Minun Afrikkani osa 1

Ikimuistoinen ja upea reissu Afrikkaan, Keniaan on takana. Tiistai-iltana palattiin takaisin lähtöruutuun. Ajatukset risteilevät vielä tiukasti safarilla ja villieläimissä. Niin paljon on tapahtumia ja hetkiä, jotka ovat kameran muistikorttien lisäksi myös silmien verkkokalvoille tallentuneet.
"Avara luonto" livenä on kyllä jotain niin ainutlaatuista...once in the life time. Yritän kertoa teille sanoin ja kuvin  tärkeimmät hetket. Tervetuloa nojatuolimatkalle!

Kenian asukasluku on n. 40 miljoonaa, pinta-ala on 582 650 neliökilometriä, valuutta on Kenian shillinki (KES), pääkielet kiswahili, swahili ja englanti.

Menolento Helsingistä Amsterdamiin KLM:n koneella ja siellä  juoksujalkaa vaihto Kenyan Airwaysin koneeseen. Aamulla laskeuduimme Nairobin Jomo Kenyattan kentälle, jossa vastassa oli opas.

Vaikutelmia paikallisesta liikenteestä saimme jo heti bussimatkalla hotelliin.

Hotelliin majoittumisen jälkeen lähdimme ajamaan Giraffe Centreen, jossa näimme muutaman Rothschildinkirahvin, jotka valitettavasti ovat nykyään uhanalaisia sekä kilpikonnia ja pahkasikoja.

Matka jatkui Kazurin keramiikkahelmi ja -astiatehtaalle.

Kazuri tarkoittaa pientä ja kaunista ja tehtaan  tarkoituksena on tarjota työtä yksinhuoltajaäideille.Näitä koruja tuodaan Suomeenkin.
Seuraavaksi matka jatkui Karen Blixenin museoon. Siellä on filmattu jonkin verran elokuvaa Out of Africa, Minun Afrikkani, joka on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut Sydney Pollackin ohjaama elämäkerrallinen elokuva kirjailija Karen Blixenistä. Valitettavasti elokuvayhtiö pitää hallussaan yksinoikeutta sisätiloihin, joten siellä ei saanut kuvata. Paljon oli "tuttuja" paikkoja sisälläkin. Olen ko. elokuvan kolmeen kertaan katsonut ja taitaa tulla vieläkin katsottua kun nyt on helppo kohdistaa tapahtumia niiden oikeille paikoille.
Ulkopuolella näytti tällaiselta.

 Pieniä ovat meidän komeimmatkin joulutähtemme näiden rinnalla!

Hotelliin palattuamme söimme illallisen eikä paljon tuutulauluja tarvittu kun peiton alle kömpi.
Seuraavana aamuna kolme jeeppiä kuskeineen haki meidän 16 hengen ryhmämme ja lähdimme ajelemaan kohti Lake Nakurun kansallispuistoa. Matkan varrella oli komeat näkymät kun ajelimme Itä-Afrikan ison hautavajoaman reunaa.

 Alettiin olla maisemissa, joissa piti olla koko ajan tarkkana, mitä tahansa eläimiä saattoi jo nähdä. Ensimmäisiä olivat puhvelit, antiloopit ja seeprat.

Yhtenä unelmana oli kohdata The Big Five ja siinähän jo ensimmäinen niistä oli, eli puhveli.
Afrikassa tiet eivät välttämättä ole kovin hääppösiä ja niin nytkin ennen seuraavaa etappia ajettiin muutama kymmenen kilometriä varsinaista massage routea, mutta lopulta päästiin perille Sarova Lion Hill Game Lodgeen.

Lounasta syötyämme alkoi ensimmäinen puistoajelu. Pientä jännitystä oli ilmassa, ei oikein tiennyt mitä odotti, mutta kovasti jotain odotti. Päästiin vihdoinkin varsinaiseen asiaan.
Lintuja ei paljon tullut kuvattua kun "kalusto" ei oikein riitä sellaiseen, mutta jotain kuitenkin. Ylempi lienee joku kyyhkysen sukulainen ja alempi on kutojalintu, josta myöhemmin lisää.

Nakuru on suolajärvi. Täällä on mahdollisuus bongata valtaisia flamingoparvia, mutta nyt ei ollut se aika. Jonkin moisia parvia kuitenkin nähtiin. Puhvelit, antiloopit ja seeprat vaeltelivat suurissa laumoissa ruokaa etsien. Uusi sadekausi alkaa maaliskuussa, joten nyt oli varsin kuivaa.

Seuraavaksi nähtiin masaikirahveja ja strutseja

Oppaan mukaan yksi vaikeimmin bongattavista isoista kissoista on leopardi. Monet ovat käyneet useammankin kerran safarilla näkemättä sitä, mutta me olimme onnekkaita...heti ekana safaripäivänä ekalla puistoajelulla! Ja vielä liikkeellä oleva eikä mikään puunoksalla retkottava. Mitä upea hetki!!!

Eli nyt oli jo kaksi The Big Fivesta kasassa.
Seuraavaksi virtahepo poikasensa kanssa rantautui kaislikkoon.

Kun tämän huikean päivän jälkeen suuntasimme takaisin majapaikkaan niin ei oikein ymmärtänytkään mitä kaikkea oli päivän aikana kokenut ja nähnyt. Voi sanoa, että pieni pää oli tosi sekaisin.
Apinat olivat päättäneet istuskella tiellä ajatuksella, että mehän ei väistytä kun oltiin tässä ensin ja sitä paitsi lastenhoito on kesken.

Pitkällisten tööttäysten jälkeen pikkuhiljaa poistuivat pois tieltä. Aurinko teki laskua ja päiväntasaajallahan pimeys tulee kuin napista painaen.

Majapaikkaan päästyämme söimme vielä illallisen ja sitten mukavaan sänkyyn, jossa kuumavesipullo oli lämmittämässä.

Ei kyllä kuumavesipulloa olisi tarvittu, sillä yölämpötila laski vain jonnekin 15 asteen kieppeille. Päivällä oli kymmenisen astetta enemmän, eli oikein sopiva lämpötila.
Jo tässä vaiheessa oli käynyt selväksi, että meitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja kaikki toiveet
toteutetaan. Kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja iloisia eikä kukaan mennyt tervehtimättä ohi.
Jambo-tervehdykset kuuluivat koko ajan.
Tässä oli ensimmäinen osa matkakertomuksesta ja se jatkuu siitä kun hyvin nukutun yön jälkeen suunnataan kohti uusia seikkailuja.
Niin ja vielä piti sanomani, ellei joku satu tietämään niin tuo The Big Five on siis puhveli, leopardi, sarvikuono, norsu ja leijona.