Mixed Mediaa/munankuorimosaiikkia

Joskus tullut hankittua kirjaa muistuttava pahvirasiasarja. Pienempi rasioista (kooltaan 17x13x5,5 cm) on ollut jemmassa ja unohdettuna vissiin useamman vuoden. Nyt otin sen käsittelyyn.
Käyttämäni tekniikka oli varsin sekalaista. Mitään tarkkaa suunnitelmaa ei taaskaan ollut vaan työ eteni miten eteni. Ensin kiinnitin kanteen servettikuvion ja lakkasin sen kertaalleen ja sen ympärille liimailin valkoisia kananmunankuoria ja nyt maltoin antaa tässä vaiheessa kuivua yön yli. Siistin reunat ja hioin hiekkapaperilla terävät särmät pois. Värjäsin kauttaaltaan päältä ja sisältä rasian vedellä ohennetulla mustalla kirjoitusmusteella. Tulee muuten kaunis harmaa ja sävy riippuu laimennussuhteesta.Suojasin kuvan ja suihkuttelin muualle paria eri väriä mistiä. Reunoihin ja selän vahvikkeisiin embossasin kirkkaalla karkealla jauheella vähän struktuuria ja sitten Inka Gold kultaa vähän reunoihin. Kannen kolme lakkauskerrosta himmensi Inka Goldia aika tavalla ja viimeistelinkin vielä lakkausten jälkeen kullanvärisellä Miranolilla. Kannen sisäpuolelle embossasin sydämen erittäin hienojakoisella hopeanvärisellä jauheella. Oliskos työvaiheet pääpiirteittäin siinä.
Lopputulos miellyttää itseäni.

Siinä oli tämänpäivän luovan työn osio 1 ja nyt luovan työn osioon 2 ja siinä tekniikka on täysin selvä, lumikolan lykkeleminen :)

Hyvää viikonloppua!

Hernekeittoa ja banaanileipää

Keittelin ison kattilallisen ( n.5 litraa valmista keittoa), kilo herneitä, pari sipulia, lähitilan palvilammasta, suolaa, oreganoa ja tietysti vettä. Palvilammas on kyllä meidän ehdoton suosikki hernekeitossa. Satsista riittää kahdelle syötävää tänään ja huomenna ja kolmen kerran safkat vielä pakastimeen. Edullista ja helppoa ruokaa. Puulämmitteisellä hellalla kun vielä keittelin niin tupakin lämpeni samalla.

Kotiliesi-lehden tämän vuoden ensimmäisestä numerosta bongasin banaanileivän ohjeen. Olen muutaman kerran tehnyt banaaileipää parillakin erilaisella reseptillä. Mutta niistä ei ole tullut erityisiä suosikkeja. Kotilieden ohje kiinnosti koska siihen ei lisättyä sokeria tullut eikä valkoisia jauhoja. Olen tammikuun alusta syönyt vain sellaista mihin ei ole lisätty sokeria ja siinä samassa vehnäjauhotkin ovat jääneet kuin itsestään pois ruokavaliosta. En löytänyt lehden nettisivuilta ohjetta, mutta laitan sen tähän kun meillä heti kertaheitolla otettin "omaksi" tuo helppo leivonnainen, joka on just sopivaa kahvileipää. Ei tarvitse vispata eikä vaivata!
4 isoa banaania
2,5 dl kaurajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 dl kaurahiutaleita
3 kananmunaa
0,5 dl neitsytkookosöljyä (itse laitoin lähitilan rypsiöljyä)
1 rkl hunajaa (jätin pois, koska banaaneista tulee makeutta ihan riittävästi)
2 tl jauhettua kanelia
0,5 tl kardemummaa (jätin pois kun ei sattunut olemaan)
hyppysellinen suolaa

Soseuta banaanit, sekoita kaurajauhoihin leivinjauhe ja kaurahiutaleet. Sekoita banaanin joukkoon jauhot, mausteet, munat ja öljy. Kaada voideltuun leipävuokaan. Ohjeessa halkaistaan kokonainen banaani pituussunnassa ja painetaan taikinan päälle ja lisäksi pekaanipähkinöitä. Jätin päältä banaanin pois ja laitoin vain pekaanipähkinöitä. Paista175 asteessa 40-45 min.

