torstai 12. helmikuuta 2015

Minun Afrikkani 0sa 8

Uusi aamu valkeni edellisen jännittävän ja vähän pelottavankin päivän vastakohtana. Rauhallista ja kaunista! Huoneemme oli ekassa kerroksessa ja uima-altaalle saattoi mennä vaikka suoraan omalta patiolta.
Kun aamiaisen jälkeen palasimme takaisin oli Omar käynyt petaamassa petin ja jättänyt tervehdyksensä.


Olimme kuin vähän hunningolla ilman mitään "lukujärjestystä", johon safarilla totuimme. Mitäs nyt sitten kuuluu tehdä? Vissiin mennä uimaan  ja katsella ympäristöä, ottaa kuvia ja ihan vaan olla.
Ilman lämpötilat olivat siinä 35 asteen kiepsukoilla, altaiden vesi 31 astetta ja meressä vähän viileämpää.
Melkoinen paratiisihan tämä Southern Palms Beach Resort oli. Missään aikaisemmassa kohteessa ei ole ollut lähellekkään niin isoja uima-altaita, näin paljon tilaa oleskella eripuolilla.








Respa ja ravintolatilat olivat nekin aika hulppeita


Eikä beatchikään hassumpi ollut. Nousu- ja laskuvesi oli aika voimakas, joten levää kertyi rannalle. Hiekka oli puuterimaista ja valkoista. Mitään aurinkotuoleja ei ollut, koska suurin osa vietti aikaansa altailla. Rannalla oli kiva kävellä, mutta kaupustelijoiden mukana roikkuminen ei tuntunut kauhean kivalta. Samanlaisia puusta tehtyjä nimikylttejä kaikilla myytävänä. Ei oikein napannut
Puisto oli hyvin kaunis ja jotkut puut ja pensaat kukkivat, vaikka olikin kuiva kausi. Varmaan heti sadekauden jälkeen on todellista kukkaloistoa.





Kyläkutojat olivat vilkkaita sirkuttajia ja taitavia pesänkutojia





Melkoisia kudelmia osaavat tehdä ja tosi tarkkaa näytti olevan, että jokainen ruohonkorsi on just oikeassa paikassa. Ellei ollut niin nypättiin pois ja pujoteltiin uudelleen. Olivat tosi hauskoja seurattavia!
Kaunis ja värikäs punapääagamakin tuli kuvattavaksi

Vielä muutama illalla otettu kuva resort-alueelta






Melko hiljaista oli tässä resortissa, viereinen oli kokonaan suljettu ja sitä seuraava osittain suljettu.
Matkailijat ovat kaikonneet epolan pelossa, vaikka Keniasta on tuhansia kilometrejä matkaa epola-alueelle. Lisäksi yleismaailmallinen taloustilanne on hillinnyt matkustamista. Ovat matkailuyrittäjät
ja muut aika kovilla, kohta alkaa sadekausi eikä tule enää ketään vähään aikaan.

Päätän tällä kertaa tähän ja jatkan vielä meriretkestä ja joitakin lintukuviakin haluan vielä teille jakaa.


Seuraava osio taitaa sitten olla viimeinen tähän reissuun liittyen.

Näihin tunnelmiin, kiitos seurasta!


16 kommenttia:

  1. Hienot puitteet rentoutumiseen ja kuvaamiseen. Upeita kukkia, värikkäitä lintuja ja niin söpö tuo punapääagama!!

    VastaaPoista
  2. Jotenkin "oudolta" tuntui lukea/katsoa noiden edellisten kertomuksen osien jälkeen tätä postausta. En osaa tarkemmin eritellä fiiliksiäni, mutta ymmärrät varmaan. Oliko ehkä liiankin hienoa ja prameaa? Mutta kukka- ja eläinkuvat ihastuttavia :)
    ps. Hain tänään sen kirjan kirjastosta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila :)
      Kaikinpuolin kaunista ja rauhallista ja rentouttavaa, mutta totuuden nimissä on sanottava, että kaipasin takaisin safarille, kaipasin sitä kutkuttavaa jännitystä, jota puistoajeluilla koin kun koskaan ei tiennyt mitä hienoa seuraavaksi näkee. Safariviikko oli niin upea kokemus, että rantaloma tuossa "paratiisissa" ei yltänyt ollenkaan samoihin sfääreihin. Niin se vaan oli :)
      Olen myös jo pikkupätkän lukenut "Valkoista Masaita" ja niin tutuissa paikoissa tarina alkaa, voin täysillä aistia ne lautan ihmisjoukot ymt. Elokuvan varasin myös ja saattaa olla,että vkonlopuksi saan noutaa.

      Poista
  3. Minäkin olen lukenut kirjaa ja mm. "tuttuja" paikannimiä on vilahdellut :) Mukava lukea, kun on nähnyt ottamiasi kuvia! Luultavasti en olisi koskaan tuohon kirjaan törmännyt saati hoksannut tarttua ilman näitä kertomuksiasi + vinkkiä kirjasta. Siis kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila ☺
      Meillä on vähän kilpailua kumpi saa jatkaa omaa lukemistaan ko. kirjasta !

      Poista
  4. Tosi hienoa. Varmaan tuntui oudolta vain oleskella ohjelmoitujen päivien jälkeen. Ihania kuvia jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Armiida :)
      Kyllä sitä oli vähän kuin tuuliajolla kun ihan ite piti lukujärjestyksensä laatia :)

      Poista
  5. Voin hyvin kuvitella olotilan,josta jännitys on pois,eikä vielä ole asenne kohdllaan pelkkään rentoutumiseen.Ja tuosta paratiisista tänne lumen keskelle tulosta seuraava "mullistava" muutos!Mutta kuvat ovat kauniita,kiitän taas,että sain olla mukana matkassa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!