Joulukalenterini 2013 #24

Jouluaatto ja kalenterin viimeinen luukku on avattu. Pari astetta lämmintä ja vesisadetta luvassa. Jouluun valmistautuminen on tänä vuonna tuntunut tosi kivalta ilman kiirettä ja turhaa häsellystä. Olen aina jankuttamassa lempiajatelmaani, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Nyt hoksasin, että sehän pätee myös jouluun, matkasta sinne voi tehdä mieluisan ja nautittavan itselleen ja siinä sivussa muillekin. Nyt se matka on tältä vuodelta tehty ja päämäärä on saavutettu.
Tänään teemana on Hyvää Joulua!

Kokosin joulukalenterini sivut yhteen renkaalla ja solmin koristeeksi organzanauhat

Kiitän kaikkia teitä, jotka olette käyneet kalenteriani seuraamassa. Vaikka kommentteja on jätetty vähän niin tilastotiedot näyttävät, että kävijöitä on ollut päivittäin 150 - 200 ja jonain päivänä jopa 300. Se ilahduttaa suunnattomasti!
Blogi hiljenee vähäksi aikaa. Muutaman tunnin kuluttua kokoonnun rakkaitteni kanssa joulupöytään ja siitä joulu jatkuu seurustelun ja yhdessäolon merkeissä tämän päivän. Huomenna suuntaamme parisataa kilometriä pohjoiseen päin viettämään joulupäivät kummitytön perheen kanssa mökillä.

On aika toivottaa Tunnelmallista ja Rauhallista Joulua lukijoilleni ja heidän läheisilleen!

Joulukalenterini 2013 #23

Yksi yö jouluun! Melkonen puhuri on taas täällä kolkalla kolisuttanut kattoa ja nurkkia ja vettä satanut ja lämpötila on ollut siinä viiden plusasteen kieppeillä ja saman sorttista on luvassa jatkossakin. Lumesta ei nyt ole apua joulutunnelman luomisessa.
Päivän teemani onkin tunnelma.

Varsin laaja käsite, mutta mietiskelen tänään ainoastaan jouluntunnelmaa, mikä siinä on itselleni tärkeää ja miten se luodaan. Joulukoristeiden määrä on hillitympi vuosi vuodelta. Vain harvat ja valitut koristeet pääsevät esille. Vähän vanhaa ja vähän jotain uutta. Kynttilät ovat tärkeitä, niin sähköllä toimivat kuin "oikeat" kynttilät. Vähän kukkasia pitää myös olla. Joulun tuoksut ovat tärkeitä tunnelmantuojia. Uunista ne parhaat tuoksut leijailevat! Lanttulaatikko, piparit, joululimput...siinä tärkeimmät. Ja vastasavustetun kalan tuoksu tietenkin myös. Joulumusiikki hiljaa taustalla soimassa. Ystävien ja naapureiden piipahtamiset joulutervehdysten kanssa lämmittävät mieltä. Ja sitten pisteenä iin päällä kun lasten autot kaartavat pihalle ja iloinen hälinä täyttää talon! Näistä on minun joulutunnelmani tehty <3 Vielä yksi yö ja näistä pääsen nauttimaan.

Aisti joulun tunnelma ja nauti siitä!

Joulukalenterini 2013 #22

 Kaksi yötä jouluun ja lämpömittari näyttää  +5 astetta, maa on musta.
Tänään pohdiskelun aiheena on arvostus.

Arvostuksen kohteita on paljonkin, mutta eniten arvostan  terveyttä, vapautta,  positiivisesti ajattelevia ihmisiä, kaunista luontoamme, puhdasta ruokaa, rehellisyyttä, osaavia ihmisiä (eri aloilta), toisten huomioonottamista, periksiantamattomuutta, sotaveteraaneja. 
Välillä arkipäivän touhuissa  tärkeys- ja arvostusjärjestykset ovat vinksallaan, mutta niiden järjestystä on hyvä pysähtyä miettimään ja asettaa ne oikeaan tai ainakin parempaan järjestykseen...siis omasta mielestään oikeaan ja parempaan. Jokaisella on omat järjestyksensä ja oikeus päättää niistä.

Arvostan myös tätä Rauman Vanhaa Raatihuonetta

Toivotan kaikille blogissa kävijöille oikein hyvää 4. adventtisunnuntaita!

Joulukalenterini 2013 #21

Kolme yötä jouluun ja talvipäivänseisaus. Pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden pimein päivä ja nyt sitten lähdemme pienin mutta varmoin askelin kohti valoa ja kevättä. Päivän teemaksi valitsinkin valon.

