Skräppäyskoulu osa 7 ja 8

Skräppäyskoulun osa 7 paneutuu sivun kokoon ja osa 8 kuvan kokoon. Koska tekeillä on albumi, jonka koko on 23,5 x 16,5 cm niin siinä koossa on pitäydyttävä, mutta ainahan voi sivusta leikata palan pois ja kokeilla miten se istuu kokonaisuuteen.
Olipa lähellä, etten sotkeutunut omaan näppäryyteeni kun sovittelin kuvia ja tekstejä siten, että kokonaisuus säilyy pienemmän ja seuraavan normaalikokoisen sivun välillä. Naamiointi on hyvä konsti ja sitä tulikin käytettyä useammankin kerran. Pienemmän sivun "ikkuna" on huurrekalvoa ja livenä kuva näkyy sen läpi huomattavasti selkeämmin kuin kuvassa.

Jospa joskus oppisi ensin suunnittelemaan ja sitten tekemään. Itselläni se menee niin, että kovalla innostuksella tekemään ja sitten virheitä naamioimaan! Kaikesta häsellyksestä huolimatta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen :)
On kyllä ollut kiva skräpätä tätä "Minun Afrikkani"- albumia, tulee taas reissun upeita hetkiä elettyä uudelleen.

Hyvää heinäkuun viimeistä päivää!

Täällä Raumalla on heinäkuu ollut tosi kuiva, ei ole tainnut juhannuksen jälkeen sataa, mutta eilen saatiin reipas sadekuuro. Voi sitä raikkautta ja tuoksuja!

Skräppäyskoulu osa 6

Minnan skräppäyskoulun kuudes osa paneutuu otsikkoon. Minun Afrikkani-albumi edistyy aika verkkaiseen tahtiin johtuen siitä, että olen buukannut kalenterin täyteen kaikenlaista, mutta johonkin rakoseen on ihan pakko päästä edes ihan hiukkasen verstaalle askartelemaan. Muuten hajoaa pää! Tänään sain järjestettyä parisen tuntia sellaista aikaa ja tuloksena virtahepo sai oman sivun albumissa. Vähän enemmän olisi voinut keskittyä otsikkoon, mutta toisen kerran sitten. Nyt oli vaan tärkeää saada edes sivu aikaiseksi :)

Lämmintä ja aurinkoista heinäkuun viikonloppua!

Luottamus postiin murenee pala palalta

Kerroin täällä miten köpelösti kävi viime vuoden puolella Sailan tupliksen korttien kanssa.
Huhtikuun alussa katosi tyttärenpojalle lähettämäni synttärikortti, ihan tähän kotikaupunkiin oli matkalla, muutaman kilometrin päähän. Ei ainakaan toistaiseksi ole perille löytänyt.
Ennen juhannusta lähettämäni kortti Haukiputaalle ei myöskään ole perille saapunut. Laitan aina myös lähettäjän tiedot kuoreen, jos kuitenkin vastaanottajan osoitteesssa olisi jotain häikkää. Pitäisi siinä tapauksessa palautua minulle.
Sailan tuplikseen liittyvän toisen lähetyksen mysteeri on kuitenkin selvinnyt, vaikken korttia saanut enkä tuskin tule saamaankaan ja melkoisella varmuudella se on ainakin pilalla. Kirje on poliisin hallussa. Kyllä! Eurajoelta (muutama kymmenen km meiltä) löytyi maaliskuun lopussa metsään piilotettuna ainakin 114 ilmeisesti postin hallusta varastettua kirjettä. Siellä on mukana minulle Lahdesta lähetetty kirje, joka sisältää atc-postia. Tapausta tutkitaan törkeänä viestintäsalaisuuden loukkauksena. Poliisi haluaa minulta määrättyjä tietoja rangaistukseen liittyen ja yksityisoikeudellisia korvausvaatimuksia.  Eipä kannata korvauksia ruveta vaatimaan, sillä ymmärsin kirjeestä, että voipi tulla pahimmassa tapauksessa maksamista, mutta rangaistusta teosta vaadin. Sitäpaitsi miten voisin ainutkertaisen atc-kortin arvon euroissa määritellä, eihän niitä voi rahassa korvata. Ymmärtääkseni tekijää ei ole saatu kiinni, se ei selvinnyt selvityspyyntökirjelmästä. Asianomistajarikoksena asiaa  tutkitaan. Tällainen sotku siis liittyy tuohon atc-vaihtoon osaltani. Menen ihan henkilökohtaisesti selvityspyynnön ylikonstaapelin käteen palauttamaan...hukkaa posti sen kuitenkin :(

