Pikkuhiljaa

Pikkuhiljaa näyttää joulu meille hiippailevan. Joulukortit ovat valmiina postitukseen. Pihalle on jo laitettu valoja, kun on niin tosi pimeää koska lunta ei ole. Jälleen on tullut joulukoristeita värkättyä, ja malttamattomana olen ne sitten jo esille laittanut.
Jokin aika sitten tein kertakäyttöviinilasiin tällaisen

Tänään kului muutama tunti tällaisen värkkäämisessä

Kun on vuosia verstaalla kaikenlaista tehnyt myyntiinkin, niin erinäisiä materiaaleja on jäänyt varastoon. Kuten esimerkiksi nuo kolme peiliä, jotka yhteen liimattuina olivat just sopivan kokoiset tanakkaan pahvilaatikkoon, joka oli ollut spray-maalausalustana. Löytyi myös sopivan kokoinen pätkä huovutettua paksua lankaa, jonka liimasin peilien ympärille.Minijätskitikkuja tarvitsin joskus johonkin aitarakennelmaan ja niitäkin oli iso pussillinen. Valkoista gessoa pariin kertaan ja kaikki saivat saman valkoisen värin. Porot tein jo aikaisemmin ja koottavan kuusen embossasin joka puolelta. Lumilyhdyn pallot ovat pieniä halk.18 mm massapalloja, jotka päällystin Foam Clay Glitter-massalla. Lyhdyn sisällä palaa led-minituikku. Lapintyttö-nukke on nukkekokoelmastani ja sen laatassa luki, että äiti on sen tuonut vuonna 1979.
Aidan päälle laitoin vähän lumipastaa ja ripauksen kimalleliimaa. Peiliin liimailin vähän tarratähtiä ja taakse kiinnitin valosarjan, jossa on 12 lamppua. Lumen virkaa laatikon pohjalla tekee pari kuituliinaa.

Koko systeemillä on kokoa 38 x27 cm ja korkeus on 26 cm.

Harmittaa aina se, että hyasintit kasvavat niin nopeasti pituutta huoneenlämmössä eikä niitä mitään mieltä ole kuistillakaan pitää kun sieltä ei yleensä edes kuljeta. Laitoin kokeeksi kolme hyasinttia keittiön ikkunan väliin. Ei ollut sellaista kippoa, joka olisi ikkunan väliin mahtunut ja ratkaisin pulman hyvin yksinkertaisesti kääräisemällä foliota sipulin ympärille. Nyt on niin leutoa, että varmaan ihanneoltavat on kukkasilla ikkunan välissä. Jos tulee kovia pakkasia niin täytyy sitten ehkä ottaa pois.

Otturi-Vili tuli mainospostin kylkiäisenä ja laittautui joulutähden viereen istumaan. Olisi sopinut niin hyvin siihen koristeeksi

Joulupukkikin on jo liikenteessä. Käväisi meillä, mutta ei mitään lahjoja ollut mukana :)

Nyt kun Itsenäisyypäiväkoristelu on poistettu niin voisi ruveta rakentamaan joulumaata olkkarin lipaston päälle.

Oikein hyvää loppuviikkoa!

Itsenäisyys

Varsinkin näin Itsenäisyyspäivän aikoihin tulee mietittyä mitä itsenäisyys itselle merkitsee. Sen tärkein merkitys minulle on vapaus. Vapaus tehdä asioita ja sanoa mielipiteensä. Itsenäisyys on perusta sille elämälle, jota saan elää. Ei tarvitse pelätä, että pommi putoaa ja hajottaa kotini ja silpoo viereltä rakkaan ihmisen. Voin mennä rauhassa nukkumaan ja voin herätä rauhassa uuteen päivään. Ei tarvitse paeta kotoaan jonnekkin tuntemattomaan kokemaan ties minkälaista kohtelua ja saan jokapäivä ruokaa ja hoitoa jos sairastun. Minua ei pidätetä ja ammuta uskontoni eikä nimeni vuoksi.
Onhan meillä paljon epäkohtiakin, mutta vähän maailmaakin kiertäneenä uskallan väittää, että meillä on asiat hyvin. Jopa niin hyvin, että emme edes enää arvosta sitä. Se on meille itsestäänselvyys ja reagoimme vain silloin kun jotain saavutettua etua leikataan.

