Essi Korvan taidetta

Lapin reissulla kävin myös Äkäslompolon luontokeskus Kellokkaassa ja siellä oli esillä pellolaisen taiteilijan Essi Korvan taidetta. Olin heti ensimmäisen nähdessäni aivan myyty. Patsaat suorastaan tihkuivat tunnetta. Kerrassaan vaikuttavia. Edellä olevasta linkistä pääset ihailemaan laajemmin hänen upeaa tuotantoaan.

Betonivati

Muutamia betonijutskia tuli kesällä valettua ja nyt niitä pikkuhiljaa viimeistelen.Näköjään ei pysty millään irroittautumaan vallalla olevasta tyylistä, eli tämäkin samaa sarjaa. Jospa seuraavan sais tehtyä jollain toisella tyylillä ja tekniikalla :)
Vati on kooltaan 45 x 29 cm ja se löysi paikkansa keittiöpöydältä, mutta meillä ei mikään pysy paikoillaan niin voi olla. että vati on huomenna jo jossain ihan muualla.

Kortti Pikku Ninalle

19.9. tuli kuluneeksi uskomattomat 50 vuotta siitä kun saimme pienen tyttären. Se oli kuin eilen, ei oikein millään ymmärrä, että siitä on puoli vuosisataa. Hyvin harvoin ajattelen omaa ikääni mitenkään vakavamielisesti, mutta kun jälkipolvet saavuttavat jonkun tällaisen etapin, niin pakko on ymmärtää miten nopeasti vuodet vierivät. Olen 18 vuotta vanhempi tytärtämme enkä todellakaan milloinkaan tunne itseäni vanhaksi, mutta tosiasia kuitenkin on, että seitsemänkymppiä häämöttää jo ovella ja tämä tarkoittaa sitä, että askel tulee vääjäämättä lyhenemään ennemmin tai myöhemmin. Tiedän senkin etten tule tähän tunteeseen jumittumaan vaan matka jatkuu täysillä siten  kuin se kohdallani on tähtiin kirjoitettu. Mutta yhden päätöksen tein tuolloin 19.9.15. Nyt alan kirjoittaa lapsuuden ja nuoruuden muistojani "kirjaksi". En mitään bestselleriä tavoittele, mutta haluan jättää perinnöksi jälkikasvulle tietoa siitä, minkälaisen lapsuuden ja nuoruuden vietin. Olen jo vuosia ajatellut tämän tekeväni, mutta nyt minulle valkeni, että on just oikea aika ryhtyä suunnitelmista toteuttamiseen. Olen kuullut, että jokaisen pitäisi kirjoittaa oma elämäkertansa, ei välttämättä kronologisessa järjestyksessä, vaan mikä asia milloinkin mieleen tulee. Kirjoittaminen on puhdistavaa ja nyt voin katsoa jo riittävän välimatkan päästä lapsuuttani, sen hyviä ja huonoja puolia. Ei siellä mitään luurankoja kaapeista löydy, mutta ehkäpä joku tapahtuma saakin nyt uuden merkityksen kun sen paperille kirjoittaa. Samalla tulevat vanhat valokuvatkin käytyä lävitse ja järjesteltyä. Puhkun intoa ja kuvittelen, että ainakin osio "lapsuus" olisi talven aikana valmis. Kirjoitan suunnitelmasta tänne sen vuoksi, että jos/kun innostus jossain vaiheessa makaa pohjamudissa, niin tarkistan täältä mitä olen julkisesti itselleni luvannut :)
Mutta siitä kortista! Mixed media tunki itsensä etu- ja takakanteen

. Haitarikorttiin keräilin kuvia vuosien varrelta pointtina tyttären tukkamuoti.

 Värssy on sama, joka on ollut siinä kortissa, jonka sain jälkikasvulta täyttäessäni 50 vuotta, eli omat lääkkeet takaisin :)
Suuri hitti Ninan syntymävuonna oli Kari Kuuvan Pikku Nina. Ihastuimme nimeen Nina eikä muita nimivaihtoehtoja edes harkittu.