 Tammikuun alusta alkanut kieltäytyminen (omasta tahdosta) lisätystä sokerista ei ole tuottanut minkäänlaisia ongelmia, sanoisin, että ihan turhankin helppoa. Olen aivan satavarma, että jokainen pystyy jättämään lisätyn sokerin pois, kun oikeesti haluaa. Koska en ole kuin korkeintaan pari kiloa ylipainoinen niin minulta on nyt muutama tuttava kysynyt: Miksi?  Vastaukseni on: Miksi ei, en tarvitse lisättyä sokeria mihinkään. Se väsyttää ja se nyt on vaan ihan turhaa. Koska en oikeastaan milloinkaan käytä vaakaa niin en tiedä mahdollisesta paino nalenemisesta, mutta minulla on aina sen verran tiukat farkut, että ne kertovat heti mihin päin ollaan menossa ja ne ovat nyt pikkasen löysemmät. Painonpudotushan ei ollutkaan pointtini, vaan se että miksi ahtaa suuhunsa sellaista, jolla ei ole mitään hyvää tarkoitusta, mutta haittapuolia ovat tutkijat löytäneet paljonkin. Mielihyvän saan ihan jostain muusta kuin leivonnaisten syömisestä.

Uusikaupunki

Kyläyhdistyksemme kamerakerhon porukalla ajelimme Uuteenkaupunkiin, joka on tuossa melkein Rauman naapurissa. Lunta tuprutteli hiljalleen navakan tuulen säestyksellä, joten ulkokuvaukset saivat jäädä tällä kertaa. Vierailimme ensin Automuseossa ja Cafe Wallilassa nautitun lounaan jälkeen Bonk-museossa ja vielä ennen kotiin lähtemistä Uudenkaupungin vanhassa kirkossa. Kahdessa ensinmainitussa olen käynyt aikaisemminkin, mutta mielenkiintoista niissä on uudelleenkin vierailla. Vanhassa kirkossa ei ole aikaisemmin tullut käytyä. Sekin oli mielenkiintoinen vierailukohde. Tilauksesta sinne tuli eläkkeellä oleva suntio kertomaan kirkon historiaa.
Ei aina tarvitse kovin kauas mennä nähdäkseen mielenkiintoisia kohteita.
Tässä ensin Automuseosta muutama kuva. Kyllä ennen autot olivat komeita, kromi kiilteli ja niissä oli sitä jotain runsain mitoin. Ulkomuodossa voittivat kirkkaasti sen minkä tehoissa hävisivät!

Bonk-museossa olimme tilanneet oppaan, joka olikin aivan loistava, kertoi pitkät tarinat museon mielikuvituksellisista laitteista ja keksinnöistä

Vanha kirkko on kesäkirkko ja talvisin vaan tilauksesta auki. Siellä ei ole mitään lämmitystä, joten lämpötila oli kutakuinkin sama kuin ulkonakin (n.10 pakkasastetta), mutta tuulelta suojassa siellä kuitenkin oltiin. Kylmän lisäksi valaistus oli vaatimaton, mutta kaunis. Jotain kuitenkin tallentui kameran muistikortille. En halua käyttää salamaa tuollaisissa paikoissa, koska mielestäni se hävittää varsin tehokkaasti tunnelman. Kirkossa tuntui hyvin vahvana historian havina.

Lunta on sadellut eilisestä saakka hissukseen ja tänään piti ekan kerran tänä talvena tarttua lumikolaan ja ruveta luovaan työhön. Tuuli on ollut tänäänkin hyytävän kylmä, pakkasta vain kymmenkunta astetta, mutta eipä ulkona ilokseen ole tehnyt mieli olla. Lumen syvyyttä on vaikea arvioida, kun tuuli on sitä paikoin kinostanut ja paikoin ei ole oikeastaan mitään, mutta oliskohan korkeintaan kymmenen senttiä.

PaperiFanin haaste tammikuu 2016

PaperiFanin tammikuun haasteen aiheena on naamio. Minua naamiot ovat aina viehättäneet varmaankin ihan samasta syystä kuin takaapäin otetut kuvat. Salaperäisyys jättää tilaa mielikuvitukselle.
Muutama viikko sitten löysin erään tekemäni naamiokortin, sellaisen isohkon postikortin kokoisen. Saattaa olla, että jolloinkin ehkäpä vuodatuksen aikoihin olen sen julkaissutkin, mutta laitan sen myös tähän postaukseen. Lisäksi kolme uutta tähän haasteeseen tehtyä atc-korttia.
Tämän postikortin naamion olen leimannut, värittänyt ja puolikashelmillä ym:lla koristellut.Naamioon on saatu vähän kaarevuutta kun se on keskeltä kohotarroilla kiinnitetty ja reunoilta liimattu. Nainen naamion takana on leikattu eräästä hollantilaisesta lehdestä.