Isäni ja hänen aikalaisensa olivat monta vuotta sotarintamalla. Sitä kauheutta ei pysty ymmärtämään. Eikä sitäkään minkälaisen panoksen isänmaan puolesta kotirintamalla naiset antoivat.
Olen syntynyt sodan jälkeen, kun pahin pula-aika oli jo helpottamassa. Monet ruokatarvikkeet olivat vielä kortilla, vaatteita äiti taitavana ompelijana teki isosiskon vanhoista, paikkasi ja parsi. Lähes kaikelle oli joku korvike. Amerikan sukulaisilta tuli joskus paketti, jonka sisältö jaettiin sille, jolle parhaiten päälle sopi.
Muistan miten rauhaankin suhtauduttiin aika epävarmasti ja aikuisten mieliä jäyti pelko, jos taas joudutaan ison naapurin kanssa selkkaukseen ja kauheus alkaa uudelleen. Mutta toivo paremmasta huomisesta kantoi eteenpäin. Saatiin ruokaa, vaatteita, voitiin poistaa pimennysverhot ikkunoista ja pelko väistyi pikkuhiljaa. Ponnisteltiin kohti uutta hyvinvointiyhteiskuntaa.

Lapsuuden kotonani isä puhui sodasta lähinnä silloin kun meillä oli kyläilemässä vanhempieni ystäviä. Koska olen aika iäkkäiden vanhempien lapsi niin yleensä kyläilijöillä ei ollut sen ikäisiä lapsia, jotka olisivat olleet mukana. Tapana oli, että miehet istuivat kamarissa ja naiset keittiössä. Minä istuin sitkeästi miesten puolella, koska siellä oli mielenkiintoisemmat jutut. Sotaa käsiteltiin, mutta ilman katkeruutta ja provosoitumista. Isäni oli ollut lähettinä, joten lienee suorastaan ihme että selvisi haavoittumattomana takaisin kotiin. Jos hän olisi kaatunut isänmaan puolesta niin minua ei olisi, ei olisi syntynyt iltatähteä Ellille ja Aarnelle.
Kun näihin ajatuksiin uppoudun, tunnen niin suunnattoman suurta kiitollisuutta ja ennen kaikkea kunnioitusta heitä ja kaikkia muita veteraaneja kohtaan. Heidän ansiotaan on se, että saamme jälleen vetää salkoon siniristilipun, saamme laulaa Maamme-laulun ja meillä on vapaus. No nyt joku sanoo, että kyllä meillä on kaikenlaisia määräyksiä erilaisilta tahoilta ja meilläkin tapahtuu kauheita asioita. Totta, mutta silti ainakin minä tunnen itseni vapaaksi ja onnelliseksi Suomen kansalaiseksi.

Kiitos kaikki veteraanit ja erityiskiitos meidän perheen omat veteraanit Aarne ja Aarne. Heille viimeinen iltahuuto on jo kaikunut.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Siirrytään adventtiaikaan

Voiko sanoa, että joulu tulla jolkottaa? Ainakin omasta mielestäni  oikein juoksujalkaa on tulossa. Olen jouluihminen ja tykkään, että joulu näkyy kotona. Mihinkään hysteriaan en mielestäni syyllisty ja pyrin kaikenlaista hössötystä välttämään. Tiedä sitten, onnistuuko aina, mutta edes yritän.

Vuosikausiin en ole joulutorttuja syönyt, koska mielestäni ne ovat murustavaa höttöä, jotka eivät edes maistu millekkään. Hillo tietysti maistuu hillolle, mutta muuten.
Näin jossain kuvan joulutortuista, jotka oli tehty piparimuotilla ja sitten paistettu muffinivuoassa. Eipä tuo mitään tunteita herättänyt, sama taikina, sama hillo. Mutta sitten eräs tuttava laittoi kuvan tekemistään tortuista, joissa täytteenä oli tuorejuustoa ja hilloa. Kuulosti heti tosi hyvältä. Yhdistin nuo kaksi vinkkivihjettä ja nyt olen torttuni löytänyt!
Muottini oli sellainen "normikokoinen" ja sillä tehdyt osoittautuivat liian pieniksi silikoniseen muffinivuokaan, joten käytin kaapista löytämiäni alumiinivuokia. Yhdestä valmiista pakastetaikinalevystä tuli kolme kappaletta. Pienet viillot vielä sakaroiden väliin niin asettuu paremmin vuokaan ja sakarat jäävät vähän pystyyn niin täytekin pysyy siinä missä pitääkin. Täytteeksi laitoin Mascarpone-juustoa ja aprikoosihilloa.