Nyt kun jouluvalot alkavat syttyä pihoilla  ja ikkunoissa tuntuu paljon valoisammalta vaikkei lunta olekkaan. Asumme sellaisen tien varrella ettei katuvaloja ole. Lähes kaikissa taloissa pihavalot ovat liiketunnistimella toimivia ja pimeyteen on tottunut. Nyt kun valaistulta tieosuudelta kotitielle kääntyy valaisevat erilaiset jouluvalot kulkijaa. Näkymä on kodikas ja kaunis.
Valo voi olla kirkasta, häikäisevää, tunnelmallista, lämmintä tai voimaannuttavaa ja joskus rasittavaakin (vilkkuvat valot). Kun usean pilvisen ja sateisen päivän jälkeen aurinko edes hetken näyttäytyy niin vaikutus on suuri. Mieli piristyy ja lumetonkin luonto näyttää hyvin kauniilta. Innokkaana kamerankäyttäjänä silmä etsii automaattisesti kohteita, joissa valo on parhaimmillaan.
Läheiset ja rakkaat ihmiset tuovat valoa elämään ja esimerkiksi puoliso tai lapsi voi olla elämän valo.
Kun olin lapsi, oli Valo-nimistä pyykkipulveria!

Valoisaa lauantaita!

Joulukalenterini 2013 # 20

Vähiin käyvät kalenterikortit ennenkuin loppuvat...neljä niitä enää jäi ja sehän tietää sitä, että jouluaattoon on samanverran öitä.
Sää jatkuu lämpimänä, nyt reilu kolme astetta plussaa ja säätietojen mukaan on lämpenemään päin. Valkeasta joulusta haaveilemisen voi unohtaa...ilmeisesti lunta ei tule tämän vuoden puolella. No ei tule sitten!
Tämän päivän teemani on kohteliaisuus.

 Asia, joka puhuttaa päivittäin. Huomaanko itse olla kohtelias kaikissa tilanteissa ja ollaanko minulle kohteliaita. Sekä että! Kyllä monesti huomaa, että olisinhan tuonkin asian voinut kohteliaammin sanoa tai tehdä. Yleensä tämä tapahtuu jonkun tunnemyräkän yhteydessä ja varmaan muulloinkin... valitettavasti. Mutta helpommin tietenkin huomaa sen ettei minulle oltu kohteliaita kaupassa, virastossa, liikenteessä. Siinä ehkäpä yleisimmät kohteet. Syy miksi tänään tuo teema ajatteluttaa liittyy pariinkin kauppareissuun lähipäivinä. Kiirettä pitää varsinkin isommissa kaupoissa, niin asiakkailla kuin henkilökunnalla. Jälkimmäisen suhteen ei ollut valittamista, mutta voi hyvät hyssykät asiakkaiden edesottamuksia ruuhkassa. Pää punaisena ja naama rypyssä mennään ostoskärryt kolisten juurikaan välittämättä kanssaihmisistä. Törmätään toisten kärryihin eikä tietenkään anteeksipyyntöä vaan vihainen katse "hittoako sinäkin siinä tukkona olet"-tyyliin. Vielä tässä vaiheessa itsekseni naureskelin ja ajatuksissani toivottelin hyvää päivänjatkoa. Mutta kassajonossa ei oikein jaksanut naurattaa. Jono ei edes kovin pitkä ollut ja iloinen kassatyttö veteli tavaraa läpi reippaaseen tahtiin. Siinä olisi voinut ihan kaikessa rauhassa seisoa ja katsella ympärilleen, miettiä niitä näitä. Mutta kun ei...pitää tiukempaan ja tiukempaan tiivistää jonoa. Kärryjä työnnetään edessäolevan jalkoihin ja teko ei ole vahinko eikä anteeksipyyntöä kuulu. Ja eikun uudelleen! Yritin pitää edellä olevaani asiallista väliä, mutta ei se onnistunut kun oli ketjukolari menossa. Aika moni tuntuu ajattelevan, että jos oikein tiukassa seisotaan niin kassa pystyy nopeampaan työskentelyyn ja jono kulkee paljon nopeammin. Vielä viimeinen pisara ylitsevuotavaan maljaan; kun edellä oleva maksaa  voi tulla ihan pokkana niin lähelle että halutessaan tunnusluvun näppäilyn voi nähdä. Ja ihan samassa ajassa tuon kaiken voisi hoidella kohteliaasti ja kaikilla olisi hyvä mieli! Eivät tietenkään onneksi läheskään kaikki käyttäydy kuvaamallani tavalla, mutta tuo epäkohteliaasti käyttäytyvä osa tulee huomatuksi.
Aiheesta voisi puhua pitkään ja hartaasti, mutta tämä riittää tähän kohtaan.

