Talven tulon merkkejä

Ei pidä meikäläisen päätös siitä, etten kuvaa enää oravaa muuten kuin jos näen sen lentävän. Oravat ovat taas löytäneet tiensä heille ja linnuille syksyn myötä avattuun ruokabaariin. Eikä vaan pysty olemaan kuvaamatta. On orava niin nätti ja veikeä otus. Sulassa sovussa linnut ja oravat ruokailevat. Heille on ilmoitettu, että kaikille riittää ruokaa, ei tarvi tapella. Kaikki muut sen ymmärtävätkin, paitsi talitintit ovat sellaisia kunkkuja, että oksat pois. Ne välillä ärhentelevät myös oravalle ja kun tarpeeksi monta ylilentoa pään yli karvat hipoen on tehty niin orava katsoo parhaaksi poistua, mutta tulee kyllä hetken kuluttu takaisin. Pääsääntöisesti baarissa vallitsee rauha ja yhteisymmärrys.

Tämän oravan turkki jo enteilee talven tuloa, mutta vielä muutama päivä sitten ruokailemassa kävi täysin kesäturkkia käyttävä orava.
Talven tuloa enteilee myös se, että otturi-Vili haluaa tulla sisälle vakiopaikalleen päikkäreille. Eilenkin päikkärit venähtivät yli kolmen tunnin pituisiksi. Sohva on heti jotenkin kodikkaampi kun siinä nukkuu kissa <3 Välillä naureskellaan, että on kissa outo kapistus, se vaan kävelee ovesta sisälle, valtaa sohvan, nukkuu siinä tuntikausia, venyttelee ja nousee ylös, tulee ilmoittamaan että vois tästä taas lähteä vaikka tuonne tien toiselle puolelle kun sieltä saa ruokaa. Meiltähän Vili saa vain rauhaa ja rakkautta. Ja me noukimme rusinat pullasta. Kivaa kaikin puolin :)

Mutta asiasta toiseen. Muistutus siitä, että maanantaiaamuna napsahtaa uuden haasteblogini ensimmäinen haaste täällä. Tervetuloa tutustumaan ja osallistumaan!

Oikein hyvää viikonloppua kaikille blogissa kävijöille!