Onnittelukortti 12-vuotiaalle

Pojanpojista keskimmäinen viettää 12-vuotissynttäreitään ja hänelle tein tällaisen kortin

Maiharit ovat laserleikattuja Scrapiniec chipboards-kuvioita, joihin olen kovasti ihastunut. Nämä maiharit värjäsin soft pastelleilla  sormea työvälineenä käyttäen. Pinta muistuttaa aika paljon haljasnahkaa. Helmilangasta pujottelin nauhaset.

Pieni keskeytys kevään tuloon

Säätiedot lupailivat lumisadetta yöstä alkaen, mutta aamulla jo vesisadetta. Kun pitkään ja hartaasti nukutun yön jälkeen avelin makkarin kaihtimia vähän ennen yhdeksää niin olipa melkoinen ylläri ennusteista huolimatta. Lunta oli lähemmäs kymmenen senttiä ja lisää tuli taivaan täydeltä. Sillä lailla, vaikka vappukin on vasta viikon kuluttua!
Kaunista kieltämättä

Aamupäivän aikana sade muuttui vedeksi ja navakka tuuli tiputti lumia puista isoina kokkareina. Pianhan tuo märkä lumi alkoi sulaa ja klo 17 ajoissa maisema pihalla oli jo huomattavasti muuttunut

Pian päästään taas jatkamaan kevättä pienen keskeytyksen jälkeen :)

Edit; Raija kommentissaan mainitsi joulun ja katsoin minkälaisissa sääoloissa viime joulua on ruvettu viettämään. Päivityksessä 22.12.2015  lunta ei ollut yhtään. Jouluksi satoi sen verran, että sanoa saa. Eli jouluisempaa oli tänään kuin mitä viime jouluna :)

Kukkasia foamiranista

Vielä oli jäljellä yksi tuunattu kippo ja tein siihen foamiranista kukkasia. Tämä jää nyt omalle pöydälle.
Nämä tein valkoisesta foamiranista ja väritin soft pastilleilla.

Onnittelukortti 3-vuotiaalle

Tein kolme vuotta täyttävälle Toivo-pojalle tällaisen kortin

Näin hienosta "Sami Palomies"-kakusta asianmukaisiin palomiehen asusteisiin pukeutunut sankari puhalsi komeasti kerralla sammuksiin kolme kynttilää. Hyvin sammutettu, Toivossa on selvästi palomiesainesta :)

Perjantain pihaelämää

Rouva rastas on myös saapunut pihapiiriin. Herra rastashan on koko talven ollut paikalla. Toivottavasti heidän perheonnensa kukoistaa ja pesintä onnistuisi tällä kertaa. Viimeksi oli pesän perustat tehty heikosti ja pesä poikasineen keikahti kumoon. Siinä sitten pelastuspuuhissa oltiin pariinkin otteeseen, mutta luultavasti eivät poikaset selvinneet hengissä.

Vaikka viime päivät ovat olleet aika vilakoita ja öisin pikkupakkasta niin kyllä vaan pihlaja-angervon lehdet ovat kovasti kasvaneet

Uuden sadon ruohosipulia pääsee jo käyttämään

Tarhakylmänkukkakin on kasvanut viikon aikana

Kun tuota kylmänkukkaa kuvailin niin otturi-Vili tuli katsomaan puuhailujani, heittäytyi nurmikolle ja näytti miten auringonpaisteesta otetaan kaikki irti

En taaskaan millään pystynyt vastustamaan oravan kuvaamista, vaikka olen pyhästi vannonut ettei enää ainuttakaan oravakuvaa, mutta kun ei vaan pysty...

On nää auringonkukan siemenet hyviä, kiitosta vaan :)

Mukavaa perjantaiehtoota lukijoilleni!

Digeilyä

Illan ratoksi kuvien pyörittelyä tietsikan työpöydällä.

Sateen jälkeen

Elämän suurta luksusta on saada aloittaa aamunsa kiireettömästi ja aamutoimien jälkeen mennä pihalle kuuntelemaan lintujen laulua ja haistelemaan kevättä. Nyt pihalla kuuluu myös piha-altaan suihkun lirinä ja lorina. Yöllä oli vähän satanut ja akilleijojen lehtiruusukkeisiin oli jäänyt isoja vesipisaroita.

Pienet asiat voivat olla uskomattoman kauniita ja ainutkertaisia. Vain tänään ne näyttivät tällaisilta. Nuo lehdet ovat huomenna vähän isompia ja pisarat ovat haihtuneet. On vaan pysähdyttävä huomaamaan ne ja nauttimaan hetkestä. Niitä katsellessani taas mietin mihin nykyisin kaikilla on niin kova kiire, kaiken pitää olla tehokasta, kaikki pitää saada mielellään nyt ihan heti. Ei se ihan selväksi tullut.

Välillä pitää muistaa pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan.