Kun joulukortit tuli tehtyä pitkin vuotta ja olivat hyvissä ajoin valmiina niin on ollut hillitön halu kuitenkin jotain näpertää verstaalla.

Princles-purkin uusi elämä kynttilöiden pakkauksena

Talonmallisia tikkurasioita koristelin digeilemälläni kuvalla ja lisukkeeksi lumihiutaletarroja ja nauhaa. Taustapuolelle skräppipaperia ja muutama tarra.

Pieni satsi sytykeruusuja. En halunnut niistä värikkäitä, koska tulevat samoihin paketteihin tervanarutonttujen ja edellisessä kuvassa olevien tikkuaskien kanssa. Sellainen minulle tyypillinen melko väritön kokonaisuus kukkasten vaihtamisen tilalle.

Kohteliaimmin toivottelen teille hyvää perjantaipäivää!

Joulukalenterini 2013 #19

Uusi aamu ja uudet ajatukset ja touhut. Monena päivänä on kalenterin puitteissa tullut pohdittua syvällisiäkin asioita. Itse olen päivän teemoja miettinyt paljonkin enemmän kuin olen postauksiin kirjoittanut. Tutkimusmatkat omaan sisimpään ovat puhdistaneet mieltä ja asiat ovat saaneet uusia ulottuvuuksia.  Mutta tänään aineellisempi teema...ruoka.

Siitähän voisi kirjoittaa ja puhua vaikka viikon, mutta keskitän ajatukseni jouluruokaan. Ruoan terveellisyydestä ei nyt muuta kuin maininta, että se on itselleni hyvin tärkeä asia ja sitä myötä myös mies on oppinut (lue:pakotettu) syömään terveellisemmin.
Mutta jouluruoka! Joskus laitoin kaikki mahdolliset perinteiset laatikot ja sillit ja kinkut ymt. Kun oma äitini ja miehen vanhemmat vielä meidän joulupöydässä istuivat niin livekalakin valkokastikkeineen kuului ruokalistalle, oikeastaan ihan heidän vuokseen. Vuosien varrella perinteisiä ruokia on tippunut pois ja uusia tullut tilalle. Mitään ei enää laiteta sen vuoksi kun se kuuluu joulupöytään. Kinkkuakaan kukaan ei halua, joten sen tilalle on tullut kalkkuna ja lammas jossakin muodossa. Perinteisistä laatikoista on jäljellä porkkanalaatikko ja lanttulaatikko ja uudempina tulijoina bataattilaatikko ja punajuuri-sinihomejuustolaatikko. Kalaa savustetaan aina itse ja olipa kalaa missä muodossa tahansa (paitsi se livekala) niin kyllä maistuu jokaiselle. Salaatit ja erilaiset "sörsselit" tekevät myös hyvin kauppansa. Lapsia varten joskus lisäsin lihapullat ja niistä tulisi heti kaipaus jos puuttuisivat. Jälkiruokana on yleensä juustoja ja hedelmiä. Miniä ja tytär kantavat oman kortensa kekoon, eli yli kymmenen hengen ruokien tekeminen ei yksin minulle jää.
Joulun ehdottomasti paras hetki on se kun kaikki yhdessä istumme joulupöytään! Oikeastaan se on koko vuoden kohokohta <3

Eilen paistoi aurinko ja piti kameraakin ulkoiluttaa. Tässä muutama otos

Valurautaiset esineet saavat ulkona muutamassa vuodessa upean patinan. Nyt kevyt kuura oli antanut lisätehosteensa. Pihlaja-angervon silmut antavat toivoa uudesta keväästä.

Näillä mennään tänään ja huomenna taas jotain muuta.

Touhukasta torstaita!

Joulukalenterini 2013 #18

Aurinko paistaa! Taivas on sininen ja pientä kuuraa maassa. Kylläpä arvostaa tällaista monen harmaan, tuulisen ja sateisen päivän jälkeen.
Kalenterini teemana on tänään ystävä.

