Mixed Mediaa

Pitsiviikolla eräällä pihakirppiksellä bongasin  nahasta tehdyn venetsialaisen naamion. Tämän päivityksen lopussa kuva naamiosta. Näin heti silmissäni millaiseksi sen halusin tuunata. Kolmella eurolla naamio lähti mukaani ja nyt se on pikkutaulun katseenvangitsijana, juuri sellaisena kuin sen halusinkin.
Ohut canvaspohja 30 x 24 cm toimi taustana ja siihen tein ensin sabluunoiden avulla kohokuviointia struktuuripastalla ja sitä töpöttelin karkealla siveltimellä myös reunoihin. Kaikenlaista sälää kiinnitin Gel Mediumilla. Tässä vaiheessa en vielä kiinnittänyt naamiota taustaan.
Tällaiselta työ näytti ennen mustaksi maalaamista

Sitten ensin mustaa gessoa kaiken yli ja sen kuivuttua mustaa akrylimaalia. Loppu sujui tuttuun tapaan Inka Goldeilla. Naamion maalasin myös ensin mustalla akrylimaalilla ja viimeistelin Inka Goldeilla. Vähän kimalleliimaa ja muutama strassi ja kynsikoriste vielä kasvoihin ja sitten kiinnitin naamion paikalleen taustaan siten, että silmäaukoista näkyy turkoosi värjäys.
Lopputulos näyttää tältä

Lisää lasisydämiä ja lemmikkikuvia

Innostuin lasisydämistä niin että tein kaikki loputkin samantien. Nopeita ja helppoja tehdä ja ainakin minusta kivoja omalle pöydälle ja viemisiksi. Edellisessä päivityksessä vähän tietoa tekotavasta.

Meillä käväisi vierailulla ihanainen pikkukisu PekuArmasMinninpoikaPätman. Milolla ei meinannut housut pysyä jalassa kun ikkunan takaa seurasi Pekun sinkoilua pihalla. Sen lisäksi, että tuollainen pikkukisu on ihanan hellyyttävä ja suloinen, se on uskomattoman nopea. Välillä puussa ja samantien jo tillien ja sipulien joukossa kasvimaalla tai kietoutuneena talutushihnastaan jonkun jalkojen ympärille! Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, niin paljon uutta koettavaa :)

Milon kanssa on ollut kiva lenkkeillä jo tutuksi käyneillä poluilla. Paljon polun varrelle oli jälleen viestejä jätetty ja osaan vastattu pitemmin ja osaan vaan "ok". On ollut myös roskaposteja, joiden avaaminen ja niihin vastaaminen on kiellettyä.
Tänään viemme Milon omaan kotiinsa Kokemäelle ja tiedän taas sen tunteen, joka odottaa kun tulemme takaisin kotiin. Niin tyhjää :(  Jälleen muutaman päivän tekee mieli omaa kissaa tai koiraa, mutta sitten tunne hellittää ja toteamme, että nautitaan näistä lainaeläimistä, eli noukitaan rusinat pullasta :)
Tässä vielä muutama kuva eiliseltä iltalenkiltä. Tämä pitkä suora (talvella hiihtolatu) on minulle mieluinen paikka, koska siitä näkee tuon kaukana häämöttävän aukon kautta "tulevaisuuteen". Pieni, nuori koira siinä on jotenkin niin symbolinen. Olen ottanut kymmeniä vastaavia kuvia, lähes aina kun tuota polkua kuljemme.

Tuleks sää?

Lernkkipolulta on aina pakko poiketa läheiselle järvelle.

Näissä tunnelmissa kohti uusia seikkailuja. Perjantaiksi olen suunnitellut "betonipäivän". Teemme ison satsin betonia ja katsotaan mitä siitä saadaan aikaiseksi.

Lasisydämiä

Kylläpä on ollut mukava taas pitkästä aikaa sulkeutua omaan luolaani! Monta ideaa ja ajatusta oli mielessä kun sinne menin, mistä aloittaisi. Runsauden pula oli, mutta sitten päätin ottaa esille lasiset sydämet, jotka jokin aika sitten hankin. Sellaisia 9x9x1,5 cm kokoisia aika painavia yläpuolen reunoilta hieman pyöristettyjä ja ainakin Sinellin verkkokaupasta löytyi.
Liimasin decoupage-liimalakalla lasin alapuolelle kuvioitua silkkipaperia, mulperipaperia ja servettiä ja pari tekstiä leimasin. Taustaan liimasin vielä vanhaa valkoista lakanakangasta niin on taustakin siisti ja siihen voi tekstiilitussilla laittaa tervehdyksen, jos jollekin lasisydämen antaa.

Kuvioitua silkkipaperia ja ruusut mulperipaperista

Mulperipaperia ja leimattu teksti

Mulperipaperia, enkelit servetistä ja leimattu teksti

Paperinpainona tai muuten vaan pöydällä koristeena ajattelin näille olevan käyttöä. Sydämiä ostin kymmenen kapaletta, joten lisää tulee ja pieniksi vierailuviemisiksi taidan niitä käyttää.

