Skräppäys jatkuu

Vaikka Minnan skräppäyskoulu loppui tällä erää, niin sivuja "Minun Afrikkani"-albumiin on kertynyt taas uusia.

Auringonsäteisiin saattaa tulla jotain lisää, tai sit ei...

Vasemmalla oleva teksti on kortissa, jonka voi ottaa pois huurrekalvotaskusta.

Vain kymmenen sivua enää tekemättä ja pyrin tekemään ne ilman suurempia taukoja, koska nyt on sopiva flow päällänsä :)

Skräppäyskoulu osa 9

Minnan skräppäyskoulun osa 9 on tällä erää viimeinen ja sen aiheena kertaus on opintojen äiti.
Albumiini tuli jälleen yksi sivu ja siinä yritin muistella aikaisempien oppijaksojen ohjeita.

Pari seuraavaakin sivua on jo puolittain valmiina, joten eiköhän albumi syksyyn mennessä ole kokonaan valmis.
Kurssin suurimpana antina oli innostus skräppäämiseen. On kiva kokeilla erilaisia sivuja ja etsiskellä omaa tyyliänsä tässäkin lajissa.
Lämmin kiitos Minnalle ja hän on luvannut palata syksyllä asiaan uusin opetusvideoin.

Skräppäyskoulu osa 7 ja 8

Skräppäyskoulun osa 7 paneutuu sivun kokoon ja osa 8 kuvan kokoon. Koska tekeillä on albumi, jonka koko on 23,5 x 16,5 cm niin siinä koossa on pitäydyttävä, mutta ainahan voi sivusta leikata palan pois ja kokeilla miten se istuu kokonaisuuteen.
Olipa lähellä, etten sotkeutunut omaan näppäryyteeni kun sovittelin kuvia ja tekstejä siten, että kokonaisuus säilyy pienemmän ja seuraavan normaalikokoisen sivun välillä. Naamiointi on hyvä konsti ja sitä tulikin käytettyä useammankin kerran. Pienemmän sivun "ikkuna" on huurrekalvoa ja livenä kuva näkyy sen läpi huomattavasti selkeämmin kuin kuvassa.

Jospa joskus oppisi ensin suunnittelemaan ja sitten tekemään. Itselläni se menee niin, että kovalla innostuksella tekemään ja sitten virheitä naamioimaan! Kaikesta häsellyksestä huolimatta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen :)
On kyllä ollut kiva skräpätä tätä "Minun Afrikkani"- albumia, tulee taas reissun upeita hetkiä elettyä uudelleen.

Skräppäyskoulu osa 6

Minnan skräppäyskoulun kuudes osa paneutuu otsikkoon. Minun Afrikkani-albumi edistyy aika verkkaiseen tahtiin johtuen siitä, että olen buukannut kalenterin täyteen kaikenlaista, mutta johonkin rakoseen on ihan pakko päästä edes ihan hiukkasen verstaalle askartelemaan. Muuten hajoaa pää! Tänään sain järjestettyä parisen tuntia sellaista aikaa ja tuloksena virtahepo sai oman sivun albumissa. Vähän enemmän olisi voinut keskittyä otsikkoon, mutta toisen kerran sitten. Nyt oli vaan tärkeää saada edes sivu aikaiseksi :)

Lämmintä ja aurinkoista heinäkuun viikonloppua!

Skräppäyskoulu osa 5

Minnan skräppäyskoulun viides jakso keskittyy väreihin. Valitsin hyvin värikkään kuvan ja sen taustaksi myös hyvin värikästä käsintehtyä paperia. Valkoinen tausta on lasikuitutapettia. Ehdottomasti halusin mukaan pätkän oranssia silkkinauhaa ja sovittelin sitä useampaankin kohtaan, tuohon se jäi. Vastapainoksi sille, että olen jo tehnyt parikin aika synkkää sivua nyt tämä värikäs pläjäys. Tulee vähän pirteyttä albumiin! Tähän sivuun ei tarinaa mahtunut, mutta puhukoon kuva puolestaan.

