Olipa kerran

Viime tiistaina ajelimme Kiikalan Rekijoelle kummintytön luokse. Pääasiallisena tarkoituksena oli mennä katsomaan Rekijoen koulun oppilaiden ja opettajien yhteistyön tuloksena syntynyttä musikaalia "Olipa kerran", jossa mm. kummitytön kaksi tyttöä esiintyivät.  Edellisvuonna olimme katsomassa heidän silloista esitystään "Mä olen paras mä". Vieläkin usein ajattelen hienoa esitystä, jossa oli sanomaa myös melkein seitsemänkymppiselle minälleni. Todellakin mä olen paras mä. On hurja määrä paljon parempia ihmisiä kuin minä, mutta siitä huolimatta mä ole paras mä, ei ole parempaa minua. Suurin odotuksin lähdimme matkaan, eikä tarvinnut pettyä. Pienen koulun viimeinen yhteinen ponnistus sai useampaan kertaan tunteet pintaan ja nenäliinaa tarvittiin. Todellakin viimeinen ponnistus, sillä tänään kyseisessä koulussa kaikuu viimeisen kerran Suvivirsi ja oppilaat ja opettajat sekä muu henkilökunta jättävät haikeat hyvästit ja siirtyvät sinne isompaan kouluun, niinkuin ajan henki on niin monilla paikkakunnilla ympäri Suomen.
Musikaalin käsiohjelmassa käsikirjoittaja ja ohjaaja Simone Koivisto kirjoittaa mm: Älä ole murheellinen vaikka edessäsi oleva tie tekee mutkan. Älä ole levoton, älä pelokas, vaikka et tiedä mitä mutkan takana on vastassa. Sinussa itsessäsi on kaikki mitä tarvitset: ilo, voima ja unelmat. Luota itseesi. Älä usko, kun sinulle yritetään sanoa, ettet ole tarpeeksi hyvä. Sinä riität juuri tuollaisena kuin olet. Sinä olet rakastettu juuri tuollaisena kuin olet. Sinä olet paras sinä mitä maa päällään kantaa, eikä ole ketään samanlaista kuin sinä. Muista aina pitää unelmistasi kiinni, niitä ei saa unohtaa. Ja muista aina leikkiä! Ilo saa varpaat kipristelemään ja vatsassa asuu nauru. Mutta ensin pitää leikkiä! Ole rohkea, levitä siipesi ja lennä! Elämä kantaa kyllä!  Mielestäni tuossa on evästä koko elämän mittaiselle matkalle.
Laulut olivat pääasiassa tuttuja sävelmiä, osittain vähän uudelleen sanoitettuja hienosti aiheeseen sopivia. Musikaali oli kertomus periksiantamattomuudesta, toivosta ja unelmista. Kaikkinensa upea voiman näyttö pieneltä koululta. Tunnelataus oli käsinkosketeltava, harvoin edes ammattiteattereissa kokee sellaista, kyyneleet olivat herkässä. Esiintyjät laittoivat kaikkensa peliin ja se näkyi ja tuntui katsomossa.
Kuvia tuli otettua aika paljon ja kun kysymyksessä oli julkinen tilaisuus niin tietysti niitä voisi tännekin laittaa, mutta koska pidän tiukkaa linjaa henkilökuvista, niin julkaisen vain muutaman kuvan, joihin olen saanut luvan kummitytöltämme Minnalta, Lotan ja Lillin äidiltä.
Tytöistä vanhempi Lotta (11v) esiintyi ansiokkaasti useammassakin roolissa

Nuorempi Lilli (9v) esiintyi ihastuttavissa tanssitytöissä

 Lämpimät kiitokset kaikille, jotka vaikuttivat tavalla tai toisella siihen, että saimme nauttia hienosta ja tunnepitoisesta musikaalista "Olipa kerran".
Nyt kun jätätte tutun ja turvallisen koulun ja siirrytte uuteen kouluun ja uusiin haasteisiin niin muistakaa, että olette niin parhaita, levittäkää siipenne ja lentäkää, tehkää unelmistanne totta. Elämä kantaa kyllä <3

Onnea kaikille kouluissa ahertaneille, ylioppilaille ja ammatteihin valmistuneille, olette jokainen oman elämänne sankareita ja ruusunne ansainneet. Hyvää kesää!

Oikein hyvää koulujen päätösviikonloppua kaikille!