Katson maalaismaisemaa

Vietimme viikon maalaismaisemassa Kiikalan Rekijoella kummitytön luona "taloudenhoitajina". Pääsi kummityttö miehensä kanssa 15-vuotishääpäivämatkalle Budapestiin kun me olimme heidän kahden tyttärensä turvana. Kivaa vaihtelua oli viikko meillekin.
Tyttöjen ollessa koulussa meille jäi vapaata aikaa ja kävimme mm. kyläilemässä Koski Tl:ssä ja teimme retken Teijoon. Todellisissa maalaismaisemissa ajeltiin ja jatkuvana korvamatona soi Petri & Pettersson Brassin vanha biisi "Maalaismaisema".
Tässä vähän tunnelmakuvia teillekin

 Nauttikaa ihanista syyspäivistä :)

Valokuvauskurssi Espanjan Kataloniassa osa 7

Kurssimatkan viimeiseen aamuun herättiin ajoissa. Oli vielä paljon töitä  kuvakoosteen kanssa ja sen käsittelyssä opettajan johdolla. Matkalaukutkin oli pakattava. Yhteisen lounaan syötyämme katsoimme kaikkien kuvakoosteet useampaan kertaan. Uskomattoman upeita kuvia! Todella ylpeä voi jokainen olla. Nykytekniikka mahdollisti sen, että bussissa matkalla Barcelonan lentokentälle voimme vielä katsoa kuvakoosteita ja  kommentoida niitä, valita niistä suosikkeja ja saada vielä viimehetken opetusta. Omaa kuvakoostettani en enää tähän laita, koska kuta kuinkin kaikki siinä olleet kuvat on jo jossain postauksessa.
Muutamia mieleisiä kuvia haluan vielä esitellä

Joka ilta illallinen nautittiin pitkän kaavan mukaisesti, seuraavassa kuvasarjassa jotain kustakin osiosta.
Amuse bouche (kokin tervehdys) aloitti jokaisen illallisen, siihen kuului kermainen paksu kylmä keitto pienessä lasissa ja pikkuruisen paistinpannun mallisessa posliinilautasessa joku pieni suupala.

Alkuruoka oli mm tällaista

Pääruokia

Jälkiruokia

Ja vielä valinnainen kahvi (itsellä aina espresso) ja  tällaisia pikku suupaloja (lautasella oli kolmelle)

Visuaalisuutta ei annoksista puuttunut ja pääsääntöisesti kaikki olivat hyviä ja maistuvia tai vähintäänkin  mielenkiintoisia. Makeutta käyttävät aika runsaasti, mutta suolaa tosi vähän, sitä joutui jopa lisäämään vaikka hyvin vähäsuolaiseen ruokaan on kotona tottunut.
Ruokajuomina oli tavallinen vesi, kuplavesi, valko- ja punaviini.

Kaikki hyväkin päättyy aikanaan, niin myös tämä hieno reissu. Oli aika halata muut kurssilaiset ja opettaja. Ihania ihmisiä, upeita maisemia, paljon uutta motivaatiota valokuvaukseen, niistä oli tämä reissu tehty.
Lentokoneessa oli todella vähän matkustajia ja H:ki-Vantaan lentokenttä oli autio kun siellä aamuyöllä mieheni kanssa odottelimme Turun kautta Raumalle lähtevää bussia.

Ei ollut aikaa eikä tarvettakaan shoppailuun, mutta muutama keräilysormustin oli kotiin tuomisina ja rannalta kiviä tuli kerättyä :)

Kotiin tuomisena oli myös enemmän uskallusta ottaa "oman näköisiä" kuvia, rajata rohkeammin, nähdä enemmän ja tarkemmin, kokeilla enemmän, olla taiteellisempi, unohtaa tavanomainen ja tuttu ja turvallinen, tarttua hetkeen. Opetella enemmän käyttämään kännykän kameraa, sillä se on aina mukana ja  nopeasti valmiina tallentamaan ohikiitäviä hetkiä. Paras kamera on se, joka on mukana. Tosin uskon myös siihen, että kun haluaa nähdä jotain tosi erikoista ja hienoa niin pitää jättää kaikki kamerat kotiin :)

Hyvältä reissulta on aina hyvä palata kotiin. Kiitos hauskasta seurasta matkalla mukana olleet, oli hienoa tutustua teihin kaikkiin, kiitos opettaja Marja Pirilälle opetuksesta ja ennen kaikkea palautteesta, erityisesti siitä  negatiivisestakin. Mitään ei opi, jos palaute on tyyliin "ihan hyvä". Kiitos teille, jotka olette olleet mukana virtuaalimatkalla täällä blogissani.

