sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Minne nämä ihanat alkukesän päivät katoavat?

Reissun jälkeinen viikko on ollut täynnä kaikenlaista touhua ja tohinaa. Aina on ilta ja nukkumaanmeno! Pihahommat päällimmäisinä ovat olleet ja kuviakin olen ottanut, mutta käsittelyssä on iso ruuhka.
Tänään kuvaruuhka entisestään lisääntyi kun olimme juhlimassa pojanpojan Veikan ripillepääsyä. Komea nuorimies mustassa puvussa ja muissa asiaan kuuluvissa vermeissä oli sydäntä sykähdyttävä.
Kirkossa yhden virren aikana tulivat kyyneleet, sanat olivat niin kosketavan kauniit. Juhlat olivat ihanan kotoiset ja tarjottaviin oli panostettu niin ruoka- kuin kahvipöydässäkin.
Veikalle tein tällaisen kortin

Kortin sisällä oli tällainen teksti.
Turkin matkan kuvat pikkuhiljaa tulevat käsiteltyä ja pyrin ensi viikolla julkaisemaan ensimmäisen osan.

4 kommenttia:

  1. Kaunis kortti kokonaisuudessaan. Ripille pääsy on iso asia eikä kyyneleiltä voi kirkossa välttyä. Tiedän kokemuksesta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!