Mixed Mediaa

Mixed Media on se tekniikka, johon edelleen olen kiintynyt ja koukuttunut. 13 vuotta täyttävälle pojanpojalle Lassille tein ko. tekniikalla kortin canvaspohjalle. Tekniikka sopii mielestäni hyvin isompien poikien ja miesten kortteihin.

Tekniikka on siitäkin kiva, että voi käyttää kaikkea sitä mikä on laitettu talteen ajatuksella jos joskus jossakin tarvitsee. Ja sen nimikkeen alta meikäläiseltä kyllä materiaalia riittää! Allaoleviin töihinkin  jotain sai upotettua. Gel Mediumilla kiinnitin monenlaisia härpäkkeitä canvaspohjaan, sitten maalasin mustalla akrylimaalilla kaiken yli ja viimeistely Inka Gold-vahaväreillä. Samalla systeemillä myös ylläoleva Lassin kortti on tehty. Soikean pikkutaulun pohja on sahattu vanerista ja keskellä olevia sydämiä tuli joskus valettua kipsistä vähän reilumpi annos, kun jos kuitenkin tarvitsee. Voi minua!

Kevät ja alkukesä on edennyt siihen vaiheeseen, että lievää haikeutta tuntien leikkelin narsisseista kukinnot pois ja solmin lehdet sykkyröiksi odottamaan kuihtumista. Vain muutama viikko sitten odotin hartaasti ensimmäisen narsissin aukeamista ja nyt ne ovat tehtävänsä tehneet ja seuraavan kerran puhkeavat kukkaan ensi keväänä. Parissa ryhmässä vielä myöhäisempiä lajikkeita kukkii. Kevään kukkijoista on saanut hyvästellä myös sini- ja valkovuokot, helmililjat ja hyasintit. Onneksi koko ajan jotkut lajit aukovat kukkanuppujaan ja homma jatkuu.

Tarhakylmänkukka valmistautuu myös seuraavaan vaiheeseensa, joka sekin on hyvin kaunis

Sammalleimu ja norjanangervo alkavat olla kauneimmillaan ja yllätyksenä kukkapenkistä putkahtaneet Santa Claus-tulppaanit ovat todella pitkäikäisiä, niinkuin joulupukkikin.

Vielä lopuksi makrokuva ruususta sateen jälkeen

Olipa kerran

Viime tiistaina ajelimme Kiikalan Rekijoelle kummintytön luokse. Pääasiallisena tarkoituksena oli mennä katsomaan Rekijoen koulun oppilaiden ja opettajien yhteistyön tuloksena syntynyttä musikaalia "Olipa kerran", jossa mm. kummitytön kaksi tyttöä esiintyivät.  Edellisvuonna olimme katsomassa heidän silloista esitystään "Mä olen paras mä". Vieläkin usein ajattelen hienoa esitystä, jossa oli sanomaa myös melkein seitsemänkymppiselle minälleni. Todellakin mä olen paras mä. On hurja määrä paljon parempia ihmisiä kuin minä, mutta siitä huolimatta mä ole paras mä, ei ole parempaa minua. Suurin odotuksin lähdimme matkaan, eikä tarvinnut pettyä. Pienen koulun viimeinen yhteinen ponnistus sai useampaan kertaan tunteet pintaan ja nenäliinaa tarvittiin. Todellakin viimeinen ponnistus, sillä tänään kyseisessä koulussa kaikuu viimeisen kerran Suvivirsi ja oppilaat ja opettajat sekä muu henkilökunta jättävät haikeat hyvästit ja siirtyvät sinne isompaan kouluun, niinkuin ajan henki on niin monilla paikkakunnilla ympäri Suomen.
Musikaalin käsiohjelmassa käsikirjoittaja ja ohjaaja Simone Koivisto kirjoittaa mm: Älä ole murheellinen vaikka edessäsi oleva tie tekee mutkan. Älä ole levoton, älä pelokas, vaikka et tiedä mitä mutkan takana on vastassa. Sinussa itsessäsi on kaikki mitä tarvitset: ilo, voima ja unelmat. Luota itseesi. Älä usko, kun sinulle yritetään sanoa, ettet ole tarpeeksi hyvä. Sinä riität juuri tuollaisena kuin olet. Sinä olet rakastettu juuri tuollaisena kuin olet. Sinä olet paras sinä mitä maa päällään kantaa, eikä ole ketään samanlaista kuin sinä. Muista aina pitää unelmistasi kiinni, niitä ei saa unohtaa. Ja muista aina leikkiä! Ilo saa varpaat kipristelemään ja vatsassa asuu nauru. Mutta ensin pitää leikkiä! Ole rohkea, levitä siipesi ja lennä! Elämä kantaa kyllä!  Mielestäni tuossa on evästä koko elämän mittaiselle matkalle.
Laulut olivat pääasiassa tuttuja sävelmiä, osittain vähän uudelleen sanoitettuja hienosti aiheeseen sopivia. Musikaali oli kertomus periksiantamattomuudesta, toivosta ja unelmista. Kaikkinensa upea voiman näyttö pieneltä koululta. Tunnelataus oli käsinkosketeltava, harvoin edes ammattiteattereissa kokee sellaista, kyyneleet olivat herkässä. Esiintyjät laittoivat kaikkensa peliin ja se näkyi ja tuntui katsomossa.
Kuvia tuli otettua aika paljon ja kun kysymyksessä oli julkinen tilaisuus niin tietysti niitä voisi tännekin laittaa, mutta koska pidän tiukkaa linjaa henkilökuvista, niin julkaisen vain muutaman kuvan, joihin olen saanut luvan kummitytöltämme Minnalta, Lotan ja Lillin äidiltä.
Tytöistä vanhempi Lotta (11v) esiintyi ansiokkaasti useammassakin roolissa