Olen onnellinen siitä, että minulla on monta ystävää ja muutama sellainen tosiystävä, jonka kanssa voi puhua mistä vaan milloin vaan. Voimme sanoa aivan suoraan mitä mieltä olemme eikä tarvitse pelätä, että toinen vetäsee herneen sieraimeensa. Rehellisesti on kuitenkin sanottava, että muutaman kerran on puolin ja toisin menty vähän liian pitkälle ja oltu anteeksipyynnön velkaa. Mutta uskon, että siitä on ystävyys lopulta vaan lujittunut. Ystävät ovat tärkeitä elämässä, he ovat myös suuri voimavara. Ystävyyttä pitää muistaa vaalia ja hoitaa ettei se rapistu ja murene.
"Tuttavat tulevat ja menevät, ystävät ovat ja pysyvät".
"Ellei minua joskus näy, niin olen omilla teilläni, mutta kuljen aina siten, että polkuni toinen puoli on varattuna sinulle"
Ystävän laulu, Vesa-Matti Loiri

Tänään todellakin paistaa aurinko ja pihan reunalla kasvava koivu sataa kultaa.

Ystävyydellä!

Joulukalenterini 2013 #17

Hyvää joulukuun 17. päivän huomenta! Myöhään eilen illalla lämpömittarin lukema alkoi hämmästyttää. Koko päivän oli ollut siinä parin plusasteen verran ja sitten alkoi sää lämmetä. Nukkumaan mennessä lämpötila jo oli reilut 6 astetta ja yöllä heräsin kolmen aikaan ja katsoin uteliaisuuttani missä nyt mennään. Tarkistin useammankin kerran ja kyllä mittari näytti 7,5 plusastetta! Aamuksi oli palattu takaisin tuttuun kahden asteen tuntumaan.
Jatkumo kahden edellisen päivän teemoille on tietysti rakkaus. Rakkaus on tunteena voimakas,  kaunis ja intohimoinen. Rakkautta on niin monenlaista; rakkautta lasten ja vanhempien välillä, rakkautta sisarusten välillä, rakkautta puolisoon, rakkautta eläimiin, luontoon jne. Varmaan jokainen muistaa ensirakkauden uskomattoman tunteen. Kestipä se sitten vain hetken tai pitempään niin sen voi kokea vain sen yhden ainoan kerran. Onkohan vanhempien rakkaus lapsiinsa ainoa rakkauden muoto, joka pysyy aina samanlaisena?
Kuinkahan paljon on rakkaudesta tehty lauluja ja runoja ja kirjoitettu kirjoja ja tehty elokuvia? Kyllä rakkaus on tunteista ehdottomasti kaikkein tärkein. Siitä huolimatta olemme vähän jäyhiä siitä kertomaan ja taitaa aika pitkälti pitää paikkansa "entisen miehen" vastaus vaimon kysymykseen rakastatko vielä minua. Niin, se vastaushan oli, että ilmoittelen kyllä jos jotain muutosta tulee. Eipä sitä tietysti pelkillä sanoilla pitkälle pötkitäkkään. Rakkautta voi osoittaa hyvinkin pienillä eleillä ja teoilla, mutta kyllä se kiva on joskus kuullakin. Muistetaan kertoa läheisillemme rakkaudestamme heihin sanoin ja osoittaa se teoin <3

 Rakkautta on tässäkin! Pitkään blogiani seuranneet ja fb-kaverini tuntevat Väinön, tuon iloisen tontun, joka on ollut monessa mukana.Väinö halusi joskus kymmenisen vuotta sitten mukaani Tampereen Kädentaidot-messuilta ja on ollut ehdoton suosikkini tonttujen joukosta. Väinö viettää melkein 11 kuukautta pimeässä yläkomerossa, mutta pikkujouluna hän tulee ulos kaapistaan. Väinö on sellainen hyvänmielen tuoja. Viikko sitten Väkän elämä sai uuden käänteen, hän sai tyttöystävän! Sain veljentyttäreltä kauniin kynttiläsysteemin ja tuo tyttötonttu oli kiinnitettynä pakkaukseen. Oli heti täysin selvä juttu, että hän on Martta ja samantien löysi paikkansa Väkän kainalosta. Siinä on istunut ja onnellisen ja rakastuneen näköisiä ovat molemmat. Nuorta lempeä <3

Rakkauden täyteistä tiistaita!

Joulukalenterini 2013 #16

Viimeinen täysi viikko ennen joulua on käynnistynyt. Lämpöasteita on 3,5 mutta navakka tuuli saa ilman tuntumaan kylmältä. Harmaalta näyttää, ei taida aurinko pilkahtaa tänäänkään.
Tämän päivän teemani on toivo. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Näinhän vanha sanonta kuuluu. Ja oikeassa varmaan on.