Skräppäyskoulussa on jo osa kuusikin ilmestynyt. Olen vähän jälessä, mutta kyllä täältä tullaan!

Skräppäyskoulu osa 4

Minnan skräppäyskoulun osa 4 käsittelee sommittelua. Pikkuhiljaa minulla alkaa valjeta miksi skräppääjät pääsääntoisesti käyttävät 12 x 12 tuumaista paperia. Vähän ahtaaksi tuppaa käymään tämä albumini koko, mutta periksi en anna kun kerran tälle tielle lähdin.
Yksi suuria pitkäaikaisia unelmia on ollut lempparivillikissani gebardin tapaaminen livenä. Kenian safarilla unelma toteutui useammankin kerran. Siro, kaunis nopea eläin. Siitä skräppäsin sivun

Postissa on tulossa safari-aiheinen skräppipaperikko ja muuta Afrikka-aiheista eräältä ystävältä. Todella vaikea mitä tahansa papereita saada näihin villieläinkuviin sopimaan. Tähän sivelin muutamalla vedolla gessoa ja piirtelin päälle jotain kevyitä kukkasia ja lehtiä. Musta tausta on aika haastava, mutta eiköhän papereiden tultua saa enemmän väriä taustoihin :)

Minnalle kiitos hyvästä kurssista!

Skräppäyskoulu osa 3

Minnan skräppäyskoulun kolmas osio keskittyy tarinointiin. Minun Afrikkani- albumi sai uuden sivun.

Kun näitä sivuja skräppäilen niin jälleen teen uudelleen tuota ikimuistoista matkaa.

Skräppäyskoulu osa 2

Skräppäyskoulun osa 2 löytyy täältä ja nyt mennään kuva edellä, eli sivu pyritään tekemään niin, että kuva nousee sivun keskeisimmäksi elementeksi ja värimaailma, sommittelu ja kaikki muu tukee kuvaa.
Käytin peräti neljää kuvaa, koska ne liittyvät kiinteästi toisiinsa ja tarinaan. Sivun kuvat ja tarina ovat yksi suurista ja mieleenpainuvista hetkistä safarilla ja myös koko elämässäni. Tapahtumaan liittyi niin paljon tunnetta ja yhteenkuuluvuutta tuon nuoren leijonauroksen kanssa. Olin koko ajan ihan varma, että se on meidän Vilpertti-kissa jossain yhdeksännessä elämässään. Tunne oli tosi vahva. Joka kerta  kun avaan tietokoneen ja leijonan kuva tulee näytöllä  eteeni niin mietin, mitähän sille mahtaa kuulua.

Tuunailin albumin etukannen aiheeseen sopivaksi.

Näyttää olevan pienestä kiinni innostus johonkin asiaan. Niinkuin nyt skräppäilyyn se, että leiskan koko voi olla jotain muutakin kuin 12-tuumainen :) Minnan skräppäyskoulu on hyvä innoittaja :) Kiitos Minna kun haluat ihan ilmaiseksi jakaa tieto-taitoasi!

Skräppäyskoulu osa 1

Ku ite tekee niin saa mitä tulee-blogin Minna Enqvist opettaa skräppäämään joka torstai.
Skräppäyskoulun osa 1 ilmestyi jo viime viikon torstaina, mutta en ole päässyt alkuun, kun päässäni säntäili edestakaisin kaikenlaisia ajatuksia. Halusin keskittyä johonkin aiheeseen, joka kiinnostaisi siinä määrin, että saisin siitä jonkinlaisen kokonaisuuden aikaiseksi. Vihdoin asia selkiytyi ja päätin ruveta skräppäämään reilun vuoden takaisesta Kenian matkasta. Ifolor-kirjan tekeminen on ollut toinen vaihtoehto tallentaa matkan kuvia ja tapahtumia käsin kosketeltavaan muotoon. Mutta nyt siis valitsin skräppäyksen. Olen tehnyt jossain vaiheessa pari skräppisivua, enkä tuntenut asiaa omakseni. Yleensä käytetään 12-tuumaista kartonkia taustana ja se on minulle ehdottomasti liian iso. Kun meikäläisen paperiaskartelu on aikoinaan alkanut atc-korteista niin kauhea kammo tulee kun eteen lyödään puhdas iso kartonki. Valitsinkin valmiin albumin, jonka koko on 23,5 x 16,5 cm. Mustia välilehtiä on 25 kpl.
Saimme joululahjaksi hyvältä ystävältä kirjanmallisen kahden rasian sarjan. Isompaan tulee aikanaan sisällöksi skräpätty albumi.

