My Life, kesäisiä ruoka-annoksia

On aika sanoa näkemiin kuluneelle kesälle, se on nyt virallisesti loppu. Kesä, joka on puhuttanut säiden puolesta, on satanut, ollut koleaa, on ollut lämmintäkin ja aurinkoista. Pihaa on ollut ilo katsella, eivät kasvit tykkää helteistä. Monet kukkaset ovat kukkineet ennätyskauan ja puut ja pensaat ovat kasvaneet ja voineet hyvin. Tiedän, että saan ryöpyn niskaani, mutta sanon silti: "Ei tämä nyt niin huono kesä kaikkinensa ollut". Toisten mielestä kesää ei tullut eikä ollut. Minulla oli kesä :)
Yksi ihana asia kesässä on tuoreet vihannekset ja marjat. Niistä on tullut hyvä sato, on syöty hullunlailla ja talvenvaralle olen säilönyt hurjan määrän vitamiineja.
Ilmeisesti olen ollut hyvin nälkäinen kun ruoka-annos on ollut valmiina, sillä kuvia on tullut olettua aika vähän, vaikka tykkään kuvata myös ruokaa. Mutta jotain sentään löytyi kuvatiedostoista.

Kanttarellikastiketta, perunoita, jauhelihapihvejä ja salaattia. Kaikki, paitsi pihveihin käytetty ylämaankarjan jauheliha, on omalta pihalta ja pihan laidalta ja jauhelihakin on lähituotantoa suoraan tuottajalta. Haluan aina tietää mitä syön ja siksi raaka-aineiden alkuperä on hyvin tärkeä juttu. Mielelläni haluan ruoan myös esteettisesti lautaselle. Kahden hengen taloudessamme teen salaatin valmiiksi kummankin lautaselle ja välillä koko annoksenkin siihen kokoan. Kauniisti tarjolle laitettu ruoka maistuu vieläkin paremmalta!

Edellisen päivän perunan jämät paistettuna, silliä, raejuustoa ja salaattia. Raejuusto ja silli eivät ole kasvaneet omassa puutarhassa :)

Kurkusta, avocadosta, selleristä, limestä ja hunajasta saa raikasta ja virkistävää välipalajuomaa. Teen tällaiset juomat blenderissä, koska haluan käyttää hyväksi myös kuidut. Mehupuristinta käytettäessähän ne menevät haaskuun.

Tämä asetelma tuli tehtyä ihan muuten vaan jonkun ruokakuvauksen yhteydessä :)

Pihan reunamilla puolukat ovat jo muutaman päivän kuluttua valmiita poimittavasti ja niitäkin on aika runsaasti, joten lisää vitamiineja saa talteen talven varalle.

Näkemiin kesä, tervetuloa syksy!

Perhosia

Kesä on ollut varsin huono perhoskesä. Muutama yksinäinen perhonen on jonkun kerran eksynyt meidän pihalle. Torstaina oli ruhtinaalliset kolme sorttia yksi kutakin :) Kiireesti kameraa sisältä hakemaan, että edes muutama perhoskuva tältäkin kesältä tallentuisi.

Neitoperhonen

Tuo amiraaliperhosen "turkki" on ihana

Sitruunaperhonen

PaperiFanin atc-haaste elokuu osa 2

PaperiFanilla on elokuun ajan  meneillään kolmen atc:n haaste
Aiheet ovat:      Perhosen siivin
                       Kerro se kukkasin
                       Metallin hohtoa

Perhosen siivin-aiheesta tein jo kuun alussa kaksi korttia, mutta kaksi muuta aihetta jäi aika viimetippaan. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Metallin hohtoa

Kerro se kukkasin

Kiitos PaperiFani haasteesta :)

Pihaterveisiä

Kesän pisin lämmin jakso taitaa olla ohi ja kallistutaan kohti syksyä. Eilen lämpötila nousi varjossa melkein 27 asteeseen ja alkuyöntunteinakin oli vielä parisenkymmentä lämpöastetta. Lämmintä ja pimeää, siitä minä tykkään! Istuttiin pitkälle yöhön terassilla ja nautittiin trooppisesta tunnelmasta.
Sadetta oli luvattu aamusta alkaen aamupäivän ajaksi. Ennuste toteutuikin lähes minuutin tarkkuudella ja heti aamulla piti mennä terassille katsomaan, kuuntelemaan ja haistelemaan ihanaa raikkautta. Siitä on kulunut monta viikkoa kun täällä on viimeksi satanut.

Eilen laitoin keijupuutarhaankin valot, jotta keijuillakin on tunnelmaa pimeneviin iltoihin

Vielä muutama hellepäivän kehäkukkakuva. Kehäkukkasia kylvän joka kevät äidin muistolle. Kun niitä katselen lähetän äidille terveisiä sinne jonnekin.

Kasvihuonevastaava istutti keväällä kasvihuoneeseen monensorttista tomaatinplanttua ja niistä on satoa korjattu ennätysmäärä ja edelleen korjataan vielä muutama viikko.

