Collage Obsession Challenge / Goddes (Jumalatar)

Pitkästä aikaa taas digeilyä. Tämän kertaiseen haasteeseen tein tällaisen.
After a long time again digi art. Here is my Goddess, Afrodite for challenge.

Joulukortteja ja välipalaa

Helmikuun joulukortit valmistuivat tänään ja taisi siinä samassa jo maaliskuunkin joulukortit tulla tehtdyksi, kun kortteja kertyi 9 kpl.
Servettipuodista hankkimani kauniit servetit eivät jätä minua rauhaan ja tein niistä kortteja, joiden koko on 16x14 cm. Joulutoivotukset tulevat sitten aikanaan kääntöpuolelle kun tiedän kenelle niitä lähettelen.

Tukevalle valkoiselle kartongille kiinnitin decoupage-liimalakalla servetit, embossailin reunoja parilla erilaisella kohojauheella, vähän krakleerauslakkaa, vähän kullanväristä vahaa ja kevyttä värittelyä pastelliliiduilla koska servetit ovat yhtä (kaksi enkeliä) lukuunottamatta mustavalkoisia.

Olen jumittunut milloin mihinkin niinkuin nyt servetteihin ja kaiken lisäksi vielä mustikkapestoon!
Tänään sekoitin 250 g:n purkilliseen pehmeää rasvatonta rahkaa  ehkäpä desin verran mustikkapestoa, makeutin itsetehdyllä kuusenkerkkäsiirapilla ja paloittelin mukaan pari nektariinia. Näistä materiaaleista tuli kaksi reilua proteiinipitoista välipala-annosta ja maistui tosi hyvältä.

My Life, mustikkapesto

Viime viikolla sain hakea postista tilaamani kirjan: Välipalat, virtaa superfoodeista. Tekijät Hanna Sumari, Marjo Kauppila, Monna Pursiainen ja Aino Mäkelä.

 Olen sitä nyt useampaan kertaan selaillut ja makustellut ohjeita. Suurin osa ohjeissa käytetyistä aineksista ovat entuudestaan tuttuja, koska olen vuoden verran tutustunut superfoodeihin ja käyttänyt melko monipuolisesti niitä. Tosin uuttakin tietoa kirjasta löytyi. Ja helppoja, nopeatekoisia reseptejä. Itsellä ei ole tarvetta välipaloja minnekään mukaan ottaa, mutta välipalat ovat tärkeä osa päivän ruokaani. Ja välipala ei meillä tarkoita kahvia ja pullaa. Se tarkoittaa mm. hedelmiä, itsetehtyjä energiapatukoita, rahkaa, jugurttia, leipää jollain levitteellä ja kylläkin sitä kahvia.
Tänään testasin kirjasta mustikkapeston. Osan mustikoista korvasin mustaherukoilla, koska mustikoita olikin pakastimessa vain pieni pussinpohjallinen. Lisäksi pestoon tuli paahdettuja pinjansiemeniä, tummaa suklaata, kookoshiutaleita ja kookosöljyä. Sauvasekoittimella soseeksi ja ääntä kohti. Olipas tosi hyvää! Meni ihan maistamisessakin useampi lusikallinen. Polar-näkkärin päälle levitin reilun kerroksen ja vähän vielä kokonaisia paahdettuja pinjansiemeniä lisukkeeksi.

 Pesto maistui erinomaiselta myös rasvattoman rahkan lisukkeena. Pieni loraus itsetehtyä kuusenkerkkäsiirappia ja vähän kookoshiutaleita viimeistelivät annoksen. Virkistävä energialataus oli tämä välipala tai oikeastaan se oli lounaani. Tällä mennään pitkälle iltapäivään. Ja pestoa jäi vielä iltapalaksikin!

 Mukillinen lattea kruunasi herkuttelun!

Kirjassa on jonkin verran tietoa superfoodeista ja paljon kokeilemisen arvoisia ohjeita, joten minulla tulee kirja ahkerasti käytössä olemaan ja täälläkin sitten testailuistani kerron. Mutta valitettavasti on annettava myös risuja ja ne tulevat kirjan ulkoasusta ja varsinkin kuvista. Haluaisin tällaisessa kirjassa kuvien olevan erittäin herkullisia ja kokeilemaan yllyttäviä, mutta nyt en voi niin sanoa. Minun silmääni ne eivät miellyttäneet. Monet kuvat ovat varsin mitään sanomattomia. Samoin ulkoasu on mielestäni sekava ja mustien sivujen johdosta synkkä, vaikka kyse on niinkin iloisesta asiasta kuin terveellinen ruoka. Mutta nämä ovat vain ja ainoastaan minun näkemyksiäni ja tuntemuksiani, älkää antako sen häiritä! Ehkä on tavoiteltu jotain modernia, jota en vaan ymmärrä ja kun en ymmärrä niin en tietenkään tykkää.