 Toivomme monenlaisia asioita ja jokaisella on jonkinlainen TOP 10. Lista tietysti vaihtelee elämäntilanteiden mukaan. Kun sairastuu niin takuuvarmasti toivoo parantuvansa, terveenä ei ehkä sitä huomaakaan. Kun on paiskinut töitä pitkän rupeaman toivoo lomaa, kun talven tuiskut piiskaavat toivoo kesänlämpöä, kun on pimeää, niinkuin nyt toivoo piteneviä päiviä ja valoa, kun läheinen tai ystävä on jossain kaukana toivoo hänen pian palaavan. Vanhemmat toivovat lapsilleen kaikkea hyvää.
Voisipa joskus huviksensa laskea kuinka monta toivetta on päivän aikana ajatuksissa ollut. Veikkaan, että yllättävän monta. Toivottavasti!
Tulipa mieleeni, että Toivo on hyvin kaunis nimi lapselle, samoin kuin Onni. Ne sisältävät paljon lämpöä ja ajatuksia.

Eilen illalla digeilin pari yksinkertaista kollaasia aiheesta.

Sanotaan, että torstai on toivoa täynnä, mutta eiköhän maanantaikin ole. Joten toivon teille kaikille oikein hyvää maanantaita, ja varmaan arvaattekin huomisen teeman...usko, toivo...

Joulukalenterini 2013 # 15

Päivät kohti joulua kuluvat kuin siivillä. Kaikenlaista pientä joulupuuhastelua joka päivälle, mutta ilman pienintäkään kiirettä tai stressiä. Olen nauttinut esim. leipomisesta, joka ei yleensä ole mitenkään himohommaani.
Viidestoista luukku on avattu ja kortissa lukee trust.

Tälle englanninkieliselle sanalle on useampiakin merkityksiä, mm usko, uskoa, luottamus, turva.
Uskomme kuka mihinkin ja sitä en tässä ja nyt syvällisemmin pohdi. Isäni sanoi: "jokainen tulee autuaaksi omalla uskollaan". Voihan se niinkin olla... Joka tapauksessa usko-luottamus-turva on kiinteä kokonaisuus. Ellei usko, ei voi luottaa ja ellei luota, ei ole turvallinen olo.
Pitää uskoa itseensä ja omiin tekemisiinsä, uskoa ja luottaa pärjäämiseensä ja onnistumiseensa ja silloin voi myös kokea olonsa turvalliseksi. Sen olen kyllä elämäni aikana oppinut, että ellen vakaasti usko siihen mitä olen tekemässä niin eipä se sitten ole onnistunutkaan. 20-vuotta kestäneessä yrittäjän arjessa se oli lähes jokapäiväistä taistelua itseensä uskomisen ja epäilyn välillä. Useimmiten usko voitti!

Perjantai-iltana tuli kuvattua muutakin kuin Rauman kirkon tornia.

Vanhan Rauman jouluvaloista osa on pimeänä. Ovat jo vuosia olleet käytössä ja ikä painaa. Keskustelua on käyty niiden korjaamisesta tai kokonaan uusimisesta. Saa nähdä minkälaiset valot vuoden päästä valaisevat kaupunkikuvaa.

Vanhassa Raumassa on lukematon määrä kauniita ikkunoita. Tässä yksi niistä.

Hyvää kolmatta adventtisunnuntaita!

Joulukalenterini 2013 # 14

Eilen herättiin Seijan riehuntaan ja tänään puut seisovat hievahtamatta. Aamulla taivas oli hetken aikaa purppuranpunainen...aurinko teki nousuaan, mutta pilvi kuitenkin sitten vei voiton. Pakkasta on pari astetta ja lunta ei hiutalettakaan.
Luukussa teemana on  tänään pidä huolta.

Teemasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta yritän tiivistää ajatuksiani.
Paljon pitää sisällään huolenpitäminen. Lapsista, vanhuksista, perheestä, ystävistä, eläimistä ja luonnosta ja monesta muusta pitää voimiensa ja kykyjensä mukaan huolehtia. Muistanko aina? Voisinko antaa huolenpitoani paljon enemmän? Ellen pidä huolta niin onko se karrikoidusti sama kuin heitteillejättö? Välillä pitäisi mennä peilin eteen ja kysellä sieltä näkyvältä nämä kysymykset ja kuunnella mitä sieltä vastataan.
Aivan varmasti suurin osa meistä pitää huolen omasta lähipiiristään, mutta ulettuuko huolenpitomme yhtään kauemmas. Koemmeko sen toisten asioihin puuttumisena? Mitäpä se minulle kuuluu, pitäköön huolen omistaan. Pakko myöntää, että tunnistan nämä itsessäni. Parantamisen varaa olisi. Onko se uteliaisuutta kun seuraa vähän mitä naapureissa tapahtuu varsinkin heidän poissaollessaan? Meillä toimii naapureiden kanssa tämä huolenpito erittäin kiitettävästi.
Tuosta aikaisemmasta luettelosta jätin tahallani pois yhden huolenpidon kohteen. Mielestäni sen kaikkein tärkeimmän. Itsestään huolehtimisen! Miten voimme ja jaksamme huolehtia toisista ellemme ensin huolehdi itsestämme? Emme mitenkään. Itsestään huolehtimisen niin fyysisesti kuin psyykkisesti on kuuluttava jokaiseen päivään ja jos sen unohdamme ja laiminlyömme niin emmehän me jaksa huolehtia lapsistamme ja vanhuksistamme emmekä ystävistämme emmekä mistään.
Reissaamme aika paljon porukoissa ja joka kerta kun jäämme pois bussista tai eroamme lentokentällä niin sanon:"Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne".

