Keskiviikkoiltana olin kolme tuntia uutta oppimassa
Tarun kurssilla. Jolloinkin sain jo vähän esimakua
Emmon kurssilla, mutta vielä silloin ei ihan ilmiliekkiin innostus puhjennut. Nyt kun asia on muhinut ja taas tuli lisää oppia niin on pakko tunnustaa, että koukkuun jäin!
Täällä Taru on kuvannut vaiheittan tekniikkaa.
Kolmetuntisen pakertamisen jälkeen oli kotiin tuomisena tämä (anteeksi kuvan huono laatu, mutta oli pakko se kuvata heti vaikkei luonnonvaloa ollut enää yhtään saatavissa)
Ennen kurssille lähtöä valitsin tämän kuvan ja tulostin sen mattapintaiselle valokuvapaperille mustesuihkulla.Vähän jännitti, että lähteekö värit leviämään Decupage-lakan alla, mutta hyvin kesti.
Heti kuvan valinnan jälkeen visio oli suht selvä, mutta illan ja alkuyön ajatustyön myötä se sitten lopulliseen muotoonsa kehkeytyi. Sinänsä outo ilmiö minulla. Yleensä vaan aloitan ja teen ja teen ja sitten jossain vaiheessa totean, että valmis. Nyt oli ihan oikea suunnitelma.
Aamulla verstaalle ja suunnitelman toteutus enkä oikeastaan mitään muuttanut enkä lisännyt. Lopputulos on tällainen
Nuo
Sailalta saadut suloiset pikkuiset korkkarit ovat tainneet jo vuoden odottaa käyttötarkoitustaan, sillä en ole niitä ihan mihin tahansa malttanut laittaa. Nyt oli se hetki ja paikka ja kuvan naisen huulipunan väri määräsi korkkarit tähän työhön!
Todellakin innostuin kovasti kun vähän tarkemmin olen Mixed Median olemukseen tutustunut ja tiedän, että tämä on "mun juttu". Päässä pyörii lukuisia ideoita ja ajatuksia mihin kaikkeen alan soveltaa tätä. Mies toi jo autotallista ihanan aarrepurkin, jossa ainutlaatuista materiaalia.
Siinä sitä on pimeiksi syyspäiviksi ja illoiksi mielenkiintoista tekemistä kun myös metallikorttien tekemistä on tarkoitus kokeilla. Uusia tuulia!!!!