Pikkasen vaikeuksia on nyt näitten kaikkien katoamisten jälkeen postinkulkuun luottaa. Kuinkahan paljon katoaa sellaista postia mitä ei tiedä edes kaipailla?
Posti yhdistää ykkös- ja kakkosluokan kirjepostin ja ottaa käyttöön ikimerkin, ja kirjeen luvataan kulkevan kotimaassa perille 1-2 päivässä. Tämä muutos ensi vuoden puolella. Pitäiskö uskoa? Haluaisin myyntiin postimerkin nimikkeellä "varmasti kuljetetaan perille". Ymmärrän senkin, että jotain joskus katoaa matkalla, mutta jos minulle on melko lyhyenä ajanjaksona kadonnut neljä lähetystä niin täytyy niitä kadonneita olla kokonaisuutena aika paljon, vai olenko minä postin epäsuosiossa. Ole kadonneissa lähetyksissä ollut sekä vastaanottajana että lähettäjänä.
Paikallislehdessämme Länsi-Suomessa oli tänään pitkä kirjoitus postin nykytoiminnasta, eikä siinä paljon pointseja herunut. Postin nettipalvelussa lukee aloitussivulla "Sujuvampi arki".  Meille sentään posti jaetaan vielä suurinpiirtein vanhan malliin, puolenpäivän tienoissa. Monet saavat postinsa vasta illalla ja tiistaisin on turha laatikolla käydä, silloin on ruohonleikkaamispäivä.
Asian vakavuudesta huolimatta nauratti artikkelissa haastatellun postiasiakkaan kommentti:"Varmin tapa hävittää ydinjäte olisi antaa se postin kuljetettavaksi".
Se postista ja sen toiminnasta (lue toimimattomuudesta). Onhan maailmassa niin paljon isompiakin murheita, mutta nämä pienetkin ovat kiusallisia kun tämän tästä toistuvat.

Mutta asisosta toiseen. Eilen löytyi pihalta tällainen. Mitäs se nyt sitten tarkoittaa, joku lähettiläs vissiin...

Näillä mennään, aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämpömittari varjon puolella on pikkasen yli 20 astetta. Ihanaista viikkoa kaikille blogissa kävijöille <3

Lisää kesätunnelmia

Tuntuu ihan uskomattomaalta, että heinäkuun puoliväli on jo käsillä, justhan oli kevät ja odoteltiin jotain kukkapenkeistä nousevaksi. Onhan sieltä jotain noussutkin. Monet ovat jo lakanneet kukkimasta ja osa vasta aloittelee. Hyvä niin, on syksyyn saakka aina joku kasvi parhaimmillaan.
Talvihan vei kaikki ruusuni eikä uusia niin vaan ostettu kun olivat joka paikasta loppu. Sain kuitenkin hankittua neljä erilaista ruusua, jotka olivat purkissa ja niistä on nyt ollut iso ilo. Todella isoja kukintoja kaikissa

Karen Blixen

 Europeana

 Just Joye

Peace

Tänään oli päivän juoman väri neonvihreä. Sisälsi avocadoa, sitruunaa, appelsiinia, kurkkua, porkkanaa, nektariinia, banaania ja vettä hanasta

