Enkulin musiikkihaaste 2/2014

Enkulin musiikkihaaste helmikuulle on jälleen kerran hieno biisi, nimittäin  Yölinnun Preussinpunaista. Olen aina tykännyt siitä ja joskus mietin, että mikä ihmeen väri on preussinpunainen. Ei sellaista ikinä kuvaamataidon tunneilla mainittu...preussinsininen kylläkin. Eipä asia ole sen kummosemmin mieltä vaivannut, mutta nyt en vaan pystynyt tuomaan ajatuksiani digeilyyni ennenkuin selvitin asian.
Kotimaisten kielten keskus kertoi asiasta näin.
Työssäni oleva punainen ei ole oikeaa sävyä, mutta pääasia olikin, että tuli asia tutkittua ja sain kysymyksen pois päästäni pyörimästä.

Niin kiva aihe, että saattaapi kuukauden aikana jotain muutakin vielä syntyä. Jospa löytäisi jostain sellaista preussinpunaista, jonka nyt silmissäni näen :)

Mietteitä vuoden 2013 lopulla

On  aika hieman miettiä loppumassa olevaa vuotta. Jos listaan plussat ja miinukset niin eiköhän reilusti plussan puolelle jäädä! Paljon on tapahtunut kaikenlaista hyvää, mutta kaikki ei mennyt putkeen. Pettymyspuolelle jäi keväällä epäonnistunut Yyterin puolikasmaraton ja mahdollinen uusintayritys syksyllä kaatui sananmukaisesti kaatumiseen lenkkipolulla. Käsi on nyt 99% kunnossa ja kuntoilu jatkuu. Ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin! Käteen ei jäänyt pysyvää vammaa ja yksikätisenä oleminen kasvatti kärsivällisyyttäni tosi paljon.
Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että minulla on iso porukka rakkaita läheisiä.
Vuosi on ollut mielenkiintoinen askartelujen suhteen. Useampi kiva kurssi on tullut käytyä ja monenlaista uutta opittua. Kaikenlainen käsillätekeminen on minulle todella tärkeää.
Varsinkin vuoden loppupuolisko oli miettimisen aikaa. Elin kyseenalaistamisen aikakautta ja se jatkuu edelleenkin. Mieli on rauhallinen ja olo leppoisa ja stressitön. Monet asiat ovat saaneet oikeat mittasuhteet. Säilytän sen jota rakastan ja mikä on minulle tärkeää ja hylkään sen minkä koen taakaksi tai tarpeettomaksi. On kahdenlaisia asioita; sellaisia joille ei voi mitään ja ne pitää vaan hyväksyä ja sellaisia joille voi jotain tehdä. Aina ei niiden erottaminen toisistaan ole helppoa ja yksiselitteistä. Siinä on paljon opittavaa!

Vuoteen 2014 hyppääminen tuo paljon kaikkea kivaa ja uuttakin odotettavaa.
Tiedossa on useampikin matka ja perhejuhliakin. Olen ilmoittautunut kesällä pidettävälle mahtavalle viikonloppukurssille, jolta odotan paljon oppia ja inspiraatiota. Opettajat ovat huippuluokkaa! Aloitan valokuvaushaasteen 365/2014 ja sekin on aivan uusi ja jännittävä kokemus. Lopputulemana pitäisi olla kuvakirja "Minun vuoteni 2014".
Kansalaisopistollekin on tarkoitus mennä Reiki-kurssille.
Haluan pitää itsestäni ja läheisistäni huolta kaikin mahdollisin tavoin.
Näillä eväillä ja avoimin mielin intoa puhkuen lähden uuteen vuoteen ja katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Takinnapit auki ja siivet levällään menoksi kohti uusia seikkailuja!

Kiitän teitä kaikkia blogissani kävijöitä kuluneesta vuodesta ja toivon, että myös jatkossa on mielenkiintoa piipahtaa täällä.

Joulukalenterini 2013 #16

Viimeinen täysi viikko ennen joulua on käynnistynyt. Lämpöasteita on 3,5 mutta navakka tuuli saa ilman tuntumaan kylmältä. Harmaalta näyttää, ei taida aurinko pilkahtaa tänäänkään.
Tämän päivän teemani on toivo. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Näinhän vanha sanonta kuuluu. Ja oikeassa varmaan on.

