Näihin tunnelmiin...

https://www.youtube.com/watch?v=DCcCU9G3qRs

My Life - auringonkeltaista

Päivä on ollut harmaa, vähäiset lumet lähes kokonaan sulaneet, liukasta...mutta silmissä siintelevät  jo nämä värit ja maisemat

 Tunnelman kohottamiseksi tein keltaista voimajuomaa

Puolikas Cantaloupe-meloonia, 2 porkkanaa, pakastemangoa, tyrnimarjoja, mandariini ja puolikas limeä sekä ananas-kookos mehujuomaa blenderissä smoothieksi ja että oli kyllä raikasta ja virkistävää.
Meillä on tapana tehdä erilaisista arjen asioista pieniä juhlahetkiä. Yksi perinne on se, että lähes kaikki uusi vihitään käyttöön. Tällä aurinkoisella juomalla vihittiin käyttöön tänään valmistunut seinäkello. Mieheni värkkää autotallissa (johon ei koskaan ole auto mahtunut, vaan se on katoksessa) milloin mitäkin huonekaluja. Mm vitriinikaappi, kaappikello, keittiön pöytä, sohvapöytä ja monenmoista pienempää esinettä on lähivuosina hänen käsistään valmistunut. Kaikki ovat itsesuunniteltuja uniikkikappaleita. Arvostan erittäin huolellista kädenjälkeä. Kulumassa olevan talven käsityönä hänellä on ollut suunnittelemansa seinäkello, joka tänään ilmestyi takkahuoneen seinälle. Sille siis cheers!

Loput tammikuun joulukortit

Tammikuun viisi joulukorttia ovat valmiina. Pitkälti meni embossauslinjoilla. Innostuin myös  tekemään taustoja misteillä ja taisi vähän mennä överiksikin, kun piti vielä suihkutella sitä ja sit vielä sitäkin. Vähän sekava systeemi tuo alimmainen, mutta eikähän se siinä joukon jatkona mene. No mutta tällaiset kolme kappaletta valmistuivat tänään.

Aikaisemmin tekemäni kaksi korttia ovat täällä ja täällä.
Helmikuussa sitten taas joulukortteja!

My Life - vihreää väri-ilottelua lumen keskellä

Rauman seutu on ollut aika lumesta vapaata vyöhykettä koko tähänastisen talven. Vettä, kuraa ja pimeää on ollut senkin edestä. Viimeöinen sadealue pudotti kuormastaan vajaat kymmenen senttiä lunta. Tykkään tehdä lumitöitä, kunhan ei niitä ole ihan hullunlailla. Aamuksi lumisade oli jo mennyt menojaan ja luova työ saattoi alkaa. Kun hommat oli tehty ja suihkussa käyty niin teki mieli jotain virkistävää palautusjuomaa. Vihreä oli päivän väri! Leikkulaudalle keräilin ainekset: lehtikaalia, kiinankaalin jämä, pala kurkkua, kiivi, avocado, lime ja jotain väriteeman ulkopuolelta eli muutama tyrnimarja. Nesteeksi blenderin pohjalle n.neljänneslitra kookosvettä. Limet laitoin hedelmälihoineen.

Lisäsin vielä kolmisen desiä vettä ja maistettuani lisäsin makeudeksi ruokalusikallisen täysruokosokeria.

Satsin jaoin kahteen olutlasiin, kumpaankin tuli nelisen desiä ihanan virkistävää ja hyvän makuista paksuhkoa smoothieta. Juomaan pystyi hyvin, mutta itse nautiskelin hitaasti ja hartaudella lusikalla.

