulkoa vaikka unissani. Äitiä muistellen lauloin sen hetki sitten hänelle sinne jonnekin sateenkaaren toiselle puolen.
Digeily siinä muistoissani viipyillessä syntyi. Digeilyssä olevan parin kuvan ottamisesta tulee heinäkuussa kuluneeksi 50 vuotta. Nuori tyttö ja poika olivat juhannsaattona pujottaneet kihlasormukset toistensa nimettömään. Juhannuspäivänä kuoli tytön isä yllättäen. Ja vielä saman vuoden viimeisenä päivänä soivat hääkellot ja sillä tiellä ollaan edelleen, minä ja poikaystäväni, joksi häntä edelleen kutsun. Pitkän muistelorupeaman synnytti tämän kertainen Enkulin musiikkihaaste.

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,

Jo Karjalan koivikot tuuhettuu,

Käki kukkuu siellä ja kevät on

Vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös

Ja kaskies sauhut ja uinuvat yös

Ja synkkäin metsies aarniopuut,

Ja siintävät salmes ja vuonojes suut.

Siel usein matkani määrätön
Läpi metsien kulki ja näreikköin.
Minä seisoin vaaroilla paljain päin
Missä Karjalan kauniin eessäin näin.