Keijusilhuetti lasipurnukkaan

Erilaisia lasipurnukoitakin on laatikollinen säästettynä kun mistä sitä koskaan tietää, voi hyvinkin tarvita :) Monenmoista ideaa ja ajatuksenpoikasta on niidenkin tiimoilla pyörinyt. Yhdestä lasikorkillisesta pullosta tein lyhdyn led-tuikulle.

Maalasin keiju-kuvion mustaksi molemmin puolin ja liimasin sen pullon sisälle. Päällystin pullon servetin valkoisella kerroksella ja sitten vähän kohojauheella embossailin ja liimasin pätkän pitsiä pullon kaulaan. Lasisen korkin embossasin kohojauheella kauttaaltaan. Kun pullo oli lähes valmis, heräsi epäilys, että mahtuuko led-tuikku pullonsuusta sisään. Kannattaisi tällaisetkin asiat tarkistaa jo ennen työn aloittamista. Mutta mahtuihan se just ja just ja sai vielä poiskin, että voi sammuttaa välillä ja vaihtaa paristonkin tarvittaessa.
Tästä virisi paljon uusia toteuttamistapoja. Katsotaan mitä kehkeytyy...

Käytöstä poistettujen hehkulamppujen tuunausta

Olen jo jonkin aikaa kaikki rikkinäiset hehkulamput ottanut talteen ja nyt niitä tuli kerralla vähän enemmänkin kun vaihdettiin ledejä moneen valaisimeen. Idean niiden tuunaamisesta näin joskus Pinterestistä, mutta on jäänyt toteuttamatta. Nyt päätin tehdä ekan kokeilun ja ehdottomasti näitä tulee lisääkin, ehkäpä jotain jouluaiheistakin.

Tämän olen ensin maalannut valkoisella gessolla ja kuvat ovat paperinenäliinasta. Lopuksi ripottelin decoupage-liimalakan päälle kohojauhetta ja kuumensin sen kiinni.

Hullun hommaa!

Täällä kerroin, että naapurille kävi köpelösti turvalasikantisen pöydän kanssa. Sirpaleista tein kynttilälyhdyn ja siihenhän ei niitä paljon uponnut. Loput sirpaleet ovat odottaneet inspiraatiota, jota ei kuulunut. Toinen, joka odotti inspiraatiota, oli vanhan pihavalaisimen kupu (muovia, halk. n. 30 cm) kun loppukesällä vaihdettiin uusi pihavalaisin. Olin jo aikeissa käyttää sitä muottina, valaa täyteen betonia ja sitten rikkoa se pois betonin kuivuttua. Eipä tullut betonitöitä syksyn aikana tehtyä.
Kun aikansa muhii niin idea syntyy. Turvalasisirpaleet, valaisimen kupu ja hyvää liimaa ja eikun hommiin.

Pallon muoto yllättää aina suurella pinta-alallaan. Jo tässä vaiheessa iski pelko, että eivät sirpaleet taidakkaan riittää. Mutta aika pitkälle ne kuitenkin riittivät.

Sitten piti ottaa suunnitelma B käyttöön. Onneksi verstaani kaapeista löytyy monen moista tarpeellista ja tarpeetonta. Narua kieputtelin pallon alaosaan. Vanha pyöreä monessa tarkoituksessa ollut puualusta sai mustaa maalia pintaansa ja sähkösysteemikin löytyi miehen verstaalta. Hän puolestaan jemmailee kaikenlaisia varaosia.
Led-lamppu on nyt liian kirkas ja pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa pienempi, että saa valon tunnelmallisemmaksi. Vähän sellaista tavoittelen kuin alimmassa kuvassa olevassa kynttilälyhdyssä on. Turvalasi on sentin paksuista ja kupu painaa runsaat neljä kiloa. Ei huoju eikä horju!

Kun sirpaleita liimailin niin en voinut välttyä ajatukselta "hullun hommaa", mutta tulipahan tehtyä. Rahaa ei palanut kuin liimapullon verran. Lopputulokseen olen tyytyväinen kunhan saan vielä pienemmän ledin niin säröt ja väri tulevat paremmin esille.