 Toivomme monenlaisia asioita ja jokaisella on jonkinlainen TOP 10. Lista tietysti vaihtelee elämäntilanteiden mukaan. Kun sairastuu niin takuuvarmasti toivoo parantuvansa, terveenä ei ehkä sitä huomaakaan. Kun on paiskinut töitä pitkän rupeaman toivoo lomaa, kun talven tuiskut piiskaavat toivoo kesänlämpöä, kun on pimeää, niinkuin nyt toivoo piteneviä päiviä ja valoa, kun läheinen tai ystävä on jossain kaukana toivoo hänen pian palaavan. Vanhemmat toivovat lapsilleen kaikkea hyvää.
Voisipa joskus huviksensa laskea kuinka monta toivetta on päivän aikana ajatuksissa ollut. Veikkaan, että yllättävän monta. Toivottavasti!
Tulipa mieleeni, että Toivo on hyvin kaunis nimi lapselle, samoin kuin Onni. Ne sisältävät paljon lämpöä ja ajatuksia.

Eilen illalla digeilin pari yksinkertaista kollaasia aiheesta.

Sanotaan, että torstai on toivoa täynnä, mutta eiköhän maanantaikin ole. Joten toivon teille kaikille oikein hyvää maanantaita, ja varmaan arvaattekin huomisen teeman...usko, toivo...

Joulukalenterini 2013 # 11

Eilen saatiin lisää lunta ja perään vettä, eli adventtisohjo on tosiasia. Mittari näyttää 2,5 plussaa. Mutta yhdestoista luukku kalenteristani on aukaistu ja siinä lukee kiitos.

Taas yksi pieni ja tärkeä sana ajatteluttaa tänään.Varmaan jokaiselle lapselle opetetaan jo pienestä alkaen "mitenkäs sanotaan" kun jotain saa. Yleensä lapset sen helposti oppivat ja käyttävätkin kiitos-sanaa ahkerasti. Kummallinen tapa on tuolla sanalla myöhemmin kadota monien sanavarastosta. Muistammeko antaa kiitosta hyvin onnistuneesta työstä, vaikkapa asiakaspalvelusta? Ei välttämättä, mutta jos joku meni pieleen, niin moitteet kyllä muistetaan antaa. Ellei kuulu mitään niin ei ole moitittavaa, kaikki on mennyt hyvin...näinkö se menee? Vai niin, että annetaan se kiitos? Se saattaa pelastaa jonkun päivän ja ehkäpä seuraavankin päivän. Ei kiitoksella elä, mutta siitä saa hyvän mielen.

Tämä maisema jäi toistaiseksi haaveeksi.

Kiitos teille, jotka jaksatte kalenteriani seurata!

Enkulin musiikkihaaste #12

Joulukuulle Enkuli oli löytänyt kaksi erittäin ispiroivaa musiikkikappaletta. Yhden digeilyn jo aikaisemmin tein ja nyt kolme lisää.
Siellä missä mummi asuu inspiroi tällaiseen digeilyyn

Sun nimesi on maa on nyt jatkuvana korvamatona ja siitä syntyi kaksi uutta digeilyä

Joulukalenterini 2013 # 6

Kuudes luukku kalenterissa on avattu tänään Itsenäisyyspäivänä. Kalenterini aiheena on peace - rauha. Mielestäni se liittyy aivan olennaisesti itsenäisyyteen.