Ja vielä sitruunapuun väliaikatiedote :

Koko ajan huumaavalta tuoksuvia kukkasia aukeaa ja uusia pikkuisia raakileita ilmestyy, mutta olen nyt niitä karsinut ja jättänyt kymmenkunta isoimpaa ja alan jopa uskoa, että ainakin joku niistä ehtii kypsyäkin kun myöhemmin kasvihuoneeseen siirretään. Syön ne sitten vaikka raakana...oman puun sitruunat :)

 Näiden kuvien ja tunnelmien myötä oikein hyvää elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

Takaa päin

Aivan kodin lähistöllä on polku, joka johtaa järven rannalle. Siinä maisemassa on jotain, joka kolahtaa minuun täysillä. Polku on osan matkaa hyvin kapea, mutta suurimmaksi osaksi kuin kärrytie (talvella latu). Alkukesän kasvillisuus on niin kaunis, mutta se nopeasti niitetään pois ja pahoitan siitä joka kerta mieleni. Joidenkin mielestä se on ihan ok. No joo, onhan siinä jokunen nokkonenkin ja punkkivaara tietysti ruohikoissa piilee, mutta en vaan voi ymmärtää miksi se kauneimpaan aikaan pitää tuhota.
Usein otan kuvia polkua kulkiessani, aamupäivä- ja ilta-aurinko luo ihania valoja polulle. Haluaisin valokuvamalliksi polulle kulkemaan koiran tai lapsen. Ja kun olen tykästynyt takaa päin otettuihin kuviin niin kuvaajana kulkisin mallin takana. Siinä mennään kohti tulevaisuutta ja katsojalle jää varaa mielikuvitukselle.
Milosta on muutamia kuvia ja jopa tuon rehevän kasvillisuuden aikana.

Ne lapsikuvat ovat puuttuneet, kun siinä on ollut sellainen visio, että lapsen pitäisi olla noin kaksivuotias, sukupuolella ei väliä. Sellaista ei omasta takaa ole, mutta naapurista sain lainaksi 2-vuotiaan Elsan. Muutama päivä sitten alkuillan aurinko loi hyvät puitteet valokuvaussessiolle. Sain valita Elsalle mekon ja se oli ehdottomasti punainen!
Ensin menimme järven rannalle ja sieltä seuraavat kuvat

Kun palasimme polkua pitkin kotiin päin, tuli otettua mm. seuraavat otokset. Kuvittelen aina, että tuo polun päässä oleva aukko johtaa jonnekin tuntemattomaan, tulevaisuuteen. Todellisuudessa se johtaa pienelle peltopläntille :)
Tässä pieni tyttö matkalla tulevaisuuteen

Lapsen kuvaaminen takaa päin on aika haasteellista, kun ilman muuta lapsi kääntyy katsomaan minne se kuvaaja nyt jäi. Pallon hakeminen oli yksi konsti.
Sain Elsan äidiltä luvan käyttää myös edestä päin otettuja kuvia, joita niitäkin on paljon. Haluan kuitenkin pitää kiinni periaatteistani ja luovutan niiden käytön Elsan perheelle.
Kiitos ja halaus ihanalle valokuvamallille, joka oli niin yhteistyöhaluinen kuin 2-vuotias vaan voi olla <3

Viikonloppu Turussa

Vietimme viikko sitten lämpimän elokuisen viikonlopun Turussa. Kyllähän siellä tulee silloin tällöin käytyä mm. ystäväpariskunnan luona. Tämän kertaiseen Turku-visiittiin oli syynä valokuvauskurssi Italian Sorrentossa kolme vuotta sitten. Kun viikon ajan siellä tiiviisti yhdessä aikaa vietimme niin yhteinen harrastus nivoi meidät kahdeksan kurssilaista erittäin tiiviiksi ryhmäksi. Usein kotimaahan palattua lentokentällä annetut lupaukset yhteydenpitämisistä ovat vain sen hetkinen tunnelataus ja unohtuu nopeasti arjen pyörityksessä. Niin myös Sorrentosta tullessa luvattiin, mutta me emme  unohtaneet. Perustimme salaisen fb-ryhmän ja olemme siellä yhteyksissä toisiimme. Olemme kuluneen kolmen vuoden aikana kokoontuneet viikonloppureissuilla Lahdessa, Tallinnassa, Raumalla, Tukholmassa ja nyt Turussa. Lisäksi on ollut lyhyt tapaaminen Tampereella. Tottakai tapaamisten yhteydessä kuvaamme paljon ja keskustelemme kuvaamisesta, mutta juttua riittää kaikista mahdollisista aiheista.
Viikonloppu Turussa oli taas hieno helmi muistojen helminauhaan ja noin 300 kuvaa tallentui muistikortille, tässä pieni otos teille.
Ennenkuin tapasimme muun porukan, kävimme mieheni kanssa Turun linnassa opastetulla kierroksella ja lisäksi kiertelimme itseksemme linnaa ulkoa ja sisältä. On vierähtänyt pitkä tovi kun on siellä viimeksi käyty.

 Ikkunat olivat yksi kiehtova kuvauskohde

Renesanssikerroksessa on juhlallinen kirkko

Aurajoen rantaa tuli kuljettua päivällä ja illalla

Käsityöläismuseossa Luostarinmäellä oli paljon katseltavaa. Vanhat talot, asuinhuoneet ja työverstaat ovat aina mielenkiintoisia ja myös työnäytöksiä saatiin nähdä ja voitiin kysellä vanhoista työtavoista..

Taidemuseossa oli upea valokuvanäyttely ja se tietysti käytiin tsekkaamassa. Musta-valkokuvien suuren taiturin Jacques Henri Lartiquen (1894-1986) lähes kahdensadan kuvan näyttely oli todella mielenkiintoinen. Kuvat olivat Ranskan Rivieralta 1920-50-luvuilta.
Näyttely on vielä avoinna 20.9. saakka. Kannattaa käydä katsomassa, jos valokuvaus kiinnostaa ja Turussa liikutte.

Asuimme laivahostelli Boreassa, eli vanhassa matkustajalaiva Boressa. Luxusta haluavat älkööt vaivautuko, mutta jos tykkäät vanhan laivan tunnelmasta niin kannattaa valita yöpymispaikaksi. Hinta-laatusuhde on erittäin kohdallaan.

Porukalla mietittiin jo uutta kohdetta, ja vaihtoehtoja oli useita. Aika näyttää missä tapaamme seuraavan kerran. Kiitos kaikille mukana olleille :)