Gracias y adiós

Valokuvauskurssi Espanjan Kataloniassa osa 6

Sää jatkui edelleen aurinkoisena ja helteisenä. Päivän ohjelmaan kuului retki Figuerasiin, Salvador Dalin syntymäkaupunkiin. Uteliaana odotin Dalin kotimuseossa käyntiä. En erityisemmin kuulu hänen ihailijoihinsa, mutta mielenkiintoahan hänen työnsä kyllä herättävät ja jakavat varmuudella  mielipiteet jyrkästi kahtia, tykkään - en tykkää. En ole lähemmin tutustunut Dalin taiteeseen, mutta eihän niiltä ole voinut välttyäkään. Museossa käynti vähän lisäsi arvostustani nimenomaan sen monipuolisuuden vuoksi. Miten yksi ihminen voikin elämänsä aikana tehdä täysin ymmärrettävää taidetta ja toisaalta aivan mielikuvituksellista "ei päätä ei häntää". Kaikkea laidasta laitaan ja vähän ylikin. Kuuluisuutta hän ainakin saavutti teoksillaan ja omalla persoonallaan.
Museossa oli paljon ihmisiä ja kuvaaminen oli aika haastavaa. Mittasuhteet olivat valtavat ja aina oli jonkun pää edessä. Heijastuksetkin haittasivat ymmärrettävien kuvien saamista.
Muutama kuva kuitenkin tässä, ensin ulkoa:

Ja sitten sisälle, olkaa hyvä:

Taiteilija itse

Aivan museon vieressä oli mielenkiintoisen näköinen surrealistinen kauppa.

En ainakaan huomannut valokuvauksen kieltävää kylttiä, mutta muutaman kuvan otettuani myyjä kielsi kuvaamisen, ei kuitenkaan pyytänyt kuvia kamerasta poistamaan. Tässä kolme "kiellettyä kuvaa"

 Olimme koko ryhmä jotenkin Dalin lumoissa. Jonkinlaisen vaikutuksen ko. herran taide oli tehnyt, ei varmaan jättänyt ketään kylmäksi. Se tyrmäsi, häikäisi, lumosi, herätti ajatuksia ja sai aikaan keskustelua. Se kai taiteen tehtävä onkin :) Saattoi siinä aikaisempi mielipide hänen taiteestaan vähän muuttuakin...tai sit ei. Mutta joka tapauksessa oli hienoa käydä Dalin kotimuseossa. Siellä hän ja vaimonsa ja muusansa Gala ovat eläneet ja asuneet.
Kuvapalautteiden jälkeen söimme tällä erää viimeistä kertaa yhdessä illallista ihanassa puutarhassa. Ripaus haikeutta oli aistittavissa. Seuraavana päivänä alkuillasta olisi kotiin lähdön aika.

Kurssin viimeisestä päivästä huomenna. Pysykää kanavalla!

Valokuvauskurssi Espanjan Kataloniassa osa 5

Kello pirisi seitsemältä aamulla, nopeasti jotain päälle ja lähirantaan kuvaamaan auringon nousua. Päivän teema oli keskittyä valoon, sen moninaisuuteen ja sen luomaan tunnelmaan. Periaatteessahan jokaisessa kuvassa on valoa, mutta nyt oli tarkoitus kuvata sellaista, jossa valo on pääosassa ja joka todella mieltä kiehtoi. Auringon nousut ja laskut ovat sellaisia parhaimmillaan. Rannalla tulikin näpsittyä hurja määrä kuvia, joista muutama tässä:

Rannalta voi löytyä kaikenlaista kuten kiven päälle unohtunut tutti, johon auringon ensisäteet juuri sopivasti osuivat. Sekä vähän tulitikkuaskia pienempi kivi, johon valo muodosti kasvot. Kun otin kiven kuvaamisen jälkeen käteeni, kasvot olivat häipyneet.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Figuerasiin, jossa pääkohteena oli Salvador Dalin kotimuseo. Laitan tähän postaukseen muutaman kuvan Figurasin kirkosta ja palaan Dalin taiteeseen vasta huomenna ettei tule puuduttavan pitkää tarinaa.

Figuerasista on aika vähän kuvia kun siellä oloaika meni pääosin museossa.

Huomiseen :)