 Joskus nuorempana Itsenäisyyspäivä oli tervetullut ns. ylimääräinen vapaapäivä ja piparien leipomispäivä. Vuosien myötä sen merkitys on muuttunut siten, että enemmän ajattelen sen todellista merkitystä meille suomalaisille. Siihen konkretisoituu isäni ja sana rauha. Syvä kiitollisuus ja kunnioitus hänelle ja kaikille, jotka taistelivat tavalla tai toisella rauhan ja itsenäisyyden puolesta. Moni palasi sotareissulta arkussa, moni eli loppuelämänsä vaikeasti invalidisoituneena sekä fyysisesti että psyykkisesti. Jotkut eivät palanneet koskaan. Isäni palasi ja hyvä niin...minua ei muuten olisi.Hän selvisi ilmeisesti aika vähin vaurioin monen vuoden kauhuista ja pystyi jatkamaan elämää, joka ei kuitenkaan pitkälle kantanut. Hän kuoli 56 vuotiaana sydäninfarktiin.
Nöyrin ja rauhallisin mielin tänään sytytän kynttilän hänen ja appeni kuvan viereen. Kuvien toisella puolella on Suomen lippu, jonka salko on isäni sotareissulla tekemä ja sen jalustaan on kaiverrettu 5.12.41  Karhumäki. Se on yksi arvokkaimmista aarteistani. Kun siinä seison niin mielessä päällimmäisenä on kaksi sanaa: Kiitos ja rauha. Näissä mietteissä vietän jälleen kerran Itsenäisyyspäivää.

Joulukalenterini 2013 # 4 ja Enkulin musiikkihaaste 12

Hyvää huomenta! Neljäs luukku kalenteristani on auennut ja siinä lukee Jospa leipois...

 Tykkään leipomisesta silloin kun siihen ei ole mitään pakottavaa tarvetta, eli pakkopulla ei oikein onnistu. Usein en leivo ihan pelkästään sen vuoksi ettei tulisi turhaan syötyä makeaa höttöä. Hyvältähän ne maistuvat, mutta kun yritän pitää kiinni terveellisestä ruokavaliosta niin siihen ei sovi makeat ja rasvaiset herkut kuin joskus harvoin.
Ah niin trendikkäät cupcaket hivelevät jo ulkonäöllään ja makukin on takuuvarmasti herkullinen. Kävin muutama päivä sitten paikallisessa pikkuputiikissa, jonka valikoima erottuu edukseen tavaratalojen valikoimista. Ihanat astiat ja välineet leipomiseen ja ruoanlaittoon ja tarjoiluun saavat huokailemaan ja kaikenlaisten kakkujutskien valikoima lisääntyy jatkuvasti. On vaikka minkälaista vuokaa ja kuorutetta ja koristetta ja kimalletta ja vaikka mitä. Kyllähän te tiedätte miten hienoa taidetta täytekakkujen tekeminen nykyään on! Ihastelin ja huokailin ja ostin kartongista tehtyjä capcake-vuokia paketillisen. Sain ahaa-elämyksen tehdä leivonnaisia, jotka eivät ole yhtään epäterveellisiä ja jotka ovat riittoisia. Tässä maistiaisia ensimmäisestä!

Saaristolaislimppua ajattelin kyllä tänään ihan oikeesti leipoa ja sitähän voi hyvällä omallatunnolla mussuttaa!

Tungen nyt kaikki sanottavani tähän samaan postaukseen. Enkulin musiikkihaaste joulukuulle inspiroi vaikka mihin, mutta nyt aluksi yksi digikollaasi ihanaan "Sun nimesi on maa" (Walking in the air)-kappaleeseen. Kuuluu joulumusiikin suosikkeihini vuosi toisensa jälkeen ja jos suinkin sopii niin katson joka jouluaatto myös elokuvan ja herkistyn lähes kyyneliin.

Toinenkin aivan erilainen digeily aiheesta on tekeillä, joten ei tämä tähän jää :)

Hyvää keskiviikkopäivää kaikille!

Take a Word Challenge / Vintage

Tämän viikkoisen haasteen aihe on vintage ja tässä on digikollaasini haasteeseen.

The theme of this week is vintage and here is my digi collage for challenge.

Mumma-haaste #10 Kotipihan linnut

Leila antoi haasteensa aiheeksi kotipihan linnut. Mitään ideaa korttia varten ei päässäni syttynyt, mutta lintuja kuvaan lähes päivittäin niiden ruokintapaikalla. Tänään täällä Raumalla satoi ensilumi, joka nyt on märkää loskaa kun lumisade muuttui iltapäivällä vesisateeksi. Mutta eilen oli ihanan aurinkoinen kuvaussää ja niistä kuvista tein tällaisen kahden kuvan kollaasin sinitiaisista, joka taitaa olla yleisin lintu pihallamme. Talitiainen tulee hyvänä kakkosena ja sitten liuta muita tiaisia, varpusia,närhiä, käpytikka, mustarastaita ym. Pari oravaa häslää myös mukana ruokintapaikalla.

