Terveiset Pallakselta osa 3

Tässä kolmannessa ja viimeisessä osassa kuvia Keimiönjärven kalamajoista, Särkitunturista ja siitä mikä kotona odotti.

Keimiönjärven kalamajoilla on tullut aikaisemminkin käytyä, mutta nuo harmaat pääosin 1800-luvulla rakennetut kalamajat viehättävät uudelleen ja uudelleen. Vanhin on 1700-luvun puolelta. Osa niistä on hylättynä, mutta osa on käytössä edelleen. Osassa kasvaa pieniä puita katolla ja hirret ovat aikojen saatossa saaneet upean värityksen ja muotokin on hioutunut.  Nuo pirtit voisivat kertoa monta tarinaa.

Särkitunturille kiivettiin sumuisessa säässä. Olin siitä aika innoissani, sillä sumussa sai taas vähän eritunnelmaisia kuvia. Aivan tunturin laella on järvi ja vähän alempana toinen pienempi.

Sumu oli takertunut pisaroiksi naavaan

Maaruska oli täälläkin upean punaista

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin tämäkin reissu.Mutta kotiin on aina kiva palata. Oli keskiyö ja pilkkopimeää kun kotiin saavuimme. Vasta seuraavana aamuna kun raottelin makuuhuoneen kaihdinta, paljastui pihavaahteramme kaunis tervetulotoivotus. Viikon aikana se oli pukeutunut ruskan väreihin.

Päivällä piti vielä fiilistellä lisäämällä keltainen torkkupeite penkille ja maljakko pöydälle ja nauttia oman pihan upeasta ruskasta

Toivottavasti kuvista välittyivät tunnelmat, joita viikon reissu Pallakselle tarjosi itselleni. Huomaan, että akut ovat täydessä ladingissa, pää pursuaa uusia ideoita ja vanhojen lämmittelyä ja toteutusintoa. Tästä on hyvä jatkaa arkisia puuhailuja ja valmistautua pienin askelin talven tuloa kohti.

Kiitos, että viihdyitte mukana nojatuolimatkalla <3