Ihonväriin katsomatta

Kampauspäistä tekemäni sarja "Ihonväriin katsomatta" on nyt vihdoinkin valmis kun kolmas, eli valkoihoinenkin tuli valmiiksi.

Kolmas kampauspää oli siitä hyvä, että silmät oli maalattu ja huuletkin. Silmien maalaaminen on minulle sellainen haaste, etten ole koskaan hyvin onnistunut. Tästä syystä kaksi kolmikosta käyttää aurinkolaseja!
Vähän lisäsin silmien rajausta ja huuliin väriä. Violettia olisin halunnut, mutta kun ei ollut sopivaa, mutta uusi väri on helppo vaihtaa jos/kun parempaa löytyy.
Kaulassa oleva blyymi on jäänyt jostain enkelihommista ja peruukki on alle kympin hintainen naamiaisperuukki. Kruunun ostin joskus kampaajaltani kun halvalla sai :)
Joku oli taiteillut päähän Hello Kittyä ym. mutta ne lähtivät helposti kynsilakanpoistoaineella pois.

Inkkarityttö

Kenian tyttö sai vihdoinkin kaverikseen inkkaritytön.
Tässä alkutilanne:

Muutaman tunnin jälkeen oli lopputilanne tämä:

Ja tässä molemmat flikat

Vielä on kolmas kampauspää odottamassa ja siitä tulee kolmikon valkoihoinen. Idea on aika pitkälle muhinut, vielä vähän tarvikkeiden etsintää.

Jouluun on sata päivää

Näin kerrottiin radiosssa tänään. Eipä uskoisi, niin kesäisiä päiviä on vielä ollut, ettei uskoisi oikein sitäkään, että syyskuu on puolivälissä. Pihavaahteran alkava ruska ja pimeät illat puhuvat sen puolesta, että kesäiset päivät ovat kuitenkin kohta muisto vain tältä vuodelta.
"Just joye"-ruusu innostui uuteen kukintaan ja piti oikein suurin kukka mitata kun näytti niin isolta. Isohan se on, halkaisija 16 cm

"Europeana" kukkii vielä runsaasti

"Peace" ja "Karen Blixen" sinnikkäästi tyrkkäävät nuppuja , mutta eivät taida ehtiä avautua. Tai mistäs sen tietää kuinka pitkään lämmintä riittää. Useimmiten syyskuun lopulla kuitenkin ensimmäinen hallayö on näilläkin seuduilla.

Ostin joskus kirpparilta eurolla sellaisen kirkkaan metallisen tarjottimen ja se on toiminut parin betonitarjottimen muottina. Nyt tarjotin siirtyi taas uuteen tehtävään. Maalasin sen harmaalla maalilla ja töpöttelin vaahtomuovitupolla vähän valkoista tehosteeksi. Visbyn ja Katalonian reissuilta toin matkamuistoiksi kiviä ja ne laitoin tarjottimelle tuikkujen ja lasikipossa olevan kynttilän kanssa. Olkkarin pöytä sai taas uuden ilmeen.

Joskus on vaan ihan pakko ostaa jotain mitä ei ollenkaan tarvitse. Nykyisin onneksi aika harvoin, mutta nyt en pystynyt ohittamaan tätä vanhaa hajuvesipulloa ja siinä samalla tuli ostettua muutama vanha lusikkakin, joita voi käyttää ruokakuvauksissa rekvisiittana.

Kesän viimeiset kehäkukkaset saavat hetken ilahduttaa keittiön pöydällä

Hyvää viikonloppua!

Tuunattu löytökenkä

Alkukesällä oltiin kuvaamassa Tampereen Tikkulassa ja siellä eteeni osui tällainen hylätty musta kenkä no 27. Mielikuvitus lähti laukalle saman tien ja kenkä lähti mukaani Raumalle.

