torstai 8. joulukuuta 2016

Pikkuhiljaa

Pikkuhiljaa näyttää joulu meille hiippailevan. Joulukortit ovat valmiina postitukseen. Pihalle on jo laitettu valoja, kun on niin tosi pimeää koska lunta ei ole. Jälleen on tullut joulukoristeita värkättyä, ja malttamattomana olen ne sitten jo esille laittanut.
Jokin aika sitten tein kertakäyttöviinilasiin tällaisen
Tänään kului muutama tunti tällaisen värkkäämisessä

Kun on vuosia verstaalla kaikenlaista tehnyt myyntiinkin, niin erinäisiä materiaaleja on jäänyt varastoon. Kuten esimerkiksi nuo kolme peiliä, jotka yhteen liimattuina olivat just sopivan kokoiset tanakkaan pahvilaatikkoon, joka oli ollut spray-maalausalustana. Löytyi myös sopivan kokoinen pätkä huovutettua paksua lankaa, jonka liimasin peilien ympärille.Minijätskitikkuja tarvitsin joskus johonkin aitarakennelmaan ja niitäkin oli iso pussillinen. Valkoista gessoa pariin kertaan ja kaikki saivat saman valkoisen värin. Porot tein jo aikaisemmin ja koottavan kuusen embossasin joka puolelta. Lumilyhdyn pallot ovat pieniä halk.18 mm massapalloja, jotka päällystin Foam Clay Glitter-massalla. Lyhdyn sisällä palaa led-minituikku. Lapintyttö-nukke on nukkekokoelmastani ja sen laatassa luki, että äiti on sen tuonut vuonna 1979.
Aidan päälle laitoin vähän lumipastaa ja ripauksen kimalleliimaa. Peiliin liimailin vähän tarratähtiä ja taakse kiinnitin valosarjan, jossa on 12 lamppua. Lumen virkaa laatikon pohjalla tekee pari kuituliinaa.

Koko systeemillä on kokoa 38 x27 cm ja korkeus on 26 cm.

Harmittaa aina se, että hyasintit kasvavat niin nopeasti pituutta huoneenlämmössä eikä niitä mitään mieltä ole kuistillakaan pitää kun sieltä ei yleensä edes kuljeta. Laitoin kokeeksi kolme hyasinttia keittiön ikkunan väliin. Ei ollut sellaista kippoa, joka olisi ikkunan väliin mahtunut ja ratkaisin pulman hyvin yksinkertaisesti kääräisemällä foliota sipulin ympärille. Nyt on niin leutoa, että varmaan ihanneoltavat on kukkasilla ikkunan välissä. Jos tulee kovia pakkasia niin täytyy sitten ehkä ottaa pois.




Otturi-Vili tuli mainospostin kylkiäisenä ja laittautui joulutähden viereen istumaan. Olisi sopinut niin hyvin siihen koristeeksi



Joulupukkikin on jo liikenteessä. Käväisi meillä, mutta ei mitään lahjoja ollut mukana :)



Nyt kun Itsenäisyypäiväkoristelu on poistettu niin voisi ruveta rakentamaan joulumaata olkkarin lipaston päälle.


Oikein hyvää loppuviikkoa!


maanantai 5. joulukuuta 2016

Itsenäisyys

Varsinkin näin Itsenäisyyspäivän aikoihin tulee mietittyä mitä itsenäisyys itselle merkitsee. Sen tärkein merkitys minulle on vapaus. Vapaus tehdä asioita ja sanoa mielipiteensä. Itsenäisyys on perusta sille elämälle, jota saan elää. Ei tarvitse pelätä, että pommi putoaa ja hajottaa kotini ja silpoo viereltä rakkaan ihmisen. Voin mennä rauhassa nukkumaan ja voin herätä rauhassa uuteen päivään. Ei tarvitse paeta kotoaan jonnekkin tuntemattomaan kokemaan ties minkälaista kohtelua ja saan jokapäivä ruokaa ja hoitoa jos sairastun. Minua ei pidätetä ja ammuta uskontoni eikä nimeni vuoksi.
Onhan meillä paljon epäkohtiakin, mutta vähän maailmaakin kiertäneenä uskallan väittää, että meillä on asiat hyvin. Jopa niin hyvin, että emme edes enää arvosta sitä. Se on meille itsestäänselvyys ja reagoimme vain silloin kun jotain saavutettua etua leikataan.