Mutta nyt tuohon skräppäyskoulun ykkösosaan. Tässä ensimmäisessä osassa yksinkertaistetaan sivu käsittämään kolme elementtiä, kuvan, tarinan ja otsikon.
Tässä Afrikka-albumini ensimmäinen sivu:

Tämä sivukoko tuntuu omalta, oli tosi kiva tehdä :)

Matkalla Luovuuteen osa 3

Minnan voimauttavan sräppäyksen työpajaa varten valittiin perjantain valokuvaussession kuvista mieleinen ja sitä käytettiin voimauttavassa skräppäyksessä. Lisäksi olin jo valmiiksi kotona valinnut pari lapsuuden kuvaa, jotka tuntuivat omalla tavallaan tärkeiltä kuvilta ja ottanut niistä kopiot. Näillä kolmella kuvalla lähdin toteuttamaan skräppisivuani (joka on toinen ikinä tekemäni).
Sräppisivuni tarkoituksena on kertoa miten olen matkallani löytänyt itseni. Kuvissa pönöttävästä ujohkosta pikkutytöstä olen vuosikymmenten aikana ja monien erilaisten vaiheiden kautta kasvanut paljon vapautuneemmaksi omaksi itsekseni. Varsinkin viime vuodet ovat olleet asioiden kyseenalaistamisen kautta hyvin vapauttavia ja voimauttavia. Uskallan olla se mikä oikeesti olen, teen niitä asioita, joita oikeesti haluan niiden ihmisten kanssa, joista oikeesti välitän. Olen myös ymmärtänyt, että olen paras mä...ei ole parempaa Lavoniuksen Arjaa. Ihan ainutkertainen siis. Rinta rottingilla, pää pystyssä ilman itserakkautta voin tämän peilikuvalleni kertoa.
Parikymmentä yksinyrittäjävuotta kasvattivat paljon. Olin yksin vastuussa onnistumisista ja epäonnistumisista. Kun katsoin peiliin niin välillä sai sieltä näkyvä kuvani melkoiset haukkumiset ja usein myös se sai kuulla: "Hyvä minä".
Skräppisivussani yritän tämän saman tuoda esille.
Taustaan olen käyttänyt erilaisia värejä, mistejä, leimasimia ja mitä kaikke mahtoikaan olla.
Kahdessä ensimmäisessä kuvassa olen just niin kuin kuvanottaja on sanonut, selkä suorana ilman pienintäkään pelleilyä. Filmi oli kallista ja kuvien kehittäminen vielä kalliimpaa. Yhden kuvan taktiikalla silloin pelattiin, onnistui tai ei. Nyt digikameroiden aikana varsinainen kuvaus ei maksa enää mitään ja niitä voi ottaa runsaasti. Takuulla sieltä sitten hyviäkin löytyy ja loput voi deletoida hylättyjen kuvien taivaaseen. Valitsemani kuva kertoo siitä, ettei kuvaaja antanut määräyksiä ja sain vapaasti lähteä lentoon tuo mieheni aito 60-luvun Roston päässä. Olo oli kuin Titanic-elokuvassa vaikka kyseessä olikin tuollainen köyhän miehen Titanic.

Voimauttavan valokuvaksen yhtenä tarkoituksena on avata asioita ja tämä sräppisivu teki sen. Kävin mielessäni paljon tapahtumia, jotka ovat omalla tavallaan johtaneet siihen minkälainen minusta on tullut.

Luovuuden matkakertomuksen seuraava osa ilmestyy muutaman päivän kuluttua.