Chia-vanukasta taitaa olla tarjolla huomenna!

Pikkutauluja serveteistä

Joskus muutama vuosi sitten tein päätöksen, ettei koskaan enää serveteistä yhtään mitään askarteluja. Tein kelloja, lämpömittareita, tarjottimia ym myyntiin satoja kappaleita ja mitta tuntui olevan täysin täysi. Mutta kuinkas ollakkaan niin nyt on tielle osunut niin ihastuttavia servettejä että olen joutunut pyörtämään päätökseni.
Taaskin tuli pari pikkutaulua tehtyä tai voi olla että ne lähtevät jollekin onnittelukorteiksi...aika näyttää.

Pohjina käytin valmiita canvaspohjia. Niihin liimasin servettikuvan ja reunoihin töpöttelin struktuuripastaa. Akryyliväreillä maalailin vaikka kuinka monta kerrosta kun ei onnistunut sinne päinkään mitä olin suunnitellut. Jossain vaiheessa sitten tyydyin tulokseen ja vielä mikrohelmiä ripottelin sinne tänne. Lopuksi Krylonin hopeakynällä ne maalasin ja kullan väristä vahaa sormella sivelin  viimeistelyksi. Kuvien päälle levitin krakleerausaineen ja värittelin varovasti pastelliliiduilla ja hinkkasin peppupyyhkeellä värit pehmeämmiksi. Kultavahaa ja ripaus kimalleliimaa viimeistelyyn.
Semmosta oli luova työ sisätiloissa tänään.
Ulkona luovaa työtä oli myös, sillä koko yön satoi märkää lunta ja aamulla sitä oli 10-15 cm. Hikistä hyötyliikuntaa pari tuntia ja sen jälkeen kunnon venyttelyt ja suihku, niin voi että oli hyvä olo.

Helmikuun sivu albumiin

Täällä kerroin alkaneeni tehdä albumia, johon askartelen tämän vuoden aikana joka kuukausi yhden sivun.
Jatkoin osittain samalla tekniikalla kuin tammikuussakin. Taustan värjäsin valkoiseksi gessolla ja sitten kiinnitin siihen servetin ja levitin päälle krakleerauslakkaa. Kuivumisen jälkeen siveltimen avulla vähän töpöttelin struktuuripastaa ja sillä tein myös sabluunaa apuna käyttäen vasemman yläreunan kuvion. Kevyesti akryylimaaleilla väriä pintaan ja hitusen kimalleliimaa sormella levitellen ja  pohja oli valmis. Siivet ovat stanssattuja valkoisesta kartongista. Päälle levittelin struktuuripastaa ja glossy accentsia ja jotain hileitä ja strasseja. Reunat käsittelin mustalla tussilla ja kiinnitin ne neitokaisen selkään paksuilla tarrapaloilla. Siipien keskellä oleva ankkuri on otettu jostain romutetusta koriste-esineestä talteen. Krylonin hopeakynällä ja mustalla tussilla vähän uutta ilmettä. Vielä kuukautta osoittava teksti ja helmikuun osuus tästä työstä on valmis.

Hyvää viikonloppua!

Tulis jo kesä...

Talvi on ollut täällä Rauman seudulla melko vaihteleva. Hetkittäin on ollut upea lumipeite kaunistamassa maisemaa, mutta sitten kova tuuli riepotteli lumet pois puista ja kaikenlaista risua on melko vähiin sulaneilla hangilla. Lämpöasteita on taas luvassa moneksi päiväksi. Aurinko paistoi tänäänkin osan päivää ja sulatteli lunta. Sehän on tietysti positiivista. Maisemat ovat aika suttuiset ja lähes rumat. Samoin ikkunat! Tässä kohtaa talvea tulee vähän malttamattomaksi ja haluaisi kesän mielellään ihan heti. Lohdutukseksi katselin viime kesäisiä kuvia

Ehkäpä tämä kesän haikailu johtuu vielä tuon safarireissun läheisyydestä. Sen fiilistely on jatkunut lukemalla kirjan Valkoinen Masai (Corinne Hofmann) ja katsomalla kirjan pohjalta tehdyn elokuvan. Varsinkin kirja oli mielestäni tosi hyvä ja sen tapahtumat olivat just niillä paikoilla missä mekin kävimme. Oli helppo eläytyä tunnelmaan. Ei elokuvakaan huono ollut, mutta kuten yleensäkin, kirja on parempi.

Varovaista lähentymistä askarteluunkin on jo ollut! Reissussa on niin paljon sulattelemista, ettei arki vieläkään suju ihan "normaalisti", mutta eiköhän se tästä. Erittäin positiivista on päivien piteneminen.