Tänään tehty atc-sarja on leikelty ja liimailtu netistä löytyneistä kuvista, paitsi violettitukkainen tyttö on Imagine and do:n  piirroskuva, jonka olen värittänyt. Naamiot kiinnitin kohotarroilla ja vähän kimallekynällä viimeistelin. Korttien reunoissa on musta kimalle-embossaus ja yhdessä myös kultamaalia.

Sarja jää omiin kokoelmiin.

Naamiot ovat kiehtovia!

Pitkästä aikaa digeilyä

Monta  kuukautta on siitä kun viimeksi olen innostunut tietsikan työpöydällä kuvien kanssa leikittelemään.
Nyt on päiväkaupalla järjestelty vanhoja valokuvia ja ne ovat tuoneet monenlaisia ajatuksia. Välillä on itkettänyt ja välillä naurattanut ihan kyyneliin saakka, monta unohtunutta hetkeä on taas eletty uudelleen. Paitsi että meillä on meidän perheen puolivuosisataiset kuvat, on myös kummankin vanhempien perintökuvat. Ne kertovat mm sotavuosista. Niitä katsellessa tuli into ja halu tehdä pari digeilyä. Digeilyissä käyttämäni kuvat eivät ole omista valokuva-albumeista, mutta yritin saada digikollaaseihin edes ripauksen siitä ahdistavasta, mutta toiveikkaasta tunnelmasta, joka aidoista valokuvista välittyy.
Tällaiset ovat vuoden 2016 ensimmäiset digeilyt. Käytin Picasaa, PicMonkey- ja Pixlr Express-ohjelmia. Kaikki ilmaisohjelmia.

Digi 1/2016  Sisko ja veli

Digi 2/2016  Siellä jossain

 Kivahan näitä oli taas värkkäillä, joten eiköhän jatkossakin tälläkin saralla jotain ilmesty.

Huomenna alkaa taas selkeät viikot, hyvä niin. Pysyy hommat paremmin hanskassa!

Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3

Munankuorimosaiikki no 1 ja puutarhuri

Ihka ensimmäinen munankuorimosaiikki kokeilu on valmis! Jo tämän eka työ opetti aika paljon mihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Munankuoret ensin pestään ja sisällä oleva kalvo poistetaan. Kalvon poistaminen olikin ensin aika työlästä, mutta sitten laiton kuoret vajaaksi tunniksi veteen, jossa oli vähän astianpesuainetta ja se helpotti tosi paljon. Huomasin myös sen, että kalvon palat pitää kerätä heti pois kuorien joukosta, sillä kuivuessaan tarraavan uskomattoman tiukkaan kuoreen kiinni. Seuraavaksi kuoret saivat kuivua ja sitten voikin aloittaa varsinaisen "taiteellisen" osuuden.

Värjäsin pienen (10x10x4 cm) pahvirasian seepian värisellä tavallisella kirjoitusmusteella. Käytettävissäni oli ruskeita munankuoria, jotka nekin ovat seepian värisiä. Ajatuksena oli, etten kuoria mitenkään värjäisi. Käytin liimana mattaa Mod Podgea. Sivelin sitä pieniä aloja kerrallaan ja painelin kuorenpalasia siihen. Leivinpaperipalan avulla painelin palat lopullisesti hyvin kiinni alustaan. Siihen eivät palat tartu niinkuin sormiin. Korvani tykkäsivät kivasta rapsahtelusta, joka kuului kuorien rikkoutuessa :)
Tässä kansi siinä vaiheessa kun kuoret oli liimattu. Reunojen ylimenevät leikkasin kaavioveitsellä pois kun liima oli kuivunut. Tai siis kun sen olisi kuulunut olla kuivunut. Enhän tietenkään malttanut odottaa vaan rupesin liian aikaisin leikkailemaan reunoja ja hiomaan hiekkapaperilla pintaa tasaiseksi. Vähän paloja irtosikin, mutta into oli niin kova etten antanut sen häiritä. Olisihan paikkauksen voinut tehdä, mutta päätinkin tykätä sellaisesta, jossa pohjaa näkyy vähän enemmän :)

