Pieniä elonmerkkejä keväästä kuitenkin päivä päivältä vähän enemmän ilmestyy ilahduttamaan. Miten ne voivatkin olla niin kauniita! Ylemmässä kuvassa helmililjat ovat heränneet ja kolmen seuraavan kuvan herkän kauniit pikkuruusut ovat akileijan lehtiruusukkeiden alkuja sateen jälkeen.
Vuonna -97 vietimme muutaman viikon Saksassa ja tuohon ajanjaksoon kuului myös pääsiäinen. Saksalaiset todellakin valmistautuvat pääsiäiseen koristelemalla myös ulkotiloja. Siellä tykästyin siihen, että johonkin astiaan on tyrkätty isoja oksia, jotka on koristeltu maalatuilla munilla. Seuraavaksi pääsiäiseksi maalailinkin ulkokäyttöön sopivia munia ja ne koristivat monena pääsiäisenä sisääntuloa. Sitten asia alkoi kyllästyttää ja nyt munat ovat olleet useamman vuoden käyttämättä. Meillä on leikkimielinen kilpavarustelu naapurin kanssa pihoillamme käynnissä ja nyt naapuri oli laittanut ko. asetelman rappusilleen. Olivatpa ne nätit! Ja eikun kilpavarustelemaan! En halunnut samanlaista tehdä ja ripustelinkin pihalla kasvavan vaahteran oksille munat.
Vaikken ole kovin innoissani pääsiäisestä (en esim. lähettele pääsiäiskortteja) niin jotain uutta ja vanhaa kuitenkin tulee laiteltua somisteksi kotiin.
Tämän vuotiset uudet koristeet ovat styrox-munat, joihin tein struktuuria kuumaliimalla ja värjäsin Inka Gold-vareillä. Pikkumunat ovat massaa ja nekin saivat samaisen värikäsittelyn. Pinta on silkkinen ja hohtaa kauniisti.Höyhenkoristeet ja iso avattava muna sekä kanakippo ovat aikaisemmilta vuosilta. Valkoinen hyasintti tuoksuu joululta, mut haittaak se :)
Rairuohoa en ole kylvänyt vuosikausiin sikä sitä sitten ole ollut, mutta nyt on kun naapurin puolitoistavuotias Elsa antoi pääsiäistervehdyksenä.
Viime pääsiäisenä sain ystävältä huopalangasta tehdyn rairuohosysteemin ja tein sitten itse pari lisää. Nämä itävät takuuvarmasti jokaiseksi pääsiäiseksi!
Keittiön työpöydällä ikkunan edessä on muutama vanha pääsiäiskoriste
Näissä tunnelmissa toivottelen kaikille blogissa poikkeaville Hyvää Pääsiäistä!