Meillähän syödään jokaikinen aamu lusikoitava smoothie, missä on milloin mitäkin marjoja, hedelmiä, jugurttia tai rahkaa, lehtikaalia tai babypinaattia, superfoodeja, pähkinöitä, siemeniä, leseitä. Lisäksi näitä välipalasmoothieita nautiskellaan tilanteen mukaan, ei välttämättä ihan joka päivä. Kun hiljentyy tällaisen annoksen jälkeen kuuntelemaan omaa oloaan niin huomaa miten hyvältä vatsassa tuntuu ja sitä kautta tietysti koko kropassa ja myös mielenvirkeydessä.
Eilen sain laboratoriokokeiden tuloksia, jotka osoittivat, että vuoden aikana elintapojen tarkkailuun käytetty aika ei ole mennyt hukkaan. Entuudestaankaan en ollut ihan "hakoteillä", mutta parantamisen varaa tietysti oli ja on edelleen ja aina. Mutta sairaanhoitajan vastaanotolla sain melkoista suitsutusta ja oikeesti olen tosi ylpeä, että vuosi sitten tehdyt aika kovatkin (sair.hoitajan mielipide) tavoitteet on saavutettu ja tämä kaikki minun omaksi hyväkseni ja siinä ohessa mieskin on samoilla ruokavalioilla. Kaikki arvot olivat sillä mallilla, että niissä pysyminen on nyt seuraavan vuoden tavoite, parantaa tietysti voi vielä yrittää, muttei sillä ole mitään ihmeempää terveydellistä vaikutusta.
Ei meillä tietenkään pelkillä smoothieilla eletä! Pyrin tekemään kaiken ruoan itse ja mahdollisimman lähellä tuotetuista puhtaista raaka-aineista. Pieniä lipsumisia sallitaan. Kun 80 % on kunnossa niin 20 % saa sitten lipsahdella. Elintapojen korjaaminen aina vaan terveellisempään suuntaan ei ole mitenkään työlästä. Ihminen on helposti tapojensa orja, mutta onneksi aika sopeutuvainen. Lopulta on tosi helppo jättää esim. kaikki karkit ja suklaat kaupan hyllylle. Kolmisen vuotta olen pystynyt kulkemaan niiden hyllyjen ohi ilman, että edes vilkaisen sinnepäin. En tiedä, mitä karkkeja tai suklaapatukoita nykyisin on myynnissä! Tummasuklaan valikoima on tuttu ja yksi pala espresson kanssa kuuluu päivään ruokailun jälkeen. Kutsumme sitä päivän tärkeimmäksi hetkeksi (pojanpoika aikanaan nimennyt sen niin).
No mutta siitä lumestakin muutama kuva.

Jos tunnet tarvetta muuttaa elämäntapojasi terveempään suuntaan niin jospa aloittaisit nyt samantien eikä ensi maanantaina tai ensi kuun alussa! Pienin askelin, ei tarvitse eikä kannata täysremppaa kerralla tehdä, eikä se tuskin tulisi onnistumaankaan. Anna itsellesi anteeksi  lipsumiset ja jatka sinnikkäästi eteenpäin. Muista liikkuminen ja valitse itsellesi mieluiset tavat.

Ilon kautta terveempään elämään!

Skinny!

Eipä ole aikoihin tullut tehtyä atc- skinny- tai muitakaan keräilykortteja. Kyllähän niitä aikoinaan tuli värkättyä ja vaihdeltua hyvinkin ahkerasti, mutta jo pitkään on tuntunut siltä, että takki on ihan tyhjä niiden osalta. Eräällä fb:n sivustolla Ansku jälleen kerran inspiroi minua. Hän tietää, että olen aikalailla yllytyshullu ja on saanut vuosien varrella minut kokeilemaan yhtä ja toista!
Skinny on kokona aina miellyttänyt, niin pystyssä kuin vaakassakin. Idea korttiin tuli kun käteeni osui kokeilu mehiläisvahalla käsitellystä laulukirjan sivusta. Siihen sitten nivoutui  tarina ja tällainen on lopputulos. Poika istuu Etnalta tuomani laavamurskeen päällä!

Kun tuota korttia tein, tuli pitkästä aikaa melkein kiukku siitä, että Vuodatuksen blogeille silloin kävi niinkuin kävi. Siinä meni vuosien askarteluarkisto. Olisi kiva selailla vanhoja töitä ja ehkä joku tekniikka tai tyylilaji saisi uudelleen innostumaan. Mennyt mikä mennyt, mutta silti...
No mutta etiäpäin sano mummo lumessa! Lumesta puheenollen, taitaa sitä paikoin pari senttiä löytyä. Pakkasta on alun toistakymmentä astetta ja aurinko paistaa. Kaunis kirpakka talvipäivä on tarjolla, nauttikaamme siitä!

Jälleen yhdelle kirjalle uusi elämä

Jälleen yksi todella risa kirja sai uuden olomuodon. Tämäkin kirja (Uusi Testamentti) on on palastettu samaisesta jäämistöstä kuin jo aikaisemmin tuunaamani. Tämä oli vieläkin paljon risaisempi ja suurin osa lehdistä oli irti ja rikkinäisinä kansien välissä. Selkämys on aikojen saatossa hajonnut kokonaan.
Olisin varmaan muuten heittänyt  roskiin, mutta kun kansien sisäsivuilla oli tekstit, jotka halusin säilyttää. Ennen kaikkea  vuosiluku 1819. Siis pian 200 vuotta kun Isak Ketola on tekstin kirjoittanut!