                                                          Onnea Pikku Nina <3

Terveiset Pallakselta osa 3

Tässä kolmannessa ja viimeisessä osassa kuvia Keimiönjärven kalamajoista, Särkitunturista ja siitä mikä kotona odotti.

Keimiönjärven kalamajoilla on tullut aikaisemminkin käytyä, mutta nuo harmaat pääosin 1800-luvulla rakennetut kalamajat viehättävät uudelleen ja uudelleen. Vanhin on 1700-luvun puolelta. Osa niistä on hylättynä, mutta osa on käytössä edelleen. Osassa kasvaa pieniä puita katolla ja hirret ovat aikojen saatossa saaneet upean värityksen ja muotokin on hioutunut.  Nuo pirtit voisivat kertoa monta tarinaa.

Särkitunturille kiivettiin sumuisessa säässä. Olin siitä aika innoissani, sillä sumussa sai taas vähän eritunnelmaisia kuvia. Aivan tunturin laella on järvi ja vähän alempana toinen pienempi.

Sumu oli takertunut pisaroiksi naavaan

Maaruska oli täälläkin upean punaista

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin tämäkin reissu.Mutta kotiin on aina kiva palata. Oli keskiyö ja pilkkopimeää kun kotiin saavuimme. Vasta seuraavana aamuna kun raottelin makuuhuoneen kaihdinta, paljastui pihavaahteramme kaunis tervetulotoivotus. Viikon aikana se oli pukeutunut ruskan väreihin.

Päivällä piti vielä fiilistellä lisäämällä keltainen torkkupeite penkille ja maljakko pöydälle ja nauttia oman pihan upeasta ruskasta

Toivottavasti kuvista välittyivät tunnelmat, joita viikon reissu Pallakselle tarjosi itselleni. Huomaan, että akut ovat täydessä ladingissa, pää pursuaa uusia ideoita ja vanhojen lämmittelyä ja toteutusintoa. Tästä on hyvä jatkaa arkisia puuhailuja ja valmistautua pienin askelin talven tuloa kohti.

Kiitos, että viihdyitte mukana nojatuolimatkalla <3

Terveiset Pallakselta osa 2

Pallaksen Särkijärven rannalla vastapäätä majoituspaikkaamme on taiteilija Veli Koljosen koti ja ateljee. Teimme sinne hyvin mielenkiintoisen vierailun. Jo talo ja siihen liittyvät muut rakennukset ovat näkemisen arvoiset ja sisällä kaikki henkii siitä, että olemme taiteilijan kodissa. Valaistus isossa ja monimutkaisessa talossa oli hyvin tunnelmallinen ja valtavan kokoisessa kivitakassa rätisi tuli. Täytetyt karhut, ilvekset ja riekot, pahkoista tehdyt huonekalut, taljat ja kaiken keskellä uima-allas, oli siinä ihmettelemistä.
Jo portti oli sellainen, ettei ihan joka taloon sellaisen läpi käydä

Taiteilija oli lupsakka ja suorapuheinen lapinmies. Hänen koiransakin oli melkoinen persoonallisuus. Soitti jopa pianoa kun isäntä pyysi. Alemman  kuvan taiteilijasta nappasin tauluna olleesta valokuvasta. Siinä hän on komean hevosensa kanssa.

Taulut olivat pääasiassa lapinmaisemia, mutta myös muotokuvia oli jonkin verran. Tauluista välittyi hienosti lappi eri vuodenaikoina.

Tämä oli minun lempparini

Olipa kiva päästä "nuuskimaan" taiteilijan ateljeen tunnelmaa

Veli Koljonen ei ole pelkästään taidemaalari, vaan hän säveltää, soittaa erilaisia instrumentteja ja laulaa vahvalla rouhealla äänellä. Saimme nauttia taiteen lisäksi myös musiikista. Tunnelmallisen illan päätteeksi oli aika kiitellä talonväki ja lähteä kohti majapaikkaa. Aurinko laski ja heitti viimesäteensä tyynelle Särkijärvelle

Vähän tunnelmapaloja myös Leviltä

Pitänee tehdä vielä osa 3 ettei tule kerralla liian pitkää postausta. Joten Keimiönjärven kalamajoista ja Särkitunturista sitten lähipäivinä.