Tänään alkuillasta digeilin tällaisen herkän kollaasin ja pari lintuahan siinäkin on. Ei tuollaisia valkoisia kyyhkyjä kylläkään ole meidän pihalla näkynyt, mutta ehkäpä jossain päin ovat niitä kotipihan lintuja.

Aamupäivällä näytti tällaiselta

Sama maisema nyt illalla ikkunan sisäpuolella on tällainen.

Enkulin musiikkihaaste marraskuu

Tämän kertaiseen haasteeseen Enkuli oli jälleen löytänyt hienoa tulkintaa Raskasta Joulua - Tulkoon Joulu. Tykkäsin kovasti Suomen eturivin rocklaulajien joulutunnelmoinnista...voimaa ja jykevyyttä. Tiedän, että tulee kuunneltua moneen kertaan.

Digikollaasissani kohdat: niityllä on lunta...
                                         lapsi on tänä yönä syntynyt...
                                         tahtosin päästä paimenten mukaan...

Take a Word Challenge

Tämän viikkoisen haasteen aiheena on "Balloons". Kuumailmapallolla lentämisestä haaveilee digikollaasini poika koiransa kanssa. Sama unelma on itsellänikin, ehkäpä jonain päivänä...
A little boy and his puppy in my digi collage are dreaming to fly with hot air balloon. I have the same dream! Maybe one day...

Sataa...

Kesä odotettiin ja toivottiin sadetta ja nyt sitä sitten on tarjolla lähes päivittäin. Ei sillä, että se mitään haittaisi tai kurjaa olisi...kunhan nyt mainitsin. Kuuluu syksyyn ja ulos mennessä on pukeutumiskysymys ja sisällä on kiva käpertyä torkkupeiton sisälle takkatulen lämpöön.
En ole apealla tai surullisella mielellä, vaikka digeilystäni niin voisi päätellä. Osuipa vaan kuvatiedostoani selaillessa surullisen tytön kuva silmiini ja siitä oli pakko jotain värkätä.

Collage Obsession Challenge

Tämän viikkoisen haasteen aiheena on Black, White and one Color. Valitsin mustan ja valkoisen lisäksi vaalean sinisen. Ja tässä digeilyni.
Black, white and baby blue...and here is my digital collage.

The Tree Muses Challenge

Tämän kertaisen haasteen aiheena on  Musta, Valkoinen & Punainen ja digikollaasini on tällainen.
Here is my digi collage for theme Black, White & Red

Digikollaaseja

Kun digikollaasien värkkäilylle olen antanut joskus aikoinaan pikkusormen niin nopeasti vei koko käden ja nyt taidan olla jo siinä upottavassa ja mielenkiintoisessa suossa ainakin vyötäröäni  myöten! Kunhan en nyt uppoaisi ihan kokonaan...
Täällä länsirannikolla ei lumesta ole tietoakaan, joten pitää edes kuvitella sitä.

Digeilyä ja kortti naiselle

Kova tuuli piiskaa nurkkia ja vettä satelee, lämpömittari näyttää reilua kymmentä plusastetta. Siis varsin syksyinen säätila vallitsee. Iloa ja valoa tähän päivään ja huomiseenkin  tuovat syyslomaa viettävät veljekset Veikka, Lassi ja Riku. Vähän vilskettä tähänkin huusolliin!
Kuvatiedostossani on jonkin verran julkaisemattomia digeilyjä ja tähän valitsin kaksi niistä.
Muutaman yltiöromanttisen ja ruusuisen söpöstelyn jälkeen on aina tasattava ajatusten virtaa vähän dramaattisemmalla luomuksella.

"Lapsuuden loppu"

"Mä päästän sut pois..."

Tilaustyönä tein tällaisen aika simppelin kortin kirjekuorineen.