Valmis torttu on sopivan pieni (halk.viitisen senttiä) ja maistui todella hyvältä. Juuston ja hillon liitto on onnistunut. Molempia voi vaihdella ja vaikkapa muuttaa suolaiseksi versioksi, hillon tilalle kinkkua tai salamia. Onko se sitten enää torttu, nimellä niin väliä.
Jos haluaa vähän isompia niin sitten vaan isompi piparimuotti ja muffinivuoka käyttöön.

Käynnistimme joulukauden, kun kerran oli torttujakin. Huvimajalle lämpö päälle ja kynttilöitä palamaan. Ulos ei viitsinyt kynttilöitä laittaa kun vettä tihuutti ja sadetta oli yöksikin luvassa.

Kuuma hehkuviini ja tortut maistuivat joululta, kynttilät toivat tunnelmaa ja sähkötakka lämpöä.

Väinö-tonttu tietysti on taas tullut pois kaapistaan tuomaan hyvää mieltä keittiössä puuhaileville.

Oikein hyvää ensimmäistä adventtiviikonloppua kaikille blogissa kävijöille <3

Marraskuun ruusut ja joulukortteja

Ihan uskomatonta, että ruusut vielä pihalla kukkivat. Nämä kuvat on tänään marraskuun 2. päivänä otettu.

Europeana

Karin Blixen

Mutta joulu tulee ja joulukortteja pikkuhiljaa värkkäilen. Alkuperäinen suunnitelma oli, että paria kolmea sorttia ja niitä sitten tarvittava määrä. Mutta kyllähän sortimenttien lukumäärä näyttää kasvavan, kun aina tulee uusi idea jostain kivasta materiaalista.
Ruokaostoksien yhteydessä oli kärryihin ilmestynyt pari kaunista servettipakettia. Kuka lienee ne sinne laittanut? Ja niistä kehkeytyi tällaisia

Molempia on kymmenisen kappaletta tekeillä.

Viikon varrelta

Lokakuun viimeinen viikko on ollut mukavan lämmin,vaikkakin osin pilvinen ja pikkasen on vettäkin satanut. Nurmikkokin on vihreämpi kuin koko kuivana kesänä.
Alkuviikolla saatiin kaksi syyslomalaista yökylään ja käytiin mm. läheisen järven uimarannalla kokeilemassa veden lämpöä. No ihan sormella vaan kokeiltiin! Mutta biitsikuva otettiin

Viikon puolivälissä päätettiin käväistä Porissa kauppakeskus Puuvillassa, joka vietti 2-vuotissynttäreitä. Eipä noissa kauppakeskuksissa kovin usein tule käytyä. Tämäkin vierailu oli ensimmäinen, vaikkei matkaa ole kuin vajaat 50 m. Ostokset jäivät varsin vaatimattomiksi. Nälkä kuitenkin yllätti ja monista kauppakeskuksen ruokapaikoista valittiin Pannukakkotalo. Ja menusta valittiin pekoni/juustopannari, joka oli synttäreiden kunniaksi vain 5 euroa (norm. 8,40). Ulkonäkö ei luvannut läheskään niin paljon kuin mitä makunautinto oli. Siis aivan mielettömän hyvä ja todella ruokaisa. Tällaisen haluan toistekin.

Päivä oli sateentuhruinen, mutta oikeaan suuntaan oltiin alkuillasta ajelemassa. Raumalla näkyi pilvien lomasta auringonlasku.

Otturi-Vili on taas ruvennut käymään useammin sisällä ja ottamassa päikkärit sohvalla. Mitenköhän siitäkin toimituksesta pitää joka kerta muutama kuva ottaa :)

Niin ja oravasta tietenkin myös ihan pakko

ja talitintistä

Pihalta on viimeisetkin kesänrippeet korjailtu, kun muutaman päivän päästä kuulemma tännekin lunta sataa, saas nähdä...
Jotkut sitkeät sissit vielä kukkivat

Näillä meillä lähdetään aina uuteen päivään

Sunnuntaiselta kävely- ja kuvausretkeltä vielä muutama otos

Onko sittenkin tulossa pääsiäinen eikä joulu?

Rentunruusun lokakuu

Kohta laskeva aurinko antaa metallin hohtoa terijoensalaville

Heijastus

Haasteblogissa on just ilmestynyt haaste #2. Sopii mennä tutustumaan ja haastamaan itsensä annetulla aiheella.

