sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Helluntai vietetty

Helluntai heläytti kunnon helteet tänne Länsirannikolle. Hyvä niin, mutta en olisi kaivannut eiliselle. Vuoden ajan olen treenaillut kohtuullisen intensiivisesti yhtä tavoitetta varten...Yyterin puolikasmaratonia (21,09 km). Lähes uhkarohkea tavoite, mutta kaikkeen sitä puolivahingossa lähtee. Säätiedot enteilivät vielä perjantai-iltana puolipilvistä, reilusti alle 20 asteen lämpötilaa ja ehkäpä vähän sadettakin. Olin mielissäni minulle ihanteellisesta säästä, mutta lauantaiaamun säätilakatsaus ei enää kovin hyvää luvannutkaan...ei pilvenhattaraakaan ja lähes hellelukemia. Olin kuitenkin mielestäni hyvin latautunut kunnon puolesta ja tankkauskin piti olla suht kohdallaan ja luottavaisin mielin lauantaiaamuna kohti Yyteriä.
Numerolappu rinnassa ja viimeiset "neuvottelut" tsemppaajani (poikani) kanssa. Tässä vaiheessa oli kova luottamus matkasta selviytymiseen.
Niin kuitenkin kävi, että lähes täydellinen sippaaminen tapahtui eikä ollut mitään järkeä enää jatkaa matkaa. Itse olin vielä vähän sitä mieltä, että kyllä tästä jatketaan, mutta tsemppaajani oli sen verran järkevä, että ehdottomasti kielsi moiset aikeet.
Olen kuitenkin ylpeä siitä, että uskalsin lähtöviivalle noin sadan muun osallistujan kanssa, vaikka sitten kävi niinkuin kävi. Samoin kävi aika monelle muullekin ja varmaan suuri syy, että lämpimissä olohuhteissa ei ole vielä tänä kesänä päästy treenaamaan ja nyt osui sitten kesän ensimmäinen helle pahaan kohtaan. Pettymyshän se oli tietysti, mutta ei elämää suurempi juttu kuitenkaan. Yhtä kokemusta rikkaampana hymyssä suin palattiin kotiin jännittämään jäkispeliä. Ei mennyt sekään putkeen samoin kuin  Kristan euroviisutuloskaan ei kovin mairitteleva ollut. Epäonnistumisia vähän siellä ja täällä. Sellaista elämä on.
Omalla kohdallani kuntoilutreenit jatkuvat ja mietin sitten joskus myöhemmin, teenkö uusintayrityksen. Mielelläni en myönnä, että olisin johonkin asiaan liian vanha, mutta tässä se saattaa olla pakko myöntää. Saavutetun kuntoni pidän päivitettynä ja saan juoksulenkeistä niin paljon hyvää mieltä ja voimaa, että niitä en ihan hevillä jätä.

Tänään helluntaipäivänä on ollut jälleen helteinen päivä, mutta nyt parhaillaan raskaat sadepilvet roikkuvat ilmassa ja isoja pisaroita harvakseltaan tippuu maahan. Kameran kanssa olen pitkin pihaa kulkenut ja tässä vähän päivän satoa.
Kesän ensimmäinen raparperipiirakkakin tuli leivottua, nam!




Kohta aukeaa ja ihana henkäys tuoksua oli jo isoimmissa nuouissa.


Pihamme rastaspariskunta vuorottelee ruokatauoilla, eli lienee varma merkki siitä, että haudonta on meneillään. Rouva rastaasta en ole vieläkään onnistunut saamaan kunnon kuvaa...hän on niin ujo! Herra rastas tässä odottelee, että häipyisin ja hän voisi lentää kotiinsa.

10 kommenttia:

  1. Voi, mien ihastuttavia kuvia. On ylätys minulle, että raparperitkn ovat jo syömäpituisia. Kuvistasi ei kyllä huomaa, että kevät olisi myöhässä - oikeastaan se kai oli ja kesä tuli ajallaan.
    Kuntoilussa on minusta paikallaan tehdä sitä niin kauan kun se tuntuu kivalta. Olet tosi hyvässä kunnossa jo siksi, että uskaltauduit yrittämään, onnittelut siitä:)
    Juu, ei aina mene putkeen eikä maaliin. Sitten vaan uutta yrittämään... Hyvää alkavaa uutta viikkoa ja leppoista oloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkkis ja hyvää alkavaa viikkoa myös sinulle.
      Kyllä alkukevään viivästys on varmaan saatu kiinni. Tänään jo ruohosipuliakin pakastin talven varalle :)
      Oma viikkoni alkaa leppoisasti yökyläilyllä kummitytön luona ja pääsemme katsomaan musikalia, jossa hänen pienet tyttärensä esiintyvät :)

