Pientä ja vielä pienempää

Pihan haravointi ja kaikenlainen siistiminen on ollut päivän teemana. Uskomaton määrä neulasia, käpyjä, risuja, kuivunutta ruohoa ja lehtiä on talven aikana kertynyt. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja homma sujui vähän kuin huomaamatta. Haravoidessa oli kiva tarkkailla mitä pieniä keväänmerkkejä on maassa. Sieltä löytyi mm tällaisia:
Krookuksia, sinivuokkoja ja akilleijoja

Ja sokerina pohjalla nämä pikkiriikkiset ruusut (halkaisijan.0,5 cm). Oikeasti ovat kaukaasian maksaruohon alkuja. Olivat aivan lumoavan kauniita!

On  kevät niin ihmeellinen!

Kevätpuuhia

Yksi kevään odotetuimmista ja kivoimmista päivistä on silloin kun huvimaja otetaan taas talven jälkeen käyttöön. Tänään oli suorastaan kesäinen päivä. Auringon puoleisella seinällä mittari hipoi lähes 30 astetta ja varjon puolellakin siinä 13 asteen kieppeillä koko päivän. Oli sikäli harvinaista ettei tuullutkaan oikeastaan ollenkaan. Sehän meillä täällä merenrannalla on hyvin usein ilmaa viilentämässä.

Joka ainoa tiitti, joka maasta ponnistaa, saa huomiota osakseen. Tänään niitä taas ilmestyi kuin tyhjästä ja kärpäset ja muurahaiset olivat jo ahkerasti liikenteessä. Ensimmäinen perhonenkin viilletti pitkin ja poikin, mutta ei malttanut pysähtyä edes tunnistettavaksi saatikka kuvattavaksi. Tuhannen taalan paikka olisi ollut kuvaukseen, jos kamera olisi ollut valmiiksi kädessä ja laukaisuvalmiina. Nimittäin kaksi joutsenta lensi pihamme poikki niin alhaalta etten ole ikinä ennen nähnyt. Tuo näytelmä oli kaunis ja lyhyt, varmaan alle puoli minuuttia. Töräyttivät tervehdyksenkin siinä ylilennollaan. Läheiselle järvelle olivat varmaankin menossa ja lentokorkeutta oli jo roimasti pudotettu.
Nuo mullasta nousevat tiitit onneksi pysyvät aloillaan ja saa kuviakin otettua :)

Posliinihyasintti vähän ujona puskee neulasten peittämästä maasta

Tästä karvapallerosta tulee isona tarhakylmänkukka-kaunotar

Pihlaja-angervo on aina monta askelta muita edellä

Valkoisia krookuksia, viime syksynä istutettuja

Narsissin varret saivat aika paljon lisää pituutta lämpimän pivän aikana

Nauttikaa jokaisesta keväisestä päivästä ja tarkkailkaa miten luonto koko ajan muuttuu!

Onnittelukortti kummitytölle

Kummityttö vietti äskettäin syntymäpäivää ja hänelle lähti tällainen kortti, joka on jäänyt julkaisematta.

Kevään merkit lisääntyvät nopeasti kun lämpötila huiskii yli kymmenessä asteessa ja aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta.
Leskenlehdet ja sinivuokot kukkivat. Leskenlehden kukkaset ovat kuin pieniä aurinkoja tienpientareella.

Tarhakylmänkukka on yksi kukkapenkkien suosikkini ja innolla käyn sen kasvua seuraamassa. Nyt ollaan tässä vaiheessa

Ensimmäiset pörriäisetkin jo lentelivät, mutta eivät pysähtyneet sen vertaa, että olisi kuvan ehtinyt ottaa. Ainakin muutama lämmin päivä on luvassa, mutta sitten taitaa  kevät ottaa takapakkia, mikäli ilmatieteenlaitoksen ennusteisiin on uskominen.