Isäni ja hänen aikalaisensa olivat monta vuotta sotarintamalla. Sitä kauheutta ei pysty ymmärtämään. Eikä sitäkään minkälaisen panoksen isänmaan puolesta kotirintamalla naiset antoivat.
Olen syntynyt sodan jälkeen, kun pahin pula-aika oli jo helpottamassa. Monet ruokatarvikkeet olivat vielä kortilla, vaatteita äiti taitavana ompelijana teki isosiskon vanhoista, paikkasi ja parsi. Lähes kaikelle oli joku korvike. Amerikan sukulaisilta tuli joskus paketti, jonka sisältö jaettiin sille, jolle parhaiten päälle sopi.
Muistan miten rauhaankin suhtauduttiin aika epävarmasti ja aikuisten mieliä jäyti pelko, jos taas joudutaan ison naapurin kanssa selkkaukseen ja kauheus alkaa uudelleen. Mutta toivo paremmasta huomisesta kantoi eteenpäin. Saatiin ruokaa, vaatteita, voitiin poistaa pimennysverhot ikkunoista ja pelko väistyi pikkuhiljaa. Ponnisteltiin kohti uutta hyvinvointiyhteiskuntaa.

Lapsuuden kotonani isä puhui sodasta lähinnä silloin kun meillä oli kyläilemässä vanhempieni ystäviä. Koska olen aika iäkkäiden vanhempien lapsi niin yleensä kyläilijöillä ei ollut sen ikäisiä lapsia, jotka olisivat olleet mukana. Tapana oli, että miehet istuivat kamarissa ja naiset keittiössä. Minä istuin sitkeästi miesten puolella, koska siellä oli mielenkiintoisemmat jutut. Sotaa käsiteltiin, mutta ilman katkeruutta ja provosoitumista. Isäni oli ollut lähettinä, joten lienee suorastaan ihme että selvisi haavoittumattomana takaisin kotiin. Jos hän olisi kaatunut isänmaan puolesta niin minua ei olisi, ei olisi syntynyt iltatähteä Ellille ja Aarnelle.
Kun näihin ajatuksiin uppoudun, tunnen niin suunnattoman suurta kiitollisuutta ja ennen kaikkea kunnioitusta heitä ja kaikkia muita veteraaneja kohtaan. Heidän ansiotaan on se, että saamme jälleen vetää salkoon siniristilipun, saamme laulaa Maamme-laulun ja meillä on vapaus. No nyt joku sanoo, että kyllä meillä on kaikenlaisia määräyksiä erilaisilta tahoilta ja meilläkin tapahtuu kauheita asioita. Totta, mutta silti ainakin minä tunnen itseni vapaaksi ja onnelliseksi Suomen kansalaiseksi.

Kiitos kaikki veteraanit ja erityiskiitos meidän perheen omat veteraanit Aarne ja Aarne. Heille viimeinen iltahuuto on jo kaikunut.

Hyvää Itsenäisyyspäivää


tiistai 29. marraskuuta 2016

Joulu mielessä

Ei vaan voi välttyä jouluisten koristeiden tekemiseltä. Vanhojakin on niin paljon, että koristelisi hyvinkin pari kolme kotia, mutta kun tykkää tällasia näperrellä niin valikoima sen kun kasvaa. Tiedän jo valmiiksi, että suurin osa vanhoista jää yläkomeroon odottamaan mahdollista vuoroaa jonain jouluna.
Tällasta eilen
Tarvikkeet: kertakäyttöviinilasi, josta jalka sahattu pois, tekolunta hiutaleina ja pastana, gessoa, kimalletähtiä, Tim Holtzin valikoimista pulloharjakuusia ja mitälie elukoita (ehkä peuroja). Lisäksi liimaa, kimallehileitä, akrylimaalia ja musta tussi.
Elukat maalasin akrylimaalilla ensin harmaalla ja sitten tuputtelin valkoista ja lopuksi tussilla pilkkuja. Kuusiin sivelin ohuelti liimaa ja pyörittelin sitten kimallehileissä.
Kartongista leikkasin pikkasen isomman ympyrän kuin viinilasin suu. Liimailin puut ja elukat siihen ja ripottelin lumihiutaleita. Sitten viinilasin reunaan liimaa ja asettelin sen siten, että kartongin reunaa jäi näkyviin joka puolelta saman verran. Sitten vähän lumipastaa raunaan  ja lasin yläosaan tuputtelin sormella gessoa. Vähän vielä kimalletähtiä ja valmis. Koko systeemillä on korkeutta 10,5 cm ja pohjan halkaisija on 8 cm
Jospa pari vielä lisää tekisin ja siitä tämän joulun joulumaa pikkuhiljaa rakentuu.
Asiasta toiseen, meille satoi sentin verran lunta eilen. Tänään paistaa aurinko ja tuo vähäinenkin lumi tekee maiseman kauniiksi.
Aurinkoista tiistaita ystävät!