Siinä sitten pyörittelin tuota irtolehtipainosta edessäni...mistäs alkaisi. Liimailin ensin vähän systeemiä kasaan ja metallista mixed mediaa päätin tekniikkana koristelussa käyttää. Koristeiden liimailun (gel mediumilla) jälkeen maalasi kaiken mustalla akrylimaalilla.

Muistin joskus muutama vuosi sitten jostain luostarista Venäjän puolelta ostamani Madonnan kuvan, ohuelle vanerille liimatun. Embossasin kultajauheella se reunat ja mustalla akrylimaalilla tein vähän "lohkeilua" vanhan vaikutelman saamiseksi.

Lehtien reunat käsittelin Erikeeperin ja veden sekoituksella, jotta sain niistä yhtenäisen paketin. Kirjasta aukeavat nyt vain kannet, jotta niissä olevat tekstit näkyvät.
Seuraavaksi käsittelin kannet metallivahoilla.

Lopputulos miellyttää itseäni.

Ehkäpä kirja nyt säilyy pidempään kuin mitä olisi risaisena säilynyt. Toivon niin, että tämä pieni pala parisatavuotista historiaa ilahduttaa vielä jälkipolviakin.

Loppiaisaskarteluja

Napsahti tännekin pakkasta toistakymmentä astetta, aurinko paisteli ja lunta ei edelleenkään ole. Huomenna ennuste jo lämpimän puolelle ja seuraavaksi räntää ja perään vettä...semmosta se on talvi useimmiten Rauman seudulla.
Mutta verstaalla oli mielenkiintoista tekemistä. Vaiheessa olevia tammikuun joulukortteja tyrkkäsin vähän eteenpäin ja yksi valmistui.

Enkulin marraskuun musiikkihaasteesta voitin komean palkinnon ja siitä otin nyt käsittelyyn albumin. Albumissa on kuusi paksusta pahvista stanssattua lehteä ja ajatuksena on tehdä siitä joka kuukausi yksi sivu. Ei mitään varsinaista teemaa tai ajankohtaisuutta, vaan fiiliksen mukaan mikä kivalta kulloinkin tuntuu. Tammikuun sivu on myös etukansi ja siinä pääosassa palkintoon kuuluva ihana servetti.

Ensin pohjustin sivun valkoisella gessolla kahteen kertaan, jotta sain servetille oikean sävyisen taustan. Servetin liimauksen ja kuivumisen jälkeen sivelin sen krakleerausaineella ja annoin kuivua muutaman tunnin. Koska kerros oli ohut kuviosta tuli tuollaista pientä niinkuin toivoinkin. Hopealla embossailin reunat ja vuosiluvun numerot ja kuukausikyltin pohjan. Made with love-kylttiä käsittelin gessolla, hiekkapaperilla ja embossauksella. Lopuksi hinkkasin kaiken päälle vielä sellaista hienon hienoa kullanväristä jauhetta, joka tunkeutui krakleerauksen syvennyksiin ja antoi enempi särmää kuvioon. Pehmeällä kankaalla vielä "kiillotin" lopuksi. Helmikuun työ tulee sitten tämän kääntöpuolelle.

Tänään siis paistoi aurinko ja jossain vaiheessa metsänreuna sai kultakäsittelyn. "Napoleonkin" katseli kaunista näkyä!

Lahjaksi saatu orkidea ihastuttaa ikkunalla.

Eilen olimme mieheni ja minä 50-vuotishääkuvassa oikein valokuvastudiossa. Jatkuvasti sielläkin ramppaamme kun just silloin puolivuosisataa sitten oltiin. Siis itseämme kuvauttamassa, onhan lasten kanssa oltu useammankin kerran kun olivat pieniä. Pukeuduimme jälleen 60-luvun vaatteisiin ja rekvisiittaa veimme itse mukanamme ja lisäksi valokuvaajalla oli kivoja rekvisiittoja ja ideoita. Oma ideamme oli se, että reissuun olemme lähdössä ja siltä pohjalta ammattikuvaaja sitten rupesi hommiin. Ainut vaatimuksemme oli, ettei sitten yhtään pönötyskuvaa. Tunnin verran sessio kesti eikä todellakaan pönötetty. Mielenkiinnolla ja jännityksellä odotan mitä muistikortille on tallentunut. Viimeistään ensi viikon torstaina saamme cd:n ja kuvaajan parhaiksi katsomista kuvista paperiset raakakopiot.

Hääkimpussani oli vaaleanpunaisia ruusuja ja kieloja. Kieloja oli kukkakaupoissa joulun aikaan, mutta ei ollut enää. Tyydyin valkoisiin syreeneihin. Yksi vaaleanpunainen ruusu ja syreeninoksa sekä vihreitä lehtiä laitettiin pikkukimppuun, jonka halusin kuvaukseen mukaan.