Muutamaksi päiväksi saatiin taas Milo-koira hoitoon

Milon kanssa toivottelemme oikein hyvää alkanutta viikkoa blogissa kävijöille!

Kaikenlaista...

Pari viimeksi kulunutta viikkoa on ollut täynnä vilinää ja vilskettä. Olemme saaneet nauttia kummitytön tyttöjen seurasta ja pojanpoikien seurasta, on ollut hoidossa koira ja kissa. Lennossa on vaihdettu osiosta toiseen, kaikki kuitenkin onneksi peräkkäin eikä päällekkäin! Viimeksi kuluneella viikolla on käyty Pitsiviikon tarjontaa ihmettelemässä, on tavattu paljon tuttavia, on vietetty aikaa ystävien kanssa, on ollut entisten työkaverien perinteinen vuositapaaminen ja kivana yllätyksenä luokkakokous, on jyskytelty höyryjunalla Kokemäelle ja takaisin Raumalle. Nyt palaillaan taas hetkeksi ns. normaaliin arkeen.
Tuo edellä kerrottu ajanjakso on ollut kaikinpuolin mielenkiintoinen ja kiva. On saanut ihmetellä kymmenen ikävuoden molemmin puolin olevien lasten suurta tietämystä erilaisista asioista ja huomata tyttöjen ja poikien keskusteluaiheiden erilaisuudet. Yhteistä oli se, että kumpienkin kanssa pari vuorokautta kului kuin siivillä. Eivät halunneet mitään suunnitelmia, pääasiassa vaan oltiin ja pohdittiin syntyjä syviä. Käytiin uimassa ja vähän tyttöjen kanssa shoppailemassa. Täytyy tunnustaa, että monessa kohden jäin sanattomaksi ja suorastaan tunsin itseni varsin tietämättömäksi (lue tyhmäksi). Useasti päihittivät mennen tullen viisauksillaan.
Monta viisasta ajatusta kuuli lasten suusta. Esim. "Lapsen on helppo kunnioittaa aikuista, joka on kiltti lapselle" (Lilli 9v). Siinä taas tuo viisaus, että kunnioitus täytyy jollakin tapaa ansaita.

Entisiä työkavereita 25-vuoden takaa on aina kiva tavata, mutta surulla ja haikeudella on todettava, että alamme kaikki olla sen ikäisiä, että poisjäämisiä sairauden vuoksi alkaa olla entistä enemmän.

Luokkakokous oli Rauman Tyttölyseon (tuttavallisemmin Tipulan) keskikoulun 1958-1964 kolmen rinnakkaisluokan yhteinen. Olemme vuosien varrella kokoontuneet aikaisemmin pari kertaa ja edellisestä on n. 25 vuotta. Joidenkin kanssa tavattiin nyt eka kertaa kouluvuosien jälkeen ja aika yleinen kysymys kuului olevan: "kukas sinä sitten olet"? Kolmella rinnakkaisluokalla meitä oli varmaan reilut sata ja nyt paikalla oli kuutisenkymmentä. Kun pidempään porukkaa katseli niin tutut ilmeet ja piirteet tulivat esille. Yksi asia tuntui olevan ihan sama kuin kouluaikanakin: Yhtään ei maltettu olla hiljaa kun joku yritti jotain yhteisesti kaikille puhua :) Totesimme ettei enään voi olla kovin pitkiä välejä kokoontumisille kun nytkin jo rivit ovat jonkin verran harventuneet, elämän junasta on jo useampi koulukaveri poistunut.
Halauksista, naurusta, haikeudesta, muistoista... niistä oli luokkakokous tehty.

Tässä jotain tunnelmia ko. ajanjaksosta  kuvien muodossa

Varpaat hiekassa

Uimareita

Sateen jälkeen alkaa kirkastua lähijärvellä

Pari poikaa "unohtunut" kivelle

Suukko

Yksi pojista ui hakemaan ulpukan minulle

Vähän enemmän pörriäisiä on ilmestynyt

Milo

Milo ottaa selfietä

Komea höyryveturi Ukko-Pekka 1009

Ravintolavaunun tunnelmaa

Kokemäen asemalla. Ainakin yksi pariskunta oli pukeutunut ajan henkeen

Tänään saadaan vielä uudelleen Milo hoitoon muutamaksi päiväksi, joten reipasta lenkkiseuraa on tiedossa. Parin viikon tauon jälkeen ajattelin myös verstaalla viihtyä ja tuohitöitä ja betonitöitä käsittelevät kirjatkin vihdoin saapuivat. Kivaa uutta tekemistä loppukesälle!

Vielä on kesää jäljellä, nauttikaa!