Lenkillä kuvasin kurjenkelloja heinikossa. Tuulessa hiljaa heiluvat heinät, joiden joukossa kurjenkellot kukkivat, viestivät rauhaa ja turvallisuutta, kuin mitään ikävää ja pelottavaa ei maailmassa olisikaan. Perjantain ja lauantain ikävien ja pelottavien ulkomaan uutisten vastapainoksi toivotankin näiden kuvien myötä teille kaikille rauhaa ja rakkautta <3

Kesä on ihana

Onko suurempaa nautintoa kuin istua kotipihalla mukavasti auringon syleilyssä ja nauttia mansikkainen juoma. Blenderissä mansikkamehu ja mansikat tasaiseksi, lisäksi sitruunalla maustettua kivennäisvettä, mansikanpaloja, tuoreita sitruunamelissan ja mintun lehtiä sekä pari orvokinkukkaa koristeeksi. Siinä jos missä maistuu kesä!

Siinä samalla voi nauttia unikoiden hehkuvista väreistä

Toisena päivänä voi nautiskella toisen väristä voimajuomaa. Ananasta, appelsiinia, porkkanaa,banaania, nektariinia, kurkkua ja sitruunalla maustettua kivennäisvettä.

Ja katsella kun sitruunapuu availee huumaavan tuoksuisia kukkasiaan

Kuunnella ja katsella kun pörriäiset ja leppäkertut käyskentelevät valkosalvian kukinnoissa

Ja ihmetellä tuon pienen ja sisukkaan orvokin kasvamista laatan rakosesta. Kuvan ottamisen jälkeen on jo toisenkin kukan tyrkännyt :)

Ihanan makuinen välipala tuli kun paloittelin hunajameloonia ja mansikoita. Lisäksi tuoretta minttua ja sitruunamelissaa.

Välillä näkymien tallentamista verkkokalvoille ja välillä kameran muistikortille, milloin mitenkin.

Nauttikaa kesästä, sen väreistä ja mauista, auringosta ja välillä sateestakin. Kesä on ihana!

Skräppäyskoulu osa 5

Minnan skräppäyskoulun viides jakso keskittyy väreihin. Valitsin hyvin värikkään kuvan ja sen taustaksi myös hyvin värikästä käsintehtyä paperia. Valkoinen tausta on lasikuitutapettia. Ehdottomasti halusin mukaan pätkän oranssia silkkinauhaa ja sovittelin sitä useampaankin kohtaan, tuohon se jäi. Vastapainoksi sille, että olen jo tehnyt parikin aika synkkää sivua nyt tämä värikäs pläjäys. Tulee vähän pirteyttä albumiin! Tähän sivuun ei tarinaa mahtunut, mutta puhukoon kuva puolestaan.

Skräppäyskoulussa on jo osa kuusikin ilmestynyt. Olen vähän jälessä, mutta kyllä täältä tullaan!

Kortti 17- vuotiaalle pojanpojalle

Pojanpojista vanhimmalle, Veikalle tein tällaisen kortin 17-vuotisonnitteluksi. Tausta on mixed media-tekniikalla tehty jo aikaisemmin ilman sen kummosempaa käyttötarkoitusta. Nyt leikkasin siitä osan tähän korttiin, koko 25 x 12 cm.

Koko veljessarja on saanut tänä vuonna synttärikorteiksi kortit, joissa "pääosassa" on Scrapiniec chipboards-maiharit, jotka värittelin soft pastelleilla.

Tarhakylmänkukka

On tainnut useaankin kertaan tullut mainittua, että tarhakylmänkukka on yksi lempparikasveistani ja taitaa olla melkein eniten kuvattu myös.
Keväästä heinäkuun alkuun tarhakylmänkukan elämä näyttää tällaiselta:

Viimeiseen hengenvetoonsa saakka tarhakylmänkukka on niin lumoavan kaunis, ainakin minun mielestäni.
Joka kevät alkaa tämä sama kierto, aina yhtä odotettuna.

Hyvää heinäkuun viikonloppua!