Take a Word Challenge - Orange

Tämän viikkoiseen haasteeseen tällainen digikollaasi.

Here is my digi collage for theme "Orange".

Digikollaaseja

Digikollaasien tekeminen on jälleen jäänyt pahasti päälle. Aina kun löydän käyttämästäni kuvankäsittelyohjelmasta jotain uutta niin en vaan pysty lopettamaan. Yksi työ johtaa toiseen.
Pitkäaikainen ihastukseni kohde on mustavalkoiset kuvat, joissa on joku yksityiskohta tuotu värillä esille. En ole niitä oikein saanut onnistumaan, mutta eilen hoksasin erään konstin, jolla pääsin haluamaani tulokseen. Samalla innostuin tekemään kollaaseja canvas-pohjalle.
Vanha ja vaatimaton kuvankäsittelyohjelma PhotoDraw on suosikkini, vaikka koneella on parikin hienohkoa Photoshop-versiota. PhotoDraw kiehtoo ehkäpä sen vuoksi, ettei siitä ole koskaan ollut mitään käyttöohjeita vaan olen itse erehdysten ja onnistumisien kautta kaivanut ohjelman mahdollisuudet vuosien varrella esille. Minulla yleensä innostus laantuu siinä kohtaa kun alkaa olla liian simpeliä ... pitää olla haastetta. Välillä on pitkiä kausia etten löydä mitään uutta ja sitten taas joku epäonninen kokeilu muuttuukin työvoitoksi ja saa taas innostuksen huippuunsa. PhotoDraw on sen verran yksinkertainen, että sillä työskennellessä säilyy jonkinasteinen käsillätekemisen maku. Kuvien irroittamisen alkuperäisestä taustastaan teen hiirellä väriä poistamalla ja siinä kyllä hiirenkäyttö treenaantuu! Tykkään siitä myös siksi, että lopputulos on pehmeämpi kuin muilla konsteilla. Tosin myös paljon hitaampi, mutta onhan eläkeläisellä aikaa :)
Tein jolloinkin Ifolor-kirjan digeilyistäni ja nyt alkaisi olla jo toiseenkin materiaali. Ehkäpä talven pimeinä iltoina tulee sellainen rakenneltua...
Tässä yksi mustavakoinen kahdella värillisellä yksityiskohdalla tehostettu canvasille tehty digeily. Sekä naisen että kissan kuvat olivat alkujaan kokonaan värilliset

Canvas kiehtoi myös toisella tavalla

Tämä digeilystä tällä kertaa, harjoitukset jatkuvat ja tänään myös manuaalista askartelua ja seuraavaksi vähän tekstiä ja kuvia viikonlopulla käymästäni kurssista, joka käsitteli kuvansiirtomenetelmiä.

Hyvää tiistaipäivää!

Enkulin musiikkihaaste #10

En malttanut olla tekemättä toistakin digikollaasia Enkulin musiikkihaasteeseen. Kappaleenahan on Teleksin Tyttö joka katsoo merelle.

"Sen talon seinässä luki verenpunaisella tekstillä: Herätä minut vasta sitten kun me oomme päässeet perille.
Enkeleiden korot kiitää pitkin taivaankannen lattiaa, kuuletko sinäkin sen? Minä lupaan olla sinulle se ainoa, olla ilta viimeinen."

Haasteeseen aikaisemmin tekemäni työ on täällä.

Enkulin musiikkihaaste #10

Enkulin musiikkihaasteessa tällä kertaa Teleks - Tyttö joka katsoo merelle
Aloitin aivan toisenlaista kuvakertomusta, mutta ei se edennytkään alkua pidemmälle, mutta periksi en anna...yritän vielä sitä kehitellä ja toteuttaa toisenkin työn biisistä, jossa jokaisella kuuntelukerralla löyty uusia ulottuvuuksia. Tällaisissa tunnelmissa myöhään eilen illalla:

"Sä oot aina mulle se tyttö joka katsoo merelle. Mitä siellä näätkään? Näätkö siellä jotakin johon voisi tarttua, jotain kestävää ja pysyvää?"