Oikein hyvää ja aurinkoista alkavaa viikkoa lukijoilleni :)

Lokerikon tuunaus

Innostuin siivoamaan vessan katosta lattiaan oikein perusteellisesti. Jynssäsin joka ikisen kaakelinsauman, järjestelin kaapit ja heitin turhaa kamaa pois. Kun lopputulosta tyytyväisenä katselin, niin pieni laatikosto allaspöydällä alkoi näyttää aikansa eläneeltä. Olin jo aikeissa poistaa sen kokonaan, mutta kun pikkulaatikot ovat erittäin tärkeät säilytyspaikat kaikenlaiselle melkein päivittäin tarvittavalle tavaralle, joille olisi kuitenkin uusi paikka keksittävä. Tuunaus oli pelastus ja laatikosto sai jatkoaikaa ehkä paljonkin.
Ennen laatikosto näytti tällaiselta

Paksusta (n.1 mm) ruskeasta pahvista tein tuon omppukuvion kehyksen ulkomitoilla palat, jotka maalasin valkoisella gessolla kahteen kertaan. Kuviollisista paperinenäliinoista revityt kuvat kiinnitin decoupage-liimalla läpysköihin ja reunoille tuputtelin lumipastaa ja vielä kullanvärisellä Miranolilla viimeistelin reunat. Liimasin sitten läpykät aukkojen päälle ja maalasin laatikoiden nupit ja vielä tason ja alareunan kullanvärisellä Miranolilla. Johan muutti muotoaan!

Hyvää loppuviikkoa!

Lisää kukkia foamiranista

Nyt kun perustekniikka alkaa olla hallussa niin voi keskittyä ihan omiin versioihin. Jolloinkin tuli hankittua 36 värin soft pastellit, jotka ovat jääneet aika vähälle käytölle. Nyt kokeilin niitä valkoisen foamiranin värjäämiseen ja ihastus oli suuri. Tämä ratkaisi sen, että vastaisuudessa ostan vain valkoista  foamirania ja värittämällä saan lukemattomia värisävyjä kukkasiin. Lehtiin käytän edelleen valmiiksi värjättyjä vihreitä.
Kokeilin myös tehdä unikon. Vähän vielä hiomista terälehtien koossa ja mallissa. Pitää saa enemmän "lerppu" :) Mutta sinne päin, sanoisin.
Jotain tarkoitusta varten olen joskus hankkinut puisia kullanväriseksi maalattuja jalallisia kippoja. En ole niitä sellaisenaan mihinkään kelpuuttanut, mutta tuunattavaksi oikein hyviä. Nyt tuunasin kipon paksuhkolla gessokerroksella, johon tein struktuuria siveltimellä tökkien. Inka Goldit jälleen pelastuksena viimeistelyyn ja sisälle pala oasista ja kukat asetelmaksi. Muutaman pikkukiven laitoin vielä peittämään näkyvää oasista.

Unikon heteetkin värjäsin soft pastilleilla ja terälehtiin laitoin vähän turkoosiin vivahtavaa vihreää niin sain valkoisen luonnollisemmaksi.

Gardeniat värjäsin kahdella eri oranssilla

Tämä kukka-asetelma lähtee viemisiksi ystäville. Kukkaharjoitukset jatkuvat! Innostunut :)

Digikollaasi ja vanha valokuva

Eilen tein digikollaasin Enkulin haasteeseen ja siinä kylkiäisenä tuli toinenkin. Yltiöromanttinen ja niin pastellia, että...

Kuvasin eräästä vanhoista kuvista tekemästäni taulusta äitini kuvan. En tiedä vuotta, jolloin kuva on otettu, mutta ajattelisin hänen olevan siinä noin 15 vuotias. Eli kuvan ottamisesta olisi aikaa noin 90 vuotta. Käsittelin kuvaa  PicMonkey-  ja Pixlr Express-ohjelmilla.

Enkulin musiikkihaaste huhtikuu 2016

Katriina Honkanen  tuli tutuksi Metsolan Eevana TV-sarjassa Metsolat. Sarjaa esitettiin vuosina 1993-1995 ja varmaan jokainen jakso tuli katsottua. Eeva oli minun ehdoton suosikkini.
Sittemmin tutustuin häneen myös laulajana. "Siljan kotona" ja "Silta" soivat meillä usein. Harmi, ettei häneltä ole enempää musiikkia taltioituna. Tai en siis ainakaan tiedä.







Enkulin huhtikuun musiikkihaasteessa soi Katriina Honkasen "Silta". Suljin silmäni ja kuuntelin ja tällainen mielikuva ajatuksen virtaani muodostui.
He lauluista rakensivat sillan toisilleen ja varovasti astuivat ensimmäisen askeleen. Silta seisoi paikoillaan, se hyvin heitä jaksoi kannattaa. 

 Kiitos Enkuli haasteesta!