Eka joulukortti 2015

Siitä se taas lähtee joulukorttien värkkääminen! Samalla meiningillä ajattelin edetä kuin aikaisemminkin, eli noin viisi joulukortti/kuukausi. Yleensä olen tehnyt viiden kortin sarjan, mutta nyt ajatuksena on, että voisivat olla kaikkikin erilaisia...tai miten nyt sattuu innostamaan. Mutta tällaisella kortilla lähdin liikkeelle. Neljä muuta korttia ovat vielä vaiheessa, mutta niin on tammikuukin vielä aika vaiheessa :)

Myrskytuuli ja vesisade on vihdoinkin tältä erää ohi. Tosin tuuli on edelleenkin navakkaa, mutta jopa aurinko pilkisteli jostain pilvien rakosesta hetken aikaa. Lämpötila on nyt piirun verran nollan yläpuolella, mutta huomiseksi jo kymmenkunta pakkasastetta pitäisi olla. Kovin on vaihtelevaa.

Oletteko huomanneet päivien pitenevän?

Onko vuosi 2015 onnistumisen vuosi?

Tälle vuodelle hankin Positiivareitten Onnistujan päivyrin. Vuoden lopulla sitten nähdään kuinka paljon siinä on onnistumisen merkintöjä :)
* Erityisesti haastan itseni kysymään jokaisena päivänä: "Kuinka paljon rohkeutta minulla on varaa jättää tänään käyttämättä"?
* Haluan tunnollisemmin täyttää Guestions & Answers a day-kirjaani. Kun satun oikein rohkealle päälle niin kirjoitan vastauksen lontoonmurteella (kysymyksethän jo ovat sillä murteella).
* Haluan heittäytyä uusiin asioihin ja haasteisiin.
* Haluan olla edes ihan hitusen parempi ihminen kuin aikaisemmin.
En varsinaisesti tee mitään uudenvuoden lupauksia yleensäkään, mutta tulipahan nyt kirjattua muutama asia, jotka haluan toteuttaa...katsellaan vuoden varrella kuinka onnistun.

Vuoden 2014 viimeiseen päivään haluan vielä vähän palata. Päivä oli meille tärkeä ja kutsutut läheiset rakkaat tekivät siitä ikimuistoisen ihanan rennon ja lämminhenkisen juhlan. On niin todella hyvä mieli, että  sataprosenttisesti kaikki pääsivät mukaan ja omat järjestelyt onnistuivat hyvin.
Hääkakkua oli tietenkin tarjolla, handmade minä. Kun itse sanon niin onnistui sekin...niin sanoivat kyllä kaikki muutkin :) Kakun päällä oleva hääpari on siitä ensimmäisestä hääkakusta ja se on koristanut aina täysien kymppien hääkakkuamme. Hääpari on talletettuna sydämenmuotoiseen rasiaan, jossa on lisäksi huntuni ja sulhasen valkoinen rusetti. Sinne kaikki taas hellästi talletetaan ja toivotaan, että vielä käyttöön pääsevät timanttihäihinkin.

 Saimme silloin 50 vuotta sitten häälahjaksi mm. tusinan Ruusu-kahvilusikoita. Olivat aluksi käytössä jonkin verran ja sitten jääneet käyttämättöminä laatikon perälle. Kun kierrättäminen on nyt niin trendikästä niin laitoimme mekin lusikat kiertoon, kylläkin muodonmuutoksen kokeneina.Korutaiteilija Henna Kallionkieli suunnitteli ja valmisti niistä riipukset ja solmioneulat.

 Tytär, miniä ja kaksi tyttärentytärtä saivat riipuksen ja poika, vävy ja tyttärenpoika sekä kolme pojanpoikaa saivat solmioneulan. Itsellemme jätimme yhdet. Rasioihin kiiinnitin lusikoiden tarinan sekä saajien nimet. Kaikki tykkäsivät kovasti! Toivottavasti tuovat onnea ja menestystä heille kaikille.
Säätilasta sen verran, että joulun kaunis lumipeite on muisto vain. Viime yöstä alkaen on satanut vettä, välillä aika rankastikin. Tuuli on navakkaa ja ennusteiden mukaan illasta alkaen myrskylukemissa ollaan ja sitä riittää vielä koko lauantaipäivänkin. Olenkin päättänyt muutaman aika hektisen viikon jälkeen ottaa hyvin rennosti, sulkeudun verstaalleni tekemään joulukortteja ja ties mitä muuta, luen, katselen elokuvia, löhöilen sohvalla, olen vaan... Pidetään peukkuja ettei myrsky tee tuhoja.