Lopuksi pari kuvaa kotikirkkoni, Rauman Pyhän Ristin kirkon tornista. Otin ne perjantai-iltana. Ties kuinka paljon olen samaa kohdetta kuvannut kesällä ja talvella. Erityisesti tykkään näkymästä, joka pimeää taivasta piirtyy, valaistu torni ja koivujen lehdettömät oksat siinä edessä kuin salaperäisenä ja suojaavana verhona.

Täällä Pave Maijasen vanha tulkinta "Pidä  huolta"

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

Joulukalenterini 2013 # 13

Hyvää huomenta! Seija-myrsky riepotteli Rauman seutuakin kovin ottein yön aikana. Pahimpien puuskien aikana tuntui, ettei talosta lähde katto vaan lähtee koko talo. Ikkunasta katselin metsän reunan puiden nojaamista ja uuden vauhdin ottamista vielä syvempään nojaan. Mutta ei näytä pihapiirissä mitään vahinkoja tapahtuneen. Puiden oksia tietysti on lennellyt ja joku lyhty on nurin, mutta pienin vaurioin selvittiin Seijan vierailusta. Sähköt olivat poikki ainakin pariin otteeseen, mutta klo kahdeksan jälkeen on taas sitäkin saatu. Lämmin kiitos täältä taas lähtee korjaajille, jotka pimeässä ja myrskyssä työtehtäväänsä hoitavat <3 Nyt Seija on jo jatkanut matkaansa ja pienet jälkimainingit vielä käyvät.
Edit; Päivän kunnolla valjettua huomattiin iso kaatunut kuusi meidän tontilta ja naapurin kasvihuone on pelastunut kuin ihmeen kaupalla jäämästä sen alle.

Mutta sitten päivän aiheeseen ja se on Lucia.

Itse en Lucian-päivää mitenkään juhli, mutta jotenkin se kuitenkin viehättää  erityisesti tänä vuonna. Se johtuu siitä, että kesäkuussa tekemälläni Sisilian kiertomatkalla yhtenä kohteena oli Syrakusa ja siellä oli mahdollisuus tutustua Syrakusan katedraaliin ja Pyhän Lucian historiaan.

Syrakusan katedraalissa säilytetään Pyhän Lucian pyhimyksenkuvaa. Kaupungin suojelupyhimys koki täällä marttyyrikuoleman v.304 ja mekin vietämme  hänen muistopäiväänsä joulukuun 13.pvä.

Näihin tunnelmiin tänään Lucian päivänä!

Joulukalenterini 2013 # 12

Jälleen on maa musta ja paljas. Tällaiseen vaihteluun täällä Rauman seudulla on kyllä totuttu, mutta pari kolme edellistä talvea saimme nauttia ihan oikeasta lumisesta talvesta ja se tuntui tosi upealta. Ilmeisesti on palattu normaaliin! Ensi yönä luvassa on myrskytuulia.
Mutta oli sää mikä hyvänsä niin luukku aukeaa ja nyt on vuorossa 12 ja aiheena lepo.