Nuorempi Lilli (9v) esiintyi ihastuttavissa tanssitytöissä

 Lämpimät kiitokset kaikille, jotka vaikuttivat tavalla tai toisella siihen, että saimme nauttia hienosta ja tunnepitoisesta musikaalista "Olipa kerran".
Nyt kun jätätte tutun ja turvallisen koulun ja siirrytte uuteen kouluun ja uusiin haasteisiin niin muistakaa, että olette niin parhaita, levittäkää siipenne ja lentäkää, tehkää unelmistanne totta. Elämä kantaa kyllä <3

Onnea kaikille kouluissa ahertaneille, ylioppilaille ja ammatteihin valmistuneille, olette jokainen oman elämänne sankareita ja ruusunne ansainneet. Hyvää kesää!

Oikein hyvää koulujen päätösviikonloppua kaikille!

Ihan pihalla

Tänään aamulla virkistävä sade kasteli maan ja huuhtoi enimmät havupuiden siitepölyt pois. Kyllä on ollut kauniita päiviä puuhailla pihalla. Kaikenlaista pientä kohennusta ja siistimistä, ei mitään suurisuuntaista. Välillä juodaan kahvit tai jotain piristävää hedelmäjuomaa, jota on helppo surauttaa blenderissä. Näissä laseissa sekoitus, jossa mukana kookosvettä, banaani, kiiwi, persikka, tyrnimarjoja, pakastemangoa ja ananasta, koristeena sitruunamelissaa. Antaa puhtia pitkäksi aikaa!

Olen ihan hullaantunut punaisiin käpyihin ja niitä on tullut kuvattua edestä ja takaa :) En taaskaan malta olla laitamatta pari uutta kuvaa

 Ahomansikka kukkii ahkerasti nurmikon reunoilla ja vähän nurmikollakin

 Joku kivikkokasvi, jonka nimeä en nyt saa mieleeni

 Lemmikit ovat lisääntyneet omia aikojaan ja kukkivat ahkerasti

Kasvun ihmeitä

Ajelimme tiistaina Raumalta Kiikalaan Rekijoelle. Vallitsevat värit matkan varrella luonnossa olivat vihreä ja keltainen. En muista nähneeni niin valtavia voikukkaniittyjä kuin nyt tuntui olevan kaikkialla. Jossain vaiheessa kun olimme jo melkein määränpäässä, tuli mieleen, että voisi sitä pysähtyä muutaman kuvankin ottamaan.

Tässä taustalla kukkivat tuomet

Kotipihalla en voikukkasista välitä, mutta olivat kyllä laajoina niittyinä tosi kaunista katseltavaa.
Kotipihalla tykkään mieluummin vaikka näistä

 Kymmenen päivää sitten täällä oli kuvia kuusen emikukinnoista, joita oli todella runsaasti. Nyt kuuset kävyt näyttävät tällaisilta

Haluaisin pysäyttää näiden kasvun tähän kohtaan pitkäksi aikaa! Mutta ei taida onnistua. Luonto jatkaa omaan tahtiinsa ja siihen on tyytyminen.

Katselkaa ympärillenne ja tehkää havaintoja luonnon ihmeellisyyksistä!

Keijupuutarha (Fairy Garden)

Jo viime kesänä oli orastava halu tehdä oma keijupuutarha, kun niitä usein ihastelin netissä googlettamalla kuvahakuna sanalla Fairy Garden. Mutta kesä tuli, oli ja meni eikä keijupuutarhan tekemisestä mitään tullut. Nyt asia tuli taas esille jäi vakavasti muhimaan. Katselin varastojani sillä silmällä ja välillä ei meinannut uni tulla silmään kun ajatukset pyörivät tuon pahuksen minipuutarhan ympärillä. Pikkuhiljaa asia rupesi hahmottumaan, omista varastoista ja metsästä löytyi osa materiaaleista ja vähän tuli jotain hankittuakin. Vielä on tilattuna puutarhakaari ja lintujen kylpyallas ja aidan pätkään on tikut valmiina. Näitä varten on tyhjä pläntti puutarhassa. Voi olla, etteivät tule vielä tällä viikolla, joten en vaan millään malta olla jo esittelemättä vähän keskeneräistä työtä.
Puutarhan perustana on viime kesänä hankittu kukkaruukku, jonka halkaisija on 52 cm. Siihen rupesin systeemiä rakentamaan. Mukaan pääsi pari pikkuesinettä, joilla on tunnearvoa; sammakon olen joskus lapsena saanut ja violettien koristekivien keskellä istuva keiju on lahja ystävältä. Monet materiaalit ovat uusiokäytössä.

Keijupuutarhani on lasitetulla terassilla, jotta tuulet ja sateet eivät sitä runtele. Olipa kiva lapsenmielinen projekti!
Kunhan viimeisetkin elementit saan paikoilleen niin laitan sitten vielä lopullisen kuvan.