maanantai 18. elokuuta 2014

Matkalla Luovuuteen osa 3

Minnan voimauttavan sräppäyksen työpajaa varten valittiin perjantain valokuvaussession kuvista mieleinen ja sitä käytettiin voimauttavassa skräppäyksessä. Lisäksi olin jo valmiiksi kotona valinnut pari lapsuuden kuvaa, jotka tuntuivat omalla tavallaan tärkeiltä kuvilta ja ottanut niistä kopiot. Näillä kolmella kuvalla lähdin toteuttamaan skräppisivuani (joka on toinen ikinä tekemäni).
Sräppisivuni tarkoituksena on kertoa miten olen matkallani löytänyt itseni. Kuvissa pönöttävästä ujohkosta pikkutytöstä olen vuosikymmenten aikana ja monien erilaisten vaiheiden kautta kasvanut paljon vapautuneemmaksi omaksi itsekseni. Varsinkin viime vuodet ovat olleet asioiden kyseenalaistamisen kautta hyvin vapauttavia ja voimauttavia. Uskallan olla se mikä oikeesti olen, teen niitä asioita, joita oikeesti haluan niiden ihmisten kanssa, joista oikeesti välitän. Olen myös ymmärtänyt, että olen paras mä...ei ole parempaa Lavoniuksen Arjaa. Ihan ainutkertainen siis. Rinta rottingilla, pää pystyssä ilman itserakkautta voin tämän peilikuvalleni kertoa.
Parikymmentä yksinyrittäjävuotta kasvattivat paljon. Olin yksin vastuussa onnistumisista ja epäonnistumisista. Kun katsoin peiliin niin välillä sai sieltä näkyvä kuvani melkoiset haukkumiset ja usein myös se sai kuulla: "Hyvä minä".
Skräppisivussani yritän tämän saman tuoda esille.
Taustaan olen käyttänyt erilaisia värejä, mistejä, leimasimia ja mitä kaikke mahtoikaan olla.
Kahdessä ensimmäisessä kuvassa olen just niin kuin kuvanottaja on sanonut, selkä suorana ilman pienintäkään pelleilyä. Filmi oli kallista ja kuvien kehittäminen vielä kalliimpaa. Yhden kuvan taktiikalla silloin pelattiin, onnistui tai ei. Nyt digikameroiden aikana varsinainen kuvaus ei maksa enää mitään ja niitä voi ottaa runsaasti. Takuulla sieltä sitten hyviäkin löytyy ja loput voi deletoida hylättyjen kuvien taivaaseen. Valitsemani kuva kertoo siitä, ettei kuvaaja antanut määräyksiä ja sain vapaasti lähteä lentoon tuo mieheni aito 60-luvun Roston päässä. Olo oli kuin Titanic-elokuvassa vaikka kyseessä olikin tuollainen köyhän miehen Titanic.

Voimauttavan valokuvaksen yhtenä tarkoituksena on avata asioita ja tämä sräppisivu teki sen. Kävin mielessäni paljon tapahtumia, jotka ovat omalla tavallaan johtaneet siihen minkälainen minusta on tullut.
Luovuuden matkakertomuksen seuraava osa ilmestyy muutaman päivän kuluttua.

8 kommenttia:

  1. Aivan mahtava tarina kauppa leiska. Hyvä Arja!

    VastaaPoista
  2. Kiitos hienosta tarinasta. Voin vain yhtyä edellisiin: HYVÄ ARJA!!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Ansku, Taru ja Elina ihanista kommenteista :)

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtava sivu! Kuva on aivan huippu! Hyvä Arja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, olit mahtava opettaja :)

      Poista
  5. En itse harrasta leiskojen tekemistä, mutta tässä on jotain ihan huikeaa... ja niin kuin edelliset ovat jo kommentoineet...tässä kerrotaan tarinaa. Toistan itseäni, mutta tämä on upea!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!