Mukavaa lokakuun viimeistä päivää ja alkavaa marraskuuta kaikille täällä vieraileville!

Kansainvälinen nallepäivä

Taitaa vuoden jokaisella päivällä olla joku kansainvälinen nimikkopäivä. Tänään 27.10. on kansainvälinen nallepäivä.
Joskus vuosia sitten tein vanhanajan nallen. Sitä tehdessä arvostus käsintehtyjä nalleja kohtaan lisääntyi huimasti. Työtunteja en enää muista, mutta yllättävän paljon niitä oli. Kaikki on käsin ommeltu ja täyttäminen vasta aikaa veikin. Lastuvillasta pyörittelin pikkuisia palloja, ja niitä piti tunkea nallen sisuksiin tosi paljon. Sen pitää olla niin kova, että melkein tajuttomaksi voi sillä jonkun lyödä. Pehmonallet ovat sitten asia ihan erikseen.

 Jossain vaiheessa ostettuja nallejakin oli melkoinen seurue, mutta suuresta osasta olen luopunut. Muutama on jäljellä ja tänään tuon itsetehdyn kaveriksi kuvaan pääsi pieni Bukowskin tyttönalle.

Toivottavasti teidän nallepäivänne on sujunut kivoissa merkeissä :)

Vielä on ruskaa jäljellä

Sunnuntaina kiertelimme vähän Rauman kirkon seutua ja vielä oli ruskaa jäljellä. Päivä oli harmaa ja pilvinen, mutta yllättävän hyvin ruskan värit tallentuivat muistikortille.

Syksyyn lehtiin liitty sen lisäksi, että mielelläni niitä kuvaan, kaksi asiaa, joista en pysty kieltäytymään. Minulla on vastustamaton halu heittäytyä makaamaan lehtien päälle tuijottamaan taivasta

Ja toinen on pakottava tarve juosta edestakaisin lehtikasoissa

Muistattehan, että täällä on haaste #1 vielä sunnuntai-iltaan saakka ja viikon päästä sitten uusin aihein.

Oikein hyvää syksyistä viikkoa kaikille blogissa kävijöille!

Talven tulon merkkejä

Ei pidä meikäläisen päätös siitä, etten kuvaa enää oravaa muuten kuin jos näen sen lentävän. Oravat ovat taas löytäneet tiensä heille ja linnuille syksyn myötä avattuun ruokabaariin. Eikä vaan pysty olemaan kuvaamatta. On orava niin nätti ja veikeä otus. Sulassa sovussa linnut ja oravat ruokailevat. Heille on ilmoitettu, että kaikille riittää ruokaa, ei tarvi tapella. Kaikki muut sen ymmärtävätkin, paitsi talitintit ovat sellaisia kunkkuja, että oksat pois. Ne välillä ärhentelevät myös oravalle ja kun tarpeeksi monta ylilentoa pään yli karvat hipoen on tehty niin orava katsoo parhaaksi poistua, mutta tulee kyllä hetken kuluttu takaisin. Pääsääntöisesti baarissa vallitsee rauha ja yhteisymmärrys.

Tämän oravan turkki jo enteilee talven tuloa, mutta vielä muutama päivä sitten ruokailemassa kävi täysin kesäturkkia käyttävä orava.
Talven tuloa enteilee myös se, että otturi-Vili haluaa tulla sisälle vakiopaikalleen päikkäreille. Eilenkin päikkärit venähtivät yli kolmen tunnin pituisiksi. Sohva on heti jotenkin kodikkaampi kun siinä nukkuu kissa <3 Välillä naureskellaan, että on kissa outo kapistus, se vaan kävelee ovesta sisälle, valtaa sohvan, nukkuu siinä tuntikausia, venyttelee ja nousee ylös, tulee ilmoittamaan että vois tästä taas lähteä vaikka tuonne tien toiselle puolelle kun sieltä saa ruokaa. Meiltähän Vili saa vain rauhaa ja rakkautta. Ja me noukimme rusinat pullasta. Kivaa kaikin puolin :)

Mutta asiasta toiseen. Muistutus siitä, että maanantaiaamuna napsahtaa uuden haasteblogini ensimmäinen haaste täällä. Tervetuloa tutustumaan ja osallistumaan!

Oikein hyvää viikonloppua kaikille blogissa kävijöille!