Pysähdyin miettimään

Liittyen edellisen päivityksen messuihin, tämän päiväisessä Länsi-Suomessa oli kirjoitus "Kukkakauppojen osaaminen kantaa talouslaantuman yli". Siinä kukkakauppiasliiton puheenjohtaja Minna Penttala otti kantaa asiaan. Muuten lukemani artikkeli ei olisi mitenkään erityisesti jäänyt mieleen, mutta havahduin kohdassa (suora lainaus artikkelista) "Lama näkyy esimerkiksi siten, että paikoin surusidonnassa käytetään entistä yleisemmin vain yhtä kukkaa. Toivon, että se ei käytäntönä leviä, jos ei kyse ole vainajan toiveesta. Meillä on perinteenä kertoa viimeisenä tervehdyksenä kukkasin se, mikä ei välttämättä ole muuten saatu sanottua." Tuo viimeinen lause pysähdytti. En ymmärrä sitä, että haudalle vietäisiin sitä isompi kukkalaite mitä enemmän on jäänyt sanomatta, enkä usko, että menee enää sanomiset silloin perille. Kyllähän me aika jäyhää kansaa olemme, puhumme vähän mutta asiaa. Paitsi silloin kun sen voi nimimerkin takaa jossain sosiaalisessa mediassa huudella. Silloin kyllä mielipiteitä lähtee tuutin täydeltä ja sanomista riittää, hyvää ja huonoa.
Jos on vaikea sanoa "Rakastan sinua ja olet minulle tärkeä" niin voihan sen teoillakin osoittaa. Iso ja kallis kukkalaite haudalla ei sitä enää sinne kummun alle kerro. Se voi tuoda paremman omantunnon ja näyttää muille, että noin paljon rakastin. Kun olen itse laskenut kukkalaitteen haudalle niin olen ajatellut, että se on enemmänkin "kiitos kaikesta" kuin osoitus siitä, että jäi jotain sanomatta. Samalla tuo kukkalaite on kunnianosoitus kyseiselle ihmiselle. Kukkasten määrällä ei mielestäni ole merkitystä.
Esimerkiksi Facebookissa huomaa hyvin sen miten paljon helpompi on laittaa jakoon joku toisen tekemä kaunis kirjoitus siitä miten ihana tytär tai poika itsellä on. Voisikohan sen ihan omin sanoin kertoa rakkailleen ja osoittaa sen teoillaan. Vaikkapa sillä kukkasella ja halauksella ellei pysty sanomaan.
Uskon, että meillä itsekullakin on tämän asian suhteen parantamisen varaa. Aina jotain jää sanomatta, mutta jos voisimme yrittää vähän enemmän.
Tuo artikkelin kohta oli siinä mielessä hyvä, että se sai pysähtymään ja miettimään.

Viime yö oli aika kylmä, ehkäpä vähän nollan alapuolella on käyty. Aurinko ehti jo paistaa jonkin aikaa kun kameran kanssa pihalla kiertelin. Vähäinen kuura oli jo sulamassa.

Aamuaurinko loi polun vastakkaiselle puolelle pihan reunaa.

Toivottavasti teidän kaikkien polku on aurinkoinen tälläkin viikolla.