Kultahääpäiväkuvia

Viime vuoden viimeisenä päivänähän meillä "poikaystävän" kanssa tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä kun tahdoimme rakastaa toisiamme myötä- ja vastamäessä.Silloin oli tapana ottaa hääkuvat määrätyn kaavan mukaan, eli aika saman tapaisia kuvia varmaan kaikilla tuohon aikaan vihityillä. Nyt haluasimme vähän rennompaa meininkiä kultahääkuviin. Pukeuduimme 60-luvun tyyliin ja jonkin verran ajan hengen mukaista rekvisiittaakin löytyi ihan omasta takaa. Studio Otavan Harri Sirolalle annoimme vain yhden toiveen/vaatimuksen: Ei pönötyskuvia.
Tässä muutama kuva, joista itse eniten tykkäämme

Minun Afrikkani osa 9

Diani Beachilla vietetyistä päivistä yhtenä teimme monta tuntia kestäneen veneretken. Ensin bussilla varmaan tunnin ajo ja erinäisten häslinkien jälkeen pääsimme rannalle, josta vene lähti. Täytyy sanoa, että kuuna päivänä en olisi kotimaassa sen kuntoiseen veneeseen mennyt, mutta suhteellisuuden taju näköjään himmenee ja alkaa ajatella, että tää on Afrikka.
Tämän sorttista laituria ja kalustoa. Nuo raput joita alas laskeuduttiin, eivät olleet huonojalkaisia ja heikkohermoisia varten.

Mutta merelle päästiin, pelastusliivejäkin näytti ilmeisesti kaikille olevan. Ajeltiin kohti koralliriuttaa ja matkalla tavattiin delfiinejä. Ne ovat yhtä hauskoja joka paikassa!

 Pääsääntöisesti matka taittui onneksi melko tyynessä, mutta muutaman kerran pärskähti aaltokin.

Koralliriutan päälle ankkuroitiin ja halukkaat voivat snorklata tai uida. Itse tuli vaan nautittua maisemasta.

Ja kuvattua venee aika epämääräisen näköistä keulaa

Veneen henkilökuntaan kuuluva poika otti meidän vesitiiviin kameran mukaansa snorklaukseen ja tässä muutamia vedenalaisia maisemia

Ja tässä kuvaaja, iloinen ja ystävällinen poika

Merimatkalla käytiin vielä ruokailemassa hyvin vaatimattomassa ravintolassa ja nähtiin varmaan maailman likaisin ranta, en ilennyt edes kuvaa ottaa.

Muutama kaunis lintu vielä safariviikolta

Rantalomakin alkaa olla lopuillaan ja tulee aika sanoa näkemiin Afrikalle. Maanantaina 2.2. lähdimme bussilla kohti Mombasan lentokenttää. Matkalla oli paljon sokeriruokoviljelmiä ja kansainvälinen sokeritehdaskin oli

Paikoin oli ihan väljääkin, vasemmanpuoleinen liikennekin alkoi tuntua suht luontevalta

Nyt matka Mombasan lentokentälle sujui ilman suurempia ruuhkia. Mombasasta lennettiin ensin Nairobiin ja sieltä yölento Amsterdamiin ja sieltä edelleen muutaman tunnin odottelun jälkeen lento Helsinkiin. Sieltä vielä bussilla Raumalle ja lopuksi pikkupätkä taksilla kotiovelle. Aikaa oli kulunut 20 tuntia lähdöstä kun kotioveen avainta sovitettiin.
Eteisessä odotti ihana ruusukimppu tervetulotoivotuksineen naapurin perheeltä

Seuraavana aamuna avautuivat upeat lumiset maisemat ja ilma oli niin raikas ja kevyt hengittää.

Otturi-Vili oli todella iloinen paluustamme ja jäi heti moneksi tunniksi päikkäreille vakiopaikalleen

Upean reissun jälkeen oli niin ihana palata kotiin.
Niin paljon muisteltavaa jäi reissulta ettei ole tosikaan. Ikimuistettavia tapahtumia ja kohtaamisia, uusia tuttavuuksia, jännitystä. En tiedä, jäikö osa sydämestäni Afrikkaan vai toinko osan Afrikkaa sydämessäni mukanani. Ehkä molempia. Yleensä meillä on ollut seuraava reissu varattuna tai ainakin suunniteltuna kun edelliseltä tullaan. Nyt ei ole ja on sellainen tunne, että vaikka minne menisi niin vaisulta ja lattealta tuntuu tämän jälkeen. No, antaa ajan kulua, nyt on ihana olla kotona ja fiilistellä kuvilla, lukea kirjaa "Valkoinen Masai" ja kohta katsoa se myös elokuvana.
Olen ollut tosi iloinen kun olen blogin hallintasivuilta nähnyt parinsadan kävijän käyneen joka vuorokausi seuraamassa matkakertomusta. Olen itse elänyt reissun uudelleen näitä kirjoitellessa ja on ollut kiva jakaa kokemuksensa teille ja lukea kommentteja.
Tämä oli nyt viimeinen osio ja 

kiitän lämpimästi teitä kaikkia nojatuolimatkalaisia mielenkiinnosta!