 Nykypäivän maailma on niin kovin kiireinen, pitää ehtiä kaikkea mahdollista. Elämä on täynnä aikavarkaita, jotka suorastaan ryöstävät sitä aikaa, joka pitäisi käyttää lepäämiseen, jotta kroppa ja mieli voisi hyvin ja pysyisi terveenä. Yksi pahimmista aikavarkaista on ihana ja kamala netti! Vaikken varmaankaan ihan ahkerimpia käyttäjiä olekkaan niin minultakin se nappaa useamman tunnin vuorokauden aikana ja ainakin iltakäyttöaika (myöhäinen) on poissa lepäämisestä. Osa nettiajasta on ihan tarpeellista ja aiheellista, mutta vain osa ja siihen tarpeettomaan osuuteen välillä asettelen itselleni rajoja, jotka on ihan helppo rikkoa viimeistään kolmen päivän päästä.
Lepoa ei ole pelkästään nukkuminen. Pitäisi hiljentyä vaikka sohvannurkkaan tekemättä yhtikäs mitään, antaa kropan rentoutua ja mielen rauhoittua. Moni osaa ottaa pienet päikkärit ja mielestäni se jos mikä on hyvä tapa saada virkeyttä loppupäivään. Itselle ei uni siinä kohtaa tule, mutta todellakin voisi sen lepohetken kuitenkin suoda itselleen retkottamalla sohvalla vaikka silmät auki. Rauhallinen kävelylenkki hiljaisella metsäpolulla voi sekin olla lepoa.
Myös moninaiset harrastukset saattavat mennä sille mallille, että verottavat lepoaikaa. Usein mietin lapsiperheiden arkea ja sitä härdelliä joka on vallitseva olotila. Kun meidän kahden eläkeläisenkin arki on välillä aika hektistä. Se johtuu tietysti myös osaksi siitä, että on helppo siirtää asioita huomiseksi...ehdinhän minä ne silloinkin ja jossain kohtaa on sitten iso ruuhka.
Otturi-Vili tässä näyttää mallia tämän päivän teemaan!

Jouluvalmisteluiden keskelläkin muistetaanpa ottaa lepo-hetkiä, niin jaksetaan sitten nauttia joulusta ja sen tunnelmasta!

Joulukalenterini 2013 # 11

Eilen saatiin lisää lunta ja perään vettä, eli adventtisohjo on tosiasia. Mittari näyttää 2,5 plussaa. Mutta yhdestoista luukku kalenteristani on aukaistu ja siinä lukee kiitos.

Taas yksi pieni ja tärkeä sana ajatteluttaa tänään.Varmaan jokaiselle lapselle opetetaan jo pienestä alkaen "mitenkäs sanotaan" kun jotain saa. Yleensä lapset sen helposti oppivat ja käyttävätkin kiitos-sanaa ahkerasti. Kummallinen tapa on tuolla sanalla myöhemmin kadota monien sanavarastosta. Muistammeko antaa kiitosta hyvin onnistuneesta työstä, vaikkapa asiakaspalvelusta? Ei välttämättä, mutta jos joku meni pieleen, niin moitteet kyllä muistetaan antaa. Ellei kuulu mitään niin ei ole moitittavaa, kaikki on mennyt hyvin...näinkö se menee? Vai niin, että annetaan se kiitos? Se saattaa pelastaa jonkun päivän ja ehkäpä seuraavankin päivän. Ei kiitoksella elä, mutta siitä saa hyvän mielen.

Tämä maisema jäi toistaiseksi haaveeksi.

Kiitos teille, jotka jaksatte kalenteriani seurata!

Joulukalenterini 2013 # 10

 Sadetutkan mukaan lumisade alkaa tunnin kuluessa ja pakkanen on lauhtunut reilusta kymmenestä viiteen asteeseen. Illaksi sitten jo vesisadetta...ei kiva. No sitä otetaan mitä annetaan, turha valittaa.
Kylläpä nämä joulukuun päivät nopeaan rientävät, kymmenes luukku jo auki! Ja aiheena siivous.

Pitänee varmaan jonkinlaista joulusiivoustakin aloitella, ettei sitten tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Vitsi, vitsi, en minä mitään huonoa omaatuntoa kanna! Muutama sellainen kohde kodissamme on, jotka ehdottomasti kuuluu siivota jouluksi. Kyllä ne tulee siivottua muulloinkin, mutta myös jouluksi. Yksi on sauna ja se on miehen vastuualuetta, joten siihen minun ei tarvitse puuttua. Toinen on uuni ja kolmas lasioviset vitriinikaapit. Mikäli ilmat sallivat niin petivaatteet ja matot ulos tuulettumaan ja hangessa niitä olisi kiva kopsutella, siis jos on hankia.Komeroissa ei meillä kukaan joulua vietä, joten ne siivoilen tarvittaessa. Sellainen parempi viikkosiivo kuuluu tehdä just ennen joulua ja silloin laittelen myös joulukoristeet paikoilleen. Tykkään, että on siistiä ja paikat järjestyksessä (ei koske verstastani!), mutta tärkeämpi on tunnelma ja hyvä ruoka ja rakkaat ihmiset ympärillä. En siis väsytä itseäni siivoamisella, enkä ole pätkääkään stressaantunut, jos joku paikka ei ole ihan tiptop-kunnossa. Mutta tänään teen jotain asian hyväksi...vaikkapa uuni.