Hionnan jälkeen sivelin Miranolin kulta-maalia kannen reunoihin ja kolmeen kertaan viimeistelin Mod Podgella kun ei sattunut matta-lakkaa olemaan. Valmiista pinnasta tuli sileä ja käteen mukavan tuntuinen.Näissä kuvissa on väri oikea kun maltoin odottaa päivänvaloa ja kuvasin terassilla. Työvaihekuvat otin enempi tunnelmavalaistuksessa, joten ovat liian kellertäviä.
Ruskeissa munissa kuori on väriltään kivan vaihteleva, osassa on pilkkujakin ja hionta tuo oman efektinsä kun kuoren ruskean pinnan alta paljastuu vähän valkoistakin.

Ei tästä lopputuloksesta henkseleitä kannata paukutella, mutta se opetti mm seuraavaa:
*Liimaa kannattaa käyttää vähän reilummin niin varmasti kaikki pikkupalatkin jäävät kunnolla  kiinni.
* Liimauksen kannattaa antaa kuivua yön yli, tässä kohtaa ei pidä hätäillä.
*Aivan hienolla hiekkapaperilla ei tapahtunut ainakaan näiden kovakuoristen lähimunien pinnassa oikeastaan mitään, vähän karkeampi rupesi puremaan ja pinnasta tuli tasainen.

Seuraavaksi kokeilen valkoisilla kuorilla siten, että osa on kuoren ulkopinta päälle päin ja osa kuoren sisäpinta päälle päin. Kirjan ohjeiden mukaan pinnat värjääntyvät eri tavoin.
Monta ideaa ja ajatusta on  odottamassa toteutumista. Intoa piukassa uusiin kokeiluihin!

Pakkasta ei ole kuin kymmenisen astetta, aurinko paistelee, mutta lisämaustetta antaa kylmä viima..
Aamupäivällä pihalle oli saapunut tällainen puutarhuri hoitelemaan sammalleimujen leikkaamista. Ei sentään ihan tupaan saakka tullut :)
Ovea ei voinut avata, kun olisi heti lähtenyt, joten kuvat on otettu takkahuoneen ikkunan ja sen takana olevan terassin ikkunan lävitse, mutta kyllä tuo minun Lumikkini aika hyvin selvittää useammankin ikkunaruudun :)

Kaunis eläin tuo nuori metsäkaurisuros on, mutta ei sitten tarvitsisi välttämättä koko sammalleimukasvustoa mussuttaa. Joskus vuosia sitten joku myös söi aika puhtaaksi kasvuston, mutta siitähän se vaan riehaantui uuteen loistoon, yksi kukinta siinä jää vähän surkeanlaiseksi.
Mahdollinen seuraava tapaaminen jää kyllä lyhyeksi oven paukautuksella. Nyt oli oma lehmä ojassa kun halusi kuvata :)

Edit; Jos tavakseen ottaa niin ei ole ensi keväänä tällaista

Hyvää viikonloppua!

Ei aina saa sitä mitä tilaa

En tilannut umpinaisia jääpalloja vaan pallonmuotoisia jäälyhtyjä. Toimitus epäonnistui ja palautusoikeutta ei ollut :(  Täytin eilen iltapäivällä ilmapallot kuumalla vedellä ja vein ulos jäätymään. Kuvittelin, että olisivat iltaan mennessä olleet valmiita, mutta eivät olleet riittävästi jäätyneet ja jätin ne yöksi ulos. Lähemmäs kolmenkymmenen asteen pakkanen tietysti jäädytti ne täysin umpinaisiksi palloiksi. Kokeilen vielä uudelleen jos ilmapalloja löytyy tähän vuoden aikaan kaupasta.

Tulppaanit saavat aina hyvälle mielelle, niin tämäkin ystäväpariskunnan tänään tuoma kimppu. Pakkasenkin keskellä niistä tuli keväinen olo :)

Ensimmäinen munankuorimosaiikki-kokeilu on kuivumassa ja huomenna sitten siitä kuvia ja kokemuksia. Sen verran voin jo nyt paljastaa, että yllättäen taisin jäädä koukkuun! Tänäänkin oli ihan siksi tehtävä munakasta, että sai kuoria :D