      Poista
  2. Juoksu on ollut upea suoritus! Valmentaja/tsemppaaja oli viisas kun ei antanut sinun jatkaa. Täälläkin päin oli eilen ihmeen hautovaa kuumuutta ja samoin tänään.
    Meidän nuoret puutarhurit ovat tähyilleet ahkerasti sadetta, mutta kasteluhommiksi on mennyt.
    Ihania luontokuvia, kukat niiin kauniita ja mustarastas herra on vastuunsa tunteva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti!
      Pisaroinniksi jäi sade täälläkin vaikka olisi kyllä mielellään otettu apuja kastelussa.

      Poista
  3. Upea suoritus, vaikka jouduitkin keskeyttämään! Varmasti helle vaikutti asiaan. Seuraavalla kerralla sitten maaliin asti :)
    Ihastuttavia kevätkuvia. Meillä mökillä tulppaanit eivät ole vielä auenneet, mutta onneksi valkovuokot kukkivat poikkeuksellisen runsaasti. Ja raparperipiirakkaa on myös tehty, vielä ei kuitenkaan oman maan sadosta, vaan kaupan raparperista.
    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Manumiina!
      Katsotaan nyt sitten, tuleeko seuraavaa kertaa vai juoksentelenko max.10 kilsan lenkkejä.Aika näyttää...
      Täälläkin on valkovuokkoja todella runsaasti ja ovat kyllä upeita isoina alueina aurinkoisena päivänä :)

      Poista
  4. Tärkeintä on, että yritit, koska mielesi paloi kokeilemaan. Ei pettymys vaan toteamus, että nyt kävi näin ja se on ok. Jos mielenkiintoa on osallistua joskus myöhemmin, niin mikäpä ettei ja jos ei, niin sekin on okei; pakottamalla ei tule tuloksia. Liian vanha et todellakaan ole :) Ihailen sinnikkyyttäsi treenata!

    <3 <3 <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila <3
      Nämä ovat onneksi niitä asioita, joissa saa tehdä ihan omia valintoja ilman sääntöjä ja määräyksiä.
      Täytyy myöntää, että eilen nukkumaan mennessä oli mieli vähän maassa eikä uni tahtonut tulla.Oli kuitenkin pitkä rupeama tossun toisen eteen siirtoa selkeä päämäärä mielessä.Toisaalta olen helpottunut, se on nyt hoidettu vaikkakin huonolla menestyksellä. Nyt voi taas tehdä uusia suunnitelmia tai olla tekemättä. Yksi joka on varma, on se että tämän saavutetun kunnon haluan pitää kaikin konstein.Niin paljon tuo vuosi antoi voimaa ja iloa ja itsensä haastamista.Ei mennyt hukkaan :D Tästä on hyvä jatkaa Route 66-matkaa!

      Poista
  5. On ollut ihailtavaa seurata, kun vaaleanpunainen tossunainen on juossut tästä ohi koko vuoden sitkeästi! Jo se, että päätit aloittaa juoksemisen, on hieno juttu! Sulla taitaa olla tämän kylän eläkeläisistä rautaisin kunto! Jo sekin on huippusaavutus, sillä kylästä löytyy poweria moneen lähtöön :D Puolimaratoonin uskaltautuminen oli erittäin rohkea teko! Vahva kokemus aivan varmasti. Me nurkantakanaapurit jatketaan kovasti vaaleanpunaisen tossunaisen juoksuharrastuksen tsempitystä!
    Niin ja nuo kuvat ovat taas niiiiiiin hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos nurkantakanaapurit!
      Suunnitelma on kolme kertaa viikossa ulkoiluttaa tossuja, pari lyhyempää lenkkiä ja yksi kymppi ja katellaan sitten loppukesällä, kannattaako tehdä uusintayritys.Fiilispohjalla nautiskellen hölkötellään.Nyt vaihdan paljasjalkatossuihin ja metsälenkkiin (ladunpohja), asvalttijuoksu saa nyt jäädä kesän ajaksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!