Pitsiviikkoterveiset

Raumalla vietetään parhaillaan  45. kerran Pitsiviikkoa. On monenlaisia näyttelyitä, tapahtumia, pihakirppiksiä, esityksiä jne. Välillä aika hiljainenkin kotikaupunki herää menoon ja meininkiin. Uskoisin, että kaikille löytyy jotain, myös niille, jotka eivät viikon pääaiheesta, pitsistä välitä. Muutamaan otteeseen tulee kierreltyä ja kaarreltua tuttuja katuja ja nautittua ihanasta tunnelmasta, ihmisvilinästä ja ennen kaikkea siitä, että kymmenille Vanhan Rauman pihoille on mahdollista päästä katsomaan pihoja ja pihakirppisten valikoimaa. Loppuviikolla avautuvat markkinat ja silloin on lakritsinauhojen lisäksi mm. paljon upeita käsitöitä myynnissä. Perjantaina on Mustan Pitsin Yö. Siihen huipentuu Pitsiviikko, vaikka se virallisesti vielä viikonlopun kestääkin, mutta silloin on jo sellaista lähdön tunnelmaa, kauppiaat pakkaavat tavaransa ja poistuvat ja kadut hiljenevät taas normaaliin elämään.
Eilen kiertelimme ystäväpariskunnan kanssa pitkän päivän Vanhaa Raumaa. Yksi upeimmista käyntikohteista oli taiteilija Kerttu Horilan työhuone ja piha. Siellä tulee käytyä melkein joka Pitsiviikko ja aina haluaisi jäädä sinne muutamaksi päiväksi nauttimaan satumaisesta tunnelmasta.
Muutamia hänen upeita taideteoksiaan tuli jälleen kuvattua.

Kertun "oma kuva"

Teokset sulautuvat kauniisti puutarhaan. Ne ikäänkuin kuuluvat sinne!

Katsokaa erityisesti patsaiden ilmeitä! Kerttu Horila on taitava ja tuottelias taiteilija, jota ihailen suunnattomasti.

Pihakirppisten tarjonta oli laidasta laitaan, eli kaikkea mahdollista ja mahdotonta, tarpeellista ja tarpeetonta. Pääsääntöisesti hinnat olivat todellisia kirpparihintoja, ylihinnoittelua en oikeastaan havainnut. Pakko tunnustaa, että olen huono kirppariasiakas. Pidän tiukkaa linjaa ja ostan vaan ja ainoastaan sellaista, mille ostohetkellä tiedän olevan jotain käyttöä. Rahaa kului tällä kertaa ruhtinaalliset 7 euroa!
Olen pitkään etsiskellyt kukkasiiliä, tai mikä sen virallinen nimitys mahtaakaan olla. En kukkasia varten, vaan "telineeksi", jossa voin kuvata vaikkapa kortteja tai pitää esillä vanhoja valokuvia tms. Nyt vihdoinkin osui kohdalle! Eräältä pihalta löytyi peräti kolme ja kaksi niistä lähti mukaani. En ostanut kaikkia etten olisi vaikuttanut ahneelta :)
Eräältä pihalta löytyi nahasta tehty pienehkö venetsian naamio ja hetken sitä katseltuani tiesin hyvin tarkkaan mihin sen tarvitsen. Siihen palaan sitten myöhemmin.

Perjantaina vielä ollaan menossa pitemmäksi aikaa nauttimaan tunnelmasta ja katsastamaan markkinoiden tarjonta.

Joulukortteja ja kesäpihaa

Ei ole mennyt joulukorttien tekeminen kuin Strömsössä. Alkuvuodesta tuli tehtyä suunnitelmien mukaan, mutta kevät ja kesäkin aina tähän saakka on menty melkoista haipakkaa ja joulukortit olen sysännyt ihan suosiolla taka-alalle. Nyt on vähän rauhallisempi jakso niin tein puolen tusinaa joulukorttia. Eteenpäin sekin on.
Stanssasin kuviot valkoisesta kartongista, maalasin sitten mustaksi ja yllätys yllätys, Inka Goldeilla vähän väriä pintaan. Kohopastalla ja kimalleliimalla viimeistelin, tekstin embossasin yhteen hopealla ja muihin valkoisella. Sitten liimasin koko systeemin vaaleanharmaalle kartongille. Kartongin reunat viimeistelin kapealla viivalla geelikynillä (kulta, hopea ja clear).

Vaikkei sää nyt ihan jouluinen olekkaan niin aika vilakka ja sadepäiviä on ollut paljon ja hellepäiviä pari silloin joskus, oliko jo toukokuun lopulla.
Muutama lähipäivinä ottamani kuva pihalta:

Keijupuutarhan yläpuolella lentelevät nykyisin valkoiset lokit.

Kissankellot kukkivat

On meillä poutapilviäkin näkynyt

Melkein joka kesä piha-altaalle ilmestyy sammakko, niin myös nyt

Viittiks mennä pois sen kameras kanssa?

Pionit tässä muutama päivä sitten kun olivat kauneimmillaan. Nyt jo paras kukinta ohi

Jouluisissa kesätunnelmissa on  täällä eletty. Väkisinkin nyt alkaa meikäläiselläkin, melko optimistisen luonteen omaavalla tyypillä, usko lämpimään kesään horjua. Olen ollut ihan varma, että vielä lämmintäkin tulee, mutta viikko toisensa jälkeen kuluu viileässä ja sateisessa säässä. Tuleekohan lämmintä vielä jos oikein kauniisti pyytää. Minäpä pyydän :)