Manumiinan haasteen runo kuuluu maaliskuussa näin:
Pentti Saaritsan Kahdelta matkalta
Ehkä matka
ei ole niin välttämätön.
Matkan idea on.
Tekemättömän matkan voi muistaa
ja tehdyn unohtaa,
mutta lähde aina matkaan
jos voit!
Ei mikään lämmitä niin
kuin huominen matkalippu taskussa:
tuttu takki muuttuu toiseksi
lähtijän naulakossa, se on sadun
näkymättömäksi tekevä viitta.
Onni ja edesvastuuttomuus, pako
ja nurkan taa katoava lieve.
Eilen illalla digeilin kuvan, josta tilasin itselleni kännykän suojakuoren ja samalla huomasin,että kuvahan sopii myös tähän haasteeseen. Koska tähän tehdään atc-kortti niin muotoilin kuvaa sopivan kokoiseksi ja tulostin sekä vähän vielä manuaalisesti korttia tuunailin.
Pariisi aina mielessä matkakohteena kangastelee, sinne jäi aikoinaan niin paljon "nälkää". Ehkäpä vielä joskus... Seuraava matkakohde se ei ole,sillä toinen lempparikohde Italia nykäisi voiton ja Sisilian kiertomatkalle lähdenkin kesäkuussa.
Kortin teksti on minusta niin puhutteleva: Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka.
Tämä olisi syytä muistaa elämän mittaisella matkalla.