Munankuorimosaiikki no 1 ja puutarhuri

Ihka ensimmäinen munankuorimosaiikki kokeilu on valmis! Jo tämän eka työ opetti aika paljon mihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Munankuoret ensin pestään ja sisällä oleva kalvo poistetaan. Kalvon poistaminen olikin ensin aika työlästä, mutta sitten laiton kuoret vajaaksi tunniksi veteen, jossa oli vähän astianpesuainetta ja se helpotti tosi paljon. Huomasin myös sen, että kalvon palat pitää kerätä heti pois kuorien joukosta, sillä kuivuessaan tarraavan uskomattoman tiukkaan kuoreen kiinni. Seuraavaksi kuoret saivat kuivua ja sitten voikin aloittaa varsinaisen "taiteellisen" osuuden.

Värjäsin pienen (10x10x4 cm) pahvirasian seepian värisellä tavallisella kirjoitusmusteella. Käytettävissäni oli ruskeita munankuoria, jotka nekin ovat seepian värisiä. Ajatuksena oli, etten kuoria mitenkään värjäisi. Käytin liimana mattaa Mod Podgea. Sivelin sitä pieniä aloja kerrallaan ja painelin kuorenpalasia siihen. Leivinpaperipalan avulla painelin palat lopullisesti hyvin kiinni alustaan. Siihen eivät palat tartu niinkuin sormiin. Korvani tykkäsivät kivasta rapsahtelusta, joka kuului kuorien rikkoutuessa :)
Tässä kansi siinä vaiheessa kun kuoret oli liimattu. Reunojen ylimenevät leikkasin kaavioveitsellä pois kun liima oli kuivunut. Tai siis kun sen olisi kuulunut olla kuivunut. Enhän tietenkään malttanut odottaa vaan rupesin liian aikaisin leikkailemaan reunoja ja hiomaan hiekkapaperilla pintaa tasaiseksi. Vähän paloja irtosikin, mutta into oli niin kova etten antanut sen häiritä. Olisihan paikkauksen voinut tehdä, mutta päätinkin tykätä sellaisesta, jossa pohjaa näkyy vähän enemmän :)

Hionnan jälkeen sivelin Miranolin kulta-maalia kannen reunoihin ja kolmeen kertaan viimeistelin Mod Podgella kun ei sattunut matta-lakkaa olemaan. Valmiista pinnasta tuli sileä ja käteen mukavan tuntuinen.Näissä kuvissa on väri oikea kun maltoin odottaa päivänvaloa ja kuvasin terassilla. Työvaihekuvat otin enempi tunnelmavalaistuksessa, joten ovat liian kellertäviä.
Ruskeissa munissa kuori on väriltään kivan vaihteleva, osassa on pilkkujakin ja hionta tuo oman efektinsä kun kuoren ruskean pinnan alta paljastuu vähän valkoistakin.

Ei tästä lopputuloksesta henkseleitä kannata paukutella, mutta se opetti mm seuraavaa:
*Liimaa kannattaa käyttää vähän reilummin niin varmasti kaikki pikkupalatkin jäävät kunnolla  kiinni.
* Liimauksen kannattaa antaa kuivua yön yli, tässä kohtaa ei pidä hätäillä.
*Aivan hienolla hiekkapaperilla ei tapahtunut ainakaan näiden kovakuoristen lähimunien pinnassa oikeastaan mitään, vähän karkeampi rupesi puremaan ja pinnasta tuli tasainen.

Seuraavaksi kokeilen valkoisilla kuorilla siten, että osa on kuoren ulkopinta päälle päin ja osa kuoren sisäpinta päälle päin. Kirjan ohjeiden mukaan pinnat värjääntyvät eri tavoin.
Monta ideaa ja ajatusta on  odottamassa toteutumista. Intoa piukassa uusiin kokeiluihin!

Pakkasta ei ole kuin kymmenisen astetta, aurinko paistelee, mutta lisämaustetta antaa kylmä viima..
Aamupäivällä pihalle oli saapunut tällainen puutarhuri hoitelemaan sammalleimujen leikkaamista. Ei sentään ihan tupaan saakka tullut :)
Ovea ei voinut avata, kun olisi heti lähtenyt, joten kuvat on otettu takkahuoneen ikkunan ja sen takana olevan terassin ikkunan lävitse, mutta kyllä tuo minun Lumikkini aika hyvin selvittää useammankin ikkunaruudun :)

Kaunis eläin tuo nuori metsäkaurisuros on, mutta ei sitten tarvitsisi välttämättä koko sammalleimukasvustoa mussuttaa. Joskus vuosia sitten joku myös söi aika puhtaaksi kasvuston, mutta siitähän se vaan riehaantui uuteen loistoon, yksi kukinta siinä jää vähän surkeanlaiseksi.
Mahdollinen seuraava tapaaminen jää kyllä lyhyeksi oven paukautuksella. Nyt oli oma lehmä ojassa kun halusi kuvata :)

Edit; Jos tavakseen ottaa niin ei ole ensi keväänä tällaista

Hyvää viikonloppua!