Pesin sen ja siinä se on koko kesän nököttänyt verstaan pöydällä odottamassa tuunausta. Kristallinkirkkaana oli ajatus, että siivethän ehdottomasti pitää kengän kantapäässä olla ja kärjessä jotain herkkää. Sudenkorentoja on pihalla lennellyt ja siitä muistin, että jossain on metallinen sudenkorento ja löytyihän se kohdasta sudenkorennot. Vitsi vitsi, kun olin aikani laatikoita kolunnut ja melkein jo luovuttanut, niin löytyihän se. Sellaista ajatuksen virtaa kenkään liittyy, että siivet kuvaavat sitä, että jos tahdot, sä osaat lentää ja sudenkorento kärjessä sitä, että välillä pitää vauhdista huolimatta askeltaa myös varoen ettei tallaa hitaampia ja  heikompia alleen.

Tuunaus

Jokin aika sitten löysin vanhan tavaran kaupasta tällaisen uusvanhan munatelineen, joka lähti hyvin lyhyen harkinnan jälkeen mukaan.

Pitihän siinä mukana tuleet munat tuunata enemmän oman näköisiksi

Pihalla alkaa olla selkeitä syksyn merkkejä, kukat eivät enää jaksa kukkia ja nyt kun vihdoinkin on saatu sadetta niin se on tehnyt hyvää, mutta myös pahaa. Keväällä istutetut ruusut aloittelevat toista kukintaa, Peace on pisimmällä ja jos huonosti käy niin muut eivät ehdi avaamaan tiukkia nuppujaan. Mutta peace on niin ihana, että sitä on pakko käydä vahän väliä ihailemassa.

Olin ihan varma, että auringonkukat eivät ehdi kukkaan, mutta niin ne vaan pikkuhiljaa availevat kukintojaan. On se niin aurinko!

Todellakin olemme kuivan kesän jälkeen saaneet sadetta melkein joka päivä enemmän tai vähemmän. Parhaillaankin sade ropisee kattoon. Kynttilöiden polttamisessa on ollut kesätauko, mutta nyt taas nautitaan niiden tuikkeesta

Oikein hyvää viikonloppua kaikille blogissa kävijöille!

Tuunailua

Eipä ollut ensimmäinen kerta kun oli suunnitelmissa tehdä jotain ihan järkevääkin, mutta kuinkas ollakkaan, menin vähän käymään verstaallani ja sille tielle jäin. Tuli todella pakottava tarve tuunata yksi pieni ( 11 x 9 cm) valokuvakehys, joka on vuosikausia lojunut verstaalla tomuttumassa. No ei loju enää, vaan pääsi olkkarin pöydälle :) Muistan miten ihastunut olin siihen ostohetkellä, mutta kotona se rupesikin näyttämään liian krumeluurilta. Nyt tein siihen vähän metallista lookia ja muuttui heti omaan silmään paljon miellyttävämmäksi.

Ei se sitten tuohon kehykseen loppunut, tuunausinto nimittäin. Verstaan pöydän alla olen säilyttänyt vanerista rasiaa (halk.35 x 20 cm). Sain sen melkein 20 vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi ja oli tosi kaunis, kannessa käsinmaalattu silkkikangas. Mutta jolloinkin kävi haaveri ja kannen päälle kaatui mehua, eikä ollut mitään tehtävissä. Olin jos poistanut piloille menneen silkin ja ehkäpä on ollut joku ajatus tuunauksesta, mutta ei ole ottanut tulta. Joskus asiat ovat niin kristallinkirkkaita, ei muuta kuin siitä vaan alkaa hommiin. Nyt oli se päivä!

Isäntä ystävällisesti hioi kannen liimajämät pois ja kun olin pari kolme tuntia maalannut ja liimannut niin  rasia on pikkasen erinäköinen

Tarvitsin gessoa pohjustukseen, paksua nyöriä kannen reunaan, kahta sorttia servettiä (magnolioita ja höyheniä), mulperipaperille painetun kuvan ja kaksi Scrapiniec laser-leikattua kuviota (kehyksen ja tekstin), decoupage-liimalakkaa, muutaman pinkin timangin, vintage-maalia ja mattaa kalustelakkaa.

Huomenna sitten uusi yritys niiden järkevien ja tarpeellisempien hommien suhteen. Nähtäväksi jää, tuleeko taas noukittua rusinat pullasta ;)