Ruusuja, ruusuja

Syksyn edetessä ja kesän jäädessä aina kauemmas ja kauemmas taakse, pitää vielä viimeisiä pihakukkasia kuvata hullun lailla. Sama kuin keväällä ensimmäisten kukkasten avautuessa, jokainen on niin sanomattoman kaunis ja valokuvauksellinen ja niin ovat ne syksyn viimeisetkin väriläiskät. Aina aukeaa vielä joku ruusu tai unikko ja sekin on ehdottomasti kuvattava kun se on varmaan viimeinen :)
Pakkasta on ollut öisin enimmillään vain parisen astetta, joten mitään ei ole vielä todella lopullisesti paleltunut. Kummasti aurinko vielä päivisin lämmittää kuuraiset kukkaset virkeiksi ja taas avautuu joku nuppu.

Pihavaahteran lehtien "punastumista" odotellessa myrskytuuli riepotteli ne alas puusta ja lehdet olivat enempi keltaisia kuin punaisia. Ei tullut vaahteranlehtiruusuja tänä syksynä tehtyä, mutta yhden ruusun tapaisen väänsin siten, että keskellä oli vaahteranlehtiä ja reunoilla vuorenkilpeä.

Syksyn väreihin sopiva smoothiekin tuli kuvattua tuon ruusun seurassa

Ruusujen leipomistakin tuli kokeiltua. Ohje löytyy mm. täältä

Jospa vielä ennen ruusujen lopullista kuihtumista tulisi aamu, jolloin kaikki on kuuran peitossa ja aurinko olisi just noussut. Arvatkaapa onko silloin kiire pihalle kameran kanssa!!!

Eilisen päivän teema oli haravointi ja muutenkin pihan siistiminen talvikuntoon. Vielä jäi jonkin verran erilaista kesäsysteemiä paikoilleen kun ei vaan malttanut. Piha-allas jo kuitenkin tyhjennettiin, ettei mahdollinen muutaman asteen yöpakkanen riko pumppua.Ja tuo altaan tyhjentäminen tarkoittaa minulle sitä, että kesä on loppu, totaalisesti. Kai se lokakuussa jo saakin olla loppu.
Ainakin melkein viimeiset kukkaset leikkasin maljakkoon.

Hyvää alkavaa viikkoa :)

Unikko-sarja

Valokuvauskurssin jälkeen on tullut halu löytää uusia kuvakulmia ja muodostaa sarjoja, jonka kuvilla on yhteneväisyys. Jotain tämän sorttista harjoittelen.

Hyvää viikonloppua!

Jouluun on sata päivää

Näin kerrottiin radiosssa tänään. Eipä uskoisi, niin kesäisiä päiviä on vielä ollut, ettei uskoisi oikein sitäkään, että syyskuu on puolivälissä. Pihavaahteran alkava ruska ja pimeät illat puhuvat sen puolesta, että kesäiset päivät ovat kuitenkin kohta muisto vain tältä vuodelta.
"Just joye"-ruusu innostui uuteen kukintaan ja piti oikein suurin kukka mitata kun näytti niin isolta. Isohan se on, halkaisija 16 cm

"Europeana" kukkii vielä runsaasti

"Peace" ja "Karen Blixen" sinnikkäästi tyrkkäävät nuppuja , mutta eivät taida ehtiä avautua. Tai mistäs sen tietää kuinka pitkään lämmintä riittää. Useimmiten syyskuun lopulla kuitenkin ensimmäinen hallayö on näilläkin seuduilla.

Ostin joskus kirpparilta eurolla sellaisen kirkkaan metallisen tarjottimen ja se on toiminut parin betonitarjottimen muottina. Nyt tarjotin siirtyi taas uuteen tehtävään. Maalasin sen harmaalla maalilla ja töpöttelin vaahtomuovitupolla vähän valkoista tehosteeksi. Visbyn ja Katalonian reissuilta toin matkamuistoiksi kiviä ja ne laitoin tarjottimelle tuikkujen ja lasikipossa olevan kynttilän kanssa. Olkkarin pöytä sai taas uuden ilmeen.

Joskus on vaan ihan pakko ostaa jotain mitä ei ollenkaan tarvitse. Nykyisin onneksi aika harvoin, mutta nyt en pystynyt ohittamaan tätä vanhaa hajuvesipulloa ja siinä samalla tuli ostettua muutama vanha lusikkakin, joita voi käyttää ruokakuvauksissa rekvisiittana.

Kesän viimeiset kehäkukkaset saavat hetken ilahduttaa keittiön pöydällä

Hyvää viikonloppua!

Unikko

Koko kesän huonovointisena sinnitellyt unikko vielä tyrkkäsi pari kukkasta ja nyt ei enää nuppujakaan näy. Pitänee raukka siirtää jonnekin toisaalle, jos ensi kesänä olisi vähän pirteämpi.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Loppukesän tunnelmia kotipihalla

Jo toinen huono perhoskesä näillä huudeilla. Mutta jotain sentään on kukkien ympärillä hääräillyt. Neitoperhosia aina silloin tällöin, hyvin harvakseltaan sitruunaperhosia ja yhtä harvakseltaan amiraaleja. Ei ole montakaan perhoskuvaa tältä kesältä tullut tallennettua.
Tässä viimeisimmät kuvat amiraalista

Lauantaina vietettiin kesäkauden päättäjäisiä, venetsialaisia. Laiteltiin pihalle paljon kynttilöitä ja nautiskeltiin valoista ja hiljaisuudesta huvimajalla

Yöllä oli muodostunut paljon kastetta ja vaikka aamun aurinko oli jo osan kuivanut, niin Peace-ruusun kaunista koristelua oli vielä jäljellä

Oikein ihania elokuun viimeisiä päiviä ja pian alkavaa syyskuuta. Poistun hetkeksi kotikadulta ja blogi hiljenee. Adiós y hasta!

Sitä sun tätä pihalta

Nämä kuvat eivät selittelyjä kaivanne. Oikein hyvää elokuista viikkoa kaikille!

Tuunaus

Jokin aika sitten löysin vanhan tavaran kaupasta tällaisen uusvanhan munatelineen, joka lähti hyvin lyhyen harkinnan jälkeen mukaan.

Pitihän siinä mukana tuleet munat tuunata enemmän oman näköisiksi

Pihalla alkaa olla selkeitä syksyn merkkejä, kukat eivät enää jaksa kukkia ja nyt kun vihdoinkin on saatu sadetta niin se on tehnyt hyvää, mutta myös pahaa. Keväällä istutetut ruusut aloittelevat toista kukintaa, Peace on pisimmällä ja jos huonosti käy niin muut eivät ehdi avaamaan tiukkia nuppujaan. Mutta peace on niin ihana, että sitä on pakko käydä vahän väliä ihailemassa.

Olin ihan varma, että auringonkukat eivät ehdi kukkaan, mutta niin ne vaan pikkuhiljaa availevat kukintojaan. On se niin aurinko!

Todellakin olemme kuivan kesän jälkeen saaneet sadetta melkein joka päivä enemmän tai vähemmän. Parhaillaankin sade ropisee kattoon. Kynttilöiden polttamisessa on ollut kesätauko, mutta nyt taas nautitaan niiden tuikkeesta

Oikein hyvää viikonloppua kaikille blogissa kävijöille!