Tuunailua

Eipä ollut ensimmäinen kerta kun oli suunnitelmissa tehdä jotain ihan järkevääkin, mutta kuinkas ollakkaan, menin vähän käymään verstaallani ja sille tielle jäin. Tuli todella pakottava tarve tuunata yksi pieni ( 11 x 9 cm) valokuvakehys, joka on vuosikausia lojunut verstaalla tomuttumassa. No ei loju enää, vaan pääsi olkkarin pöydälle :) Muistan miten ihastunut olin siihen ostohetkellä, mutta kotona se rupesikin näyttämään liian krumeluurilta. Nyt tein siihen vähän metallista lookia ja muuttui heti omaan silmään paljon miellyttävämmäksi.

Ei se sitten tuohon kehykseen loppunut, tuunausinto nimittäin. Verstaan pöydän alla olen säilyttänyt vanerista rasiaa (halk.35 x 20 cm). Sain sen melkein 20 vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi ja oli tosi kaunis, kannessa käsinmaalattu silkkikangas. Mutta jolloinkin kävi haaveri ja kannen päälle kaatui mehua, eikä ollut mitään tehtävissä. Olin jos poistanut piloille menneen silkin ja ehkäpä on ollut joku ajatus tuunauksesta, mutta ei ole ottanut tulta. Joskus asiat ovat niin kristallinkirkkaita, ei muuta kuin siitä vaan alkaa hommiin. Nyt oli se päivä!

Isäntä ystävällisesti hioi kannen liimajämät pois ja kun olin pari kolme tuntia maalannut ja liimannut niin  rasia on pikkasen erinäköinen

Tarvitsin gessoa pohjustukseen, paksua nyöriä kannen reunaan, kahta sorttia servettiä (magnolioita ja höyheniä), mulperipaperille painetun kuvan ja kaksi Scrapiniec laser-leikattua kuviota (kehyksen ja tekstin), decoupage-liimalakkaa, muutaman pinkin timangin, vintage-maalia ja mattaa kalustelakkaa.

Huomenna sitten uusi yritys niiden järkevien ja tarpeellisempien hommien suhteen. Nähtäväksi jää, tuleeko taas noukittua rusinat pullasta ;)

Lisää keväänmerkkejä

Pihan reunamilla kasvaa luonnon kieloja. Kävin vähän kurkkimassa lehtien alle, joko siellä oltaisiin hereillä. Ja kyllä vaan parisenttiset piipat jo puskivat kallion kolosta kohti päivänvaloa. Sitä on viikonlopun aikana melko huonosti ollut, sadellut vähän ja ollut pilvistä ja tuulista.

Kevään ensimmäinen neitoperhonen oli siivet supussa pihalaatoituksella ja oli tosi pienestä kiinni, etten astunut sen päälle. Kovasti oli vielä kohmeinen, mutta sisukkaasti räpytteli siipiään. Siirsin sen turvallisempaan paikkaan totuttelemaan kevääseen.

Tarhakylmänkukan karvapallerot nyt vaan ovat niin ihania, että pakko melkein joka päivä kuvata :)

Hyvää alkavaa viikkoa lukijoille!

Smoothie ja digeily

Aamulla oli muutama aste pakkasta ja jossain vaiheessa hipsutteli vähän luntakin. Onneksi itsensä saa huijattua kesätunnelmiin vaikkapa tällä smoothiella: viinirypäleitä, baby-pinaattia, banaani ja turkkilaista jugurttia.

Päässä on jo jonkin aikaa muhinut digikollaasi, joka olisi pääpiirteittäin musta, mutta siinä olisi myös jotain punaista. Eilen illalla oli muhinut riittävästi ja tuloksena oli "Punapukuinen nainen tunnelissa".

Nauruterapiaa

Kokoonnuimme tänään viettämään iltapäivää parinkymmenen Rauman tyttölyseon keskikouluaikaisen luokkakaverin kanssa. Olemme koko sakki 70 ikävuoden molemmin puolin, mutta tuntui ettei mikään ole sitten kouluvuosien muuttunut. Korkeintaan ulkoisesti jotain pikku muutosta, mutta mieli kuten silloin 60-luvun alkupuolella. Sama holtiton nauraminen kuin silloin ennen. Desibelejä oli aika ajoin varmaan yli turvallisuusrajan. Kuvitelkaa itse: parikymmentä naista istuu ringissä ja juttu lentää. Ei siinä hiljaista hetkeä syntynyt! Uskomattoman hyvä olotila tuollaisen nauruterapian jälkeen jää ja se kestää varmaan monta päivää. Päätimme kokoontua seuraavan kerran kahden vuoden kuluttua. Nyt tuntuu, että se on aivan liian kaukana, mutta kuten tunnettua vuodet vierähtävät vikkelästi.

Tuliaisiksi kokoonkutsuja-emännälle vein gardenioita, jotka muotoilin foamiranista ja "istutin" tuunattuun ruukkuun.

Tein vielä kukka-asetelmasta ottamastani kuvasta kortin täydentämään kokonaisuutta.

Jos joku mukana olleista sattuu täällä piipahtamaan niin lämmin kiitos ja halaus teille kaikille ja pitäkää huolta itsestänne <3