Minun Afrikkani osa 7

Aikaisen aamiaisen jälkeen pakkauduimme matkatavaroinemme jeeppeihin ja edessä olisi aluksi erittäin kuoppainen ja huono tieosuus. Vähän haikea tunnelma oli kun Masai Mara jätettiin taakse. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen tie muuttui paremmaksi ja matka kohti Nairobia taittui vähän sutjakkaammin. Ajoimme läpi Narokin kaupungin ja siellä olivatkin reissun ainoat pelottavat hetket.
Tässä vähän taustatietoa tapahtumille, joiden keskelle jouduimme: Masai-heimon olojen parantamiseksi turisteilta peritään matkahinnassaan 80 US dollaria/hlö/vrk alueella olemisesta. Homma menee siellä kuitenkin niin, että rahat jäävät pääosin ihan muille tahoille. Lisäksi masai-heimolaisia oli sanottu irti työtehtävistään sen vuoksi, että ovat pyytäneet koulutusta mm tietokoneiden käytössä. Tilalle on otettu kuvernöörin suosikkeja. Mielenosoitus oli lopulta mennyt niin vakavaksi, että poliisit olivat ampuneet kaksi masaita. Siitä tietysti seurauksena oli mielenosoitusten jatkuminen. Nyt oltiin rakentamassa barrikaadia Kenian vilkkaimmin liikennöidylle maantielle. Kiviä ja autonrenkaita oli laitettu poikki tien ja ensimmäisiä renkaita sytytettiin palamaan kun meidän ryhmämme jeepit saapuivat kohdalle.

Aivan alkuvaiheessa uskalsimme ottaa muutaman kuvan, mutta sitten katsoimme parhaaksi laittaa kamerat piiloon, ei kannata kerjätä verta nenästään. Masait seisoivat kivet ja polttopullot käsissään jeeppien edessä: tästä ei mennä. Tilanne alkoi vaikuttaa pikkasen pelottavalta. Yhden jeeppimme kuski kävi neuvotteluja mielenosoittajien kanssa. Vihdoin saimme luvan mennä ja olimmekin sitten viimeiset. Sen jälkeen kukaan ei ennen iltaa päässyt jatkamaan matkaa sitä tietä pitkin. Meidän jäljessämme oli Safariautoyhtiö Pollmansin neljäs jeeppi, jossa ilmeisesti saksalaisia turisteja ja he jäivät sinne jumiin.
Tämän kuvan skannasin sanomalehdestä (Daily Nation), jonka ostin Mombasasta.

 Matka jatkui ihan rauhallisissa merkeissä kohti Nairobia. Tällaisia näkymiä oli tien varsilla

Nairobista oli n. tunnin lento Mombasaan ja matkalla saattoi bongata Kilimanjaron. Tällä kertaa siitä näkyi pari lumista huippua pilvien yläpuolella

Mombasan kentältä matka jatkui bussilla, jonka piti olla Diani beachillä parin tunnin kuluttua. No ei ollut, kun juutuimme ruuhkaan. Neljä tuntia siinä lopulta kului. Olihan siinä sitten aikaa kuvailla katumaisemia, jotka eivät silmiä hivelleet. Olin kuvitellut Mombasan jotenkin hienoksi kaupungiksi, mutta se olikin kaukana siitä. Keskustan kerrostalot olivat kamalia, likaisia, mustuneita rumiluksia ja joka puolella roskia ja epäjärjestystä. Seuraavat kuvat kertokoon puolestaan

En edes halunnut kuvata erästäkin muovikassiin pukeutunutta miestä, joka istui kadun varrella puuhun nojaten ja jotain huumetta ilmeisesti mutusteli.
Kaupustelijoita hääri liikennekaaoksessa autojen väleissä pakokaasun seassa. Myytävänä oli vettä, hedelmiä, pähkinöitä, hattuja, lehtiä, kaikenlaisia helavitkuttimia ym ym
Ei kovin turvalliselta näyttänyt tämä autoremonttikaan liikenteen joukossa

Tällaiset "kosketukset" eivät ruuhkaa helpota, siinä sitä oltiin risteyksessä autoja pitkin ja poikin eikä kukaan päässyt yhtikäs mihinkään

Vielä oli edessä uskomatonta ihmispaljoutta ja jonotusta ja odotusta. Nimittäin lyhyt lauttamatka kuului asiaan, jotta päästiin Diani beatchille johtavalle tielle. Se oli jotain ihan uskomatonta. Ihmisiä jonotti tuhatmäärin lautalle autojen joukossa. Jouduimme varmaan tunnin verran odottamaan omaa lauttavuoroamme, joten oli aikaa seurata tilannetta. Valitettavasti valokuvaus oli alueella kielletty, enkä yhtään ihmettele. Ei sellaisia kuvia voi maailmalle päästääkkään. Ihmisia juoksi joka puolelta kun lauttaa alettiin taas täyttää, niitä vaan tuli ja tuli ja välillä sekaan autoja ilman minkäälaista logiikkaa ja järjestystä. Ihmisiä roikkui kaiteilla ja missä vaan. Alkoi jo olla huumorikin koetuksella, oli nälkäkin. Pitkä päivä takana matkustaen, eikä kovinkaan tarkkaa tietoa milloin ollaan perillä. Asioilla on kuitenkin kummallinen taipumus järjestyä...niin nytkin. Lopulta pääsimme lautalle ja toiselle rannalle ja siellä piti selvittää tie jonkun valtavan markkina-alueen läpi. Matkaa oli vielä muutama kymmenen kilometriä, onneksi ihan hyvää tietä. Kun Diani beachille saavuttiin oli kulunut 14 tuntia siitä kun aamiaiselta startattiin. Meille oli kuitenkin myöhäisestä ajankohdasta huolimatta pidetty bufeillallinen tarjolla. Paikka näytti upealta. Ei muuta kuin peiton alle ja aamulla sitten katselemaan mihin sitä ollaan tultu.
Päivä oli rankka kaikkine kokemuksineen ja jännityksineen ja tämä postauskin on kaikkea muuta kuin mitä edelliset ovat olleet. Mutta sekaan on kai mahduttava tällaistakin, että ymmärtää antaa arvoa sille kaikelle kauneudelle, mitä safarilla näki.
Minua suorastaan kuvotti koko Mombasa. Olimme kuvitelleet, että yhtenä rantalomapäivänä menemme paremmin Mombasaan tutustumaan...ei todellakaan menty.
Kun aamulla tutustuimme paikkaan niin paratiisihan se oli, joten seuraavassa osassa sitten taas kauniita kuvia maalta ja mereltä ja myös veden alta.

Tää oli tää päivä, kiitos kun jaksoit olla mukana.