Minun Afrikkani 0sa 5

Kello soi aamulla puoli kuudelta. Nopeasti vaatteet päälle ja menoksi varhaiselle aamuajelulle auringon noustessa. Päivä tulisi olemaan täynnä ohjelmaa, joten suurin odotuksin istuttiin jeeppiin. Aurinko nousi Masai Maralle luoden epätodellisen valon maiseman ylle.

Päiväntasaajalla päivä valkenee kuitenkin todella nopeasti, mitään hämäränhyssyä ei ole. Samoin illalla pimeys tulee kuin napista painaen.
Hyeena etsi aamiaista jostain kuivuneen näköisestä raadosta

Gebardikin oli jälleen näköpiirissä ja vaivautui nousemaan vähäksi aikaa istualleen ja paneutui sitten taas makoilemaan. Alimmassa kuvassa shakaalilauma ohittaa gebardin melkein sen nenän edestä.

 Pahanlaatuinen addiktoituminen aavikkotaatelipuihin!

Noniin, siinä oli nyt se viimeinen palanen The Big Fiveen. Norsuja! Jes jes jes!

Makkarapuun hedelmistä vähän parempi kuva kuin edellisessa postauksessa.

Leijonia jälleen

Kolmen tunnin ajelun jälkeen palattiin lodgeen aamiaiselle, joka olikin tavallista juhlallisempi. Se nautittiin ulkona hienolla terassilla kuohuviinin kera. Onnittelumaljat mieheni täyskymppispäivälle sekä The Big Fivelle. Miehelleni tuotiin myös täytekakku komeasti kulkueessa onnittelulaulujen säestyksellä.
Pienen lepotauon jälkeen lähdettiin tutustumaan masaikylään. Masait (maasait), yksi Kenian neljästäkymmenestä heimosta, ovat nomadeja, paimentolais- ja soturikansaa. Masait ovat vaeltaneet  pohjoisesta Niilinlaaksosta ja asettuneet tälle alueelle 1700-luvun alussa. Täältä löytyy paljon tietoa masaista ja heidän kulttuuristaan ym ym.
Aikaisemmin masaiden valokuvaaminen on ollut kiellettyä, mutta nyt sai vapaasti kuvata ja kysellä asioita. Tämä herra ( satavuotiaan kyläpäällikön poika ja vissiin seuraava päällikkö) otti meidät vastaan ja selvitteli heidän olojaan hyvällä englannilla. Monet masait opiskelevat nykyisin muualla, mutta kuitenkin haluavat palata juurilleen.

 Alue oli täynnä roskia ja lehmän lantaläjiä ja ymmärrettävästi kärpäsiäkin oli paljon. Olin varautunut myös hajuefekteihin, mutta mitään erityisen epämiellyttävää hajua ei ollutkaan.

 Tässä on menossa hyppytanssi, jossa nuoret miehet näyttävät voimaansa ja notkeuttaan.

 Asumukset on rakennettu lehmänlannasta ja oksista. Kun masaityttö naitetaan masaimiehelle niin tytön ensimmäisenä tehtävänä on rakentaa talo. Masaithan ovat moniavioisia ja jokainen vaimo lapsineen asuu omissa taloissaan, joissa mies käy "kyläilemässä".

 Tässä talossa asuu oppaamme vaimoista yksi (muistaakseni kertoi, että neljä vaimoa hänellä on) lapsineen. Hyvin kapeasta oviaukosta menimme pilkkosen pimeään huoneeseen. Pikkuhiljaa silmä alkoi hahmottaa jotain, mutta mitään selvää ei saanut. Salamalla otetuista kuvista voi sitten myöhemmin katsoa miltä siellä näytti. Ilmeisesti suurinpiirtein kaikki näkyy kuvissa mitä sisällä oli.

 Varjossa istuskelijat

Miesten tehtäviin kuuluu mm. tulentekeminen

Miesten tehtävä on kylän puolustaminen ja karjan paimentaminen. Naiset rakentavat majat, hoitavat lapset, lypsävät lehmät, keräävät polttopuut, noutavat veden ja tekevät ruoan.

Naiset esittivät oman ohjelmanumeronsa.

Masai-heimon ruokavalio on varsin yksinkertainen: maitoon sekoitettua verta, vuohen ja lampaan lihaa sekä juhlina ehkä lehmänlihaa.
Hiljaiseksi veti kun tuolta kylästä lähdettiin ja hiljaiseksi veti nyt uudelleen kun tätä kirjoittelin. Niin monella tavalla täällä pallollamme eletään...

Tälle päivälle oli vielä ilta-ajelukin tiedossa. Sinne lähdettiin lounaan jälkeen.
Seepravauva siinä iltapalaa nauttimassa.

Lisää norsuja nähtiin

Puhveleiden kohdalla oli jo sellainen tunne, että onhan näitä nähty, mutta tuli kuitenkin taas jokunen kuva otettua.

Ja tähän väliin muutama maisemakuvakin

Ruohikossa pienen pensaan varjossa makaili leijonaemo kahden pentunsa kanssa, ehkäpä parivuotiaita (kertoi opas). Nuori uros nousi hetken meitä katseltuaan ylös ja siitä alkoi tapahtuma, joka jäi varmaan lähtemättömästi mieleeni. Hitaasti ja määrätietoisesti leijona lähti meitä kohti. Läheni ja läheni...

Ilta-aurinko paistoi kauniisti sen kasvoihin. Silmät olivat levolliset, oikeastaan ystävälliset. Pelko ei käynyt mielessä, mutta sydän hakkasi vähän tiuhempaan ja kädet hikosivat kameran ympärillä. Miten lähelle se tulisi...Muutaman metrin päähän se pysähtyi ja katseli meitä

Sitten se rauhallisesti kääntyi ympäri ja asteli ylväänä takaisin perheensä luokse

Niin ne lähtivät jatkamaan omaa matkaansa ja me omaamme. Tapahtuma teki minuun tosi ison vaikutuksen, se tulee aina ensimmäisenä mieleen kun reissuamme mietin ja muistelen. Iso tassunjälki jäi sydämeeni ja tulen aina muistamaan nuo silmät <3 Tunsinko minä ne?

Vilpertti 3.8.1998 - 6.6. 2011

Ilta oli jo siinä vaiheessa, että aurinko teki laskuaan

Vielä yksi gebardi, seeproja ja hyeena osuivat matkan varrelle

Tältä kyltiltä on jo useampi kerta käännytty "kotiin"

 Tämäkin perhe ihaili auringonlaskua

Ja olihan sukulaisia enemmänkin

Thompson-antiloopit ovat siroja, kauniita kevyesti ja sulavasti liikkuvia eläimiä, joiden häntä vispaa jatkuvasti.

Mielettömän upea päivä takana. Tapio sai ainutlaatuisen syntymäpäivän, The Big Five oli plakarissa ja tuo tähtihetki nuoren leijonan kanssa. Ei tällaisia päiviä ihmiselämään monta voi mahtua! Once in the life time!
Seuraavana aamuna lähtö pitkälle puistoajelulle...
Siitä sitten osassa 6.

 Tulipas tästä pitkä, mutta toivottavasti viihdyit matkassa :)