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Poroja

Näitä en voinut ohittaa, kuuluvat sarjaan "pakko ostaa" Piian Räpellykset - Handmade by Piia verkkokaupasta.
Äärimitat n. 15x15 cm ja materiaali kraftin väristä paksua (n.1 mm) kartonkia. Lisäksi käytin valkoista gessoa, valkoista ja mustaa akrylimaalia (sekoitin niistä harmaan sävyjä), liimaa, pieniä koristekiviä, mikrohelmiä, strasseja, lumipastaa, kimalleliimaa ja Krylonin hopeakynää. Työkaluina sivellin, hammastikku ja etusormi :)

Vein porot kuvausretkelle luontoon

Mielessäni on pikkuhiljaa selkeytynyt isohkon lipaston päälle tuleva joulumaa, johon porotkin sitten jouluksi saavat oman paikkansa. Ajatus on, että varsinkin olohuoneen joulu keskittyy yhteen paikkaan tänä vuonna. Katsotaan miten kehittyy ja mitä siitä tulee...

Hyvää alkavaa viikkoa!



perjantai 25. marraskuuta 2016

Siirrytään adventtiaikaan

Voiko sanoa, että joulu tulla jolkottaa? Ainakin omasta mielestäni  oikein juoksujalkaa on tulossa. Olen jouluihminen ja tykkään, että joulu näkyy kotona. Mihinkään hysteriaan en mielestäni syyllisty ja pyrin kaikenlaista hössötystä välttämään. Tiedä sitten, onnistuuko aina, mutta edes yritän.

Vuosikausiin en ole joulutorttuja syönyt, koska mielestäni ne ovat murustavaa höttöä, jotka eivät edes maistu millekkään. Hillo tietysti maistuu hillolle, mutta muuten.
Näin jossain kuvan joulutortuista, jotka oli tehty piparimuotilla ja sitten paistettu muffinivuoassa. Eipä tuo mitään tunteita herättänyt, sama taikina, sama hillo. Mutta sitten eräs tuttava laittoi kuvan tekemistään tortuista, joissa täytteenä oli tuorejuustoa ja hilloa. Kuulosti heti tosi hyvältä. Yhdistin nuo kaksi vinkkivihjettä ja nyt olen torttuni löytänyt!
Muottini oli sellainen "normikokoinen" ja sillä tehdyt osoittautuivat liian pieniksi silikoniseen muffinivuokaan, joten käytin kaapista löytämiäni alumiinivuokia. Yhdestä valmiista pakastetaikinalevystä tuli kolme kappaletta. Pienet viillot vielä sakaroiden väliin niin asettuu paremmin vuokaan ja sakarat jäävät vähän pystyyn niin täytekin pysyy siinä missä pitääkin. Täytteeksi laitoin Mascarpone-juustoa ja aprikoosihilloa.

Valmis torttu on sopivan pieni (halk.viitisen senttiä) ja maistui todella hyvältä. Juuston ja hillon liitto on onnistunut. Molempia voi vaihdella ja vaikkapa muuttaa suolaiseksi versioksi, hillon tilalle kinkkua tai salamia. Onko se sitten enää torttu, nimellä niin väliä.
Jos haluaa vähän isompia niin sitten vaan isompi piparimuotti ja muffinivuoka käyttöön.

Käynnistimme joulukauden, kun kerran oli torttujakin. Huvimajalle lämpö päälle ja kynttilöitä palamaan. Ulos ei viitsinyt kynttilöitä laittaa kun vettä tihuutti ja sadetta oli yöksikin luvassa.
Kuuma hehkuviini ja tortut maistuivat joululta, kynttilät toivat tunnelmaa ja sähkötakka lämpöä.


Väinö-tonttu tietysti on taas tullut pois kaapistaan tuomaan hyvää mieltä keittiössä puuhaileville.

Oikein hyvää ensimmäistä adventtiviikonloppua kaikille blogissa kävijöille <3

torstai 24. marraskuuta 2016

Lyhdyn sisustus

Meillä on viime päivät ollut harmaata, sadellutkin vähän joka päivä ja lämpötila on huiskinut jopa lähelle kymmentä plusastetta, enimmäkseen kuuden asteen tienoilla. Nurmikot ovat kauniimmat kuin kesällä. Vähän olen haikaillut lumen perään, mutta ilmatieteenlaitoksen mukaan ei ole vielä moneen päivään edes toiveissa. Tänään vilkahti aurinko pitkästä aikaa, eli sekin on edelleen tallella.
Askartelut verstaalla luonnistavat olipa sää mikä hyvänsä ja tänään sisustin lyhdyn pieneksi talvipuutarhaksi. Olen etsinyt tarkoitukseen sopivaa lyhtyä ja viime viikolla se löytyikin. Todella sopiva, siinä oli alareunassa aitakin. Kaiken tarvittavan löysin kaappien kätköistä, vähän tuunailin ja lopputulos kutakuinkin sellainen kuin sen olin kuvitellutkin. Sohva ja pöytä olivat kesän ajan keijupuutarhassa. Pupulla on tunnearvoa, olen saanut sen pikkutyttönä joululahjaksi.




keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Pari onnittelukorttia

Nimipäiväkortti ystävälle
ja syntymäpäiväkortti 11-vuotiaalle tytölle

Osallistun näillä Leila-mumman haasteeseen "Onnittelukortit".