Eipä ole paljon kuvattavaa ollut viime aikoina. Tylsän puolensa on luonto näyttänyt eikä aina viitsi lintuja ja oraviakaan kuvata. Viime keskiviikkona kuitenkin ystävä soitti ja sanoi, että nyt lähdetään kiireesti kuvaamaan auringonlaskua merenrantaan. No mikäpä siinä, lämmintä päälle ja kamera mukaan ja menoks. Ei paljon jälkipolville näytettävää jäänyt, kaikki oli liian kaukana ja kiireessä ei tullut jalustaa mukaan, joten tarkennukset olivat vähän sitä sun tätä kun joutui zoomin äärirajoilla kuvailemaan. Paljon kuvia deletoin heti ja loputkin jäivät oman onnensa nojaan. Eilen illalla niitä vähän kuitenkin tsekkailin ja rajasin ja laitan nyt muutaman tänne.

Taivaanrannan maalarin aikaansaanos

Kylmäpihlajan majakka lähetti valomerkkejä

Lyijynharmaa vesi ei houkutellut edes sormeaan kastamaan

Parempi puoleni heijastavissa varusteissa

Näillä ajatuksilla ja kuvilla tänään ja huomisella on sitten omat juttunsa.

Voikaa hyvin ja siivoilkaa, jos siltä tuntuu!

Joulukalenterini 2013 # 9

Lunta hissuksiin satelee ja neljä astetta pakkasta ja lähes tyyntä. Siis ihanan leppoisa talvipäivä aloittaa uuden viikon.
Kalenterissa aiheena joulukortit.

 Korttini ovat olleet valmiina jo monta viikkoa, mutta kuinka ollakkaan niin pienen kiireentyngän saan silti kehiteltyä. Kuoret ja osoitteet vielä puuttuvat ja lisäksi kortin taakse tuleva pieni runonpätkä. Eli loppusilausta tänään olen tekemässä, jotta saan seuraavalla kaupunkireissulla viedä ne Itellan huomaan. Tämänvuotiset joulumerkit ovat tosi ihania.
Olen useamman tuttavan kanssa jutellut joulukorteista ja moni ei niitä ollenkaan lähetä. Postimaksu on kyllä aika korkea ja kertyyhän siitä summaa kun 50-60 korttia maailmalle laittaa. Luulenpa etten itsekkään lähettelisi, jos ostaisin valmiita kortteja. Mutta kun tekeminen on mieluinen harrastus niin en ole aikeissa siirtyä sähköisiin joulutervehdyksiin. Kiva on itsekkin postilaatikosta kortteja noutaa ja niitä hiplata ja ihailla...

Nyt tuntuu siltä, etten saa joulukorttien tekemistä ollenkaan tyrehdytettyä. Koko ajan tulee uusia ideoita ja ajatuksia, joita pitää kokeilla, eli ensi vuodeksikin on jo aika monta korttia valmiina! Mutta onneksi niissä ei ole parasta ennen päivämäärää.
Tämän tyylisiä tein muutaman:

Ruskea on kuvaustausta, eli kortti on tuollainen "roikotin".

Hyvää alkanutta viikkoa ja mukavaa puuhastelua joulukorttien parissa!

Joulukalenterini 2013 # 8

Pitkälle päivä kuluikin ennenkuin ehdin tämän päiväisen kalenterini tuoda esille. Tänään pohdiskelen hellyyttä.

On tärkeää olla hellä toisille ja itsellensä. Pienet hellyydenosoitukset antavat hyvänolon tunteen niin itselle kuin hellyyden osoituksen kohteellekin. Hellä kosketus, vaikkapa pieni hipaisu saattaa olla hyvin tärkeä. Varmaan suurin osa elollisista olennoista kaipaa jonkinlaista hellyyttä...tiedä sitten vaikkapa muurahaisista ja kärpäsistä, ehkä nekin omalla tavallaan. Jokainen tarvitsisi lähelleen jonkun, jolle voi hellyyttä osoittaa sanoin tai kosketuksin ja jonkun, jolta itse hellyydenosoituksia saa.
Näillä mietteillä tänään ja huomenna uudet ajatukset!

Tein cupcakeja lisää ja nyt on keittiönpöydällä aina "leivonnaisia" tarjolla. Taidan vieläkin tehdä muutaman ja pakata nätisti ja viedä viemisinä kavereille.

Hyvää sunnuntaita ja olkaa helliä itsellenne ja toisillenne!