Viikonloppu Tampereella osa 2

Tässä jatkoa eiliselle postaukselle, eli lisää kuvia Tampereen vanhan tulitikkutehtaan nykypäivästä.

Pari huppupäistä oli hommissa

No vitsi vitsi, kunhan lavastimme :)
Tuonne olisi kiva vielä keväämmällä ilmojen lämmettyä ehtiä viettämään "voimaannuttavan valokuvauksen" päivä. Vaikka mitä ideoita pyörii mielessä... Autiotalot vievät niin helposti mennessään jonnekin toiseen maailmaan.

Viikonloppu Tampereella osa 1

Saimme mieheni kanssa viettää meille järjestetyn todella kivan, hauskan ja antoisan viikonlopun Tampereella.
TTT:n Kellariteatterissa pari tuntia melkein yhtämittaista naurua kun Ilmari Saarelainen esitti yhdenmiehen teatterikappaleen "Parasta ennen". Teatterin jälkeen nautimme herkullisen illallisen Cumuluksen  Grillsson Steakhouse & Bar-ravintolassa. Hyvän ruoan lisäksi henkilökunta ansaitsee täydet pinnat ystävällisyydestä ja ammattitaidosta. Sieltä sitten aikanamme siirryimme tyylikkääseen hotellihuoneeseen sulattelemaan hienon päivän ja illan antia. Päivällä olimme käyneet Tallipihan tunnelmia haistelemassa. Monenlaista kaunista käsintehtyä oli myynnissä. Ikinä en ole nähnyt niin ihania ja taidokkaita piparkakkutaloja missään kuin siellä eräällä myyjällä. En tyytynyt pelkästään kertomaan sen hänelle vaan pari pientä (kork. 8 cm) ihanuutta lähti mukaankin. Toinen omaan käyttöön ja toinen menee lahjaksi. Pienimmät raitatonttuni sopivat hyvin mukaan asetelmaan.

Pitkään on ollut haaveena ja ajatuksena mennä kuvaamaan entistä tulitikkutehdasta ennenkuin sille mahdollisesti aletaan jotain keväällä tehdä. Osalle rakennuksista on varmaan kaivinkoneen kauha kohtalona, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että jotain jopa ehkä korjataan uuteen käyttöön. Täältä voit lukea suunnitelmista.
Kuvauskeikka tuli ihan extempore, kun lauantaina mennessämme hoksasimme, että tulitikkutehtaan alue olikin aivan reittimme varrella ja päätimme kotiin lähtiessä sinne poiketa. Oli kosteaa ja kylmää ja yöllä oli satanut vähän lunta. Ehdottomasti olisi pitänyt olla parempi varustus vaatetuksen suhteen, mutta siihen ei oltu osattu varautua. Onneksi muutama kamera yleensä on kuitenkin varoiksi mukana :) Eipä sormien tunnottumuus ja varpaiden paleleminen paljoa mielenkiintoisessa ympäristössä haitannut. Puolitoita tuntia siellä vierähti ja olen satavarma, että lämpimällä ilmalla useampi tunti kuluisi ihan kivuttomasti.

Mitä kaikkea ovatkaan nämä seinät vuosien saatossa nähneet ja kuulleet. Kiehtovaa antaa mielikuvitukselle siivet :)
Laitan kahteen osaan nämä mielenkiintoiset kuvat, eli huomenna sitten osa 2.

Siivousta, Tonttujen Yötä ja yksi joulukorttikin

Erinäisten jouluaskartelujen jäljiltä verstaallani vallitsi kaaos, joka ei todellakaan ole enää aikoihin ollut millään lailla hallittu. Nyt kun suurin piirtein jouluaskartelut ovat valmiina niin määräsin itseni raivaushommiin.
Kun teen hommia niin silloin teen hommia enkä todellakaan laita tavaroita oikeille paikoilleen ja jokaista roskaa suoraan roskikseen. Roiskuu kun rapataan!
En mitenkään ylpeä ole näistä ennen siivousta kuvista, mutta näytän nyt kuitenkin

Kolmen tunnin siivouksen jälkeen näyttää jo paljon siedettävämmältä :)

Raumalla on perinteenä Tonttujen Yö pari viikkoa ennen joulua. Vanhan Rauman kaupat ovat auki iltamyöhään saakka ja joulutori avautuu. Paljon oli erilaisia käsitöitä, leipomuksia ym myynnissä ja ihmisiäkin oli kiitettävästi. Toivottavasti myös kauppakin kävi. Joulupukki ja tontut tietysti häärivät mukana ja joululaulut kaikuivat. Ilma oli mukavan leppoisa, muutama lämpöaste, ei satanut ja tuulikin oli aika säyseä. Lumen puuttuminen ei tuntunut tunnelmaa haittaavan. Tai eihän alueella oikeastaan lunta koskaan näekkään kun kahdella Vanhan Rauman pääkadulla on sulatusjärjestelmä, eli kesäkeli aina.
Ei mennyt kuvaukset ihan putkeen, pitäisi enemmän pimeällä kuvausta harjoitella, se kun ei automatiikalla oikein onnistu. Mutta muutama kuva tässä:
Kotikirkon torni on aina yhtä kaunis pimeää taivasta vasten.

Pitsikaupunkinahan Rauma tunnetaan. Nyt on pitsiä valoteoksena myös Vanhan Raatihuoneen oven ympärillä.

Torille tultaessa

Kahden pääkadun, Kauppakadun ja Kuninkaankadun jouluvalaistus on mielestäni kaunis. Kuvassa Kuninkaankatua

Ja lopuksi vielä viimeisin tämän joulun joulukorteista. Korttipohja oli taitettu valmiiksi kohokuvioitu. Keskelle liimasin tekemäni digeilyn. Lisäksi puolikashelmiä, kimalleliimaa ja lumipastaa sekä kullan ja hopean värinen kuminauha taitteeseen.

Kortti on puhtaan valkoinen, mutta iltavalaistus vähän antoi omia sävyjään kuvaan.

Oikein hyvää kolmatta adventtia.

Vuodatusta ja näpräilyä

Sateiset ja lämpimät säät jatkuvat edelleen. Tuulikin tuivertaa välillä melkosen navakasti.Sää puhuttaa. Kun ihmiset tapaavat toisensa, ensin kauhistellaan säätilaa ja ettei yhtään tunnu siltä, että joulu on parin viikon kuluttua ja siitäpä sitten jo näppärästi siirrytään turvapaikanhakijoihin ja siihen liittyviin ongelmiin. Itse en vaan millään jaksaisi tuhlata energiaani kumpaankaan kun olen aika voimaton noiden asioiden suhteen. Sää on sitä mitä on ja siihen meidän on parasta sopeutua, eikä se nyt niin vaikeeta voi olla, varsinkin ellei työpaikka ole ulkona. Tuohon toiseenkaan ongelmaan ei taida monellakaan lääkkeitä löytyä, ei minulla ainakaan. Jos jollain on niin kannattaapi sitten tehdä jotain asian hyväksi.
Miksi on niin vaikeaa erottaa toisistaan kahdenlaisia asioita, sellaisia joille ei voi mitään ja sellaisia joille voi? Sille voi, että joulutunnelman luomiseen on kyllä konsteja vaikka sää olisi minkälainen. Ei siinä edes kovin vilkkaalla mielikuvituksella tarvitse olla varustettu. Kaikenlaista kivaa näpräämistä sisätiloissa löytyy, voi suunnitella joulun koristeluja ja tehdä niitä, voi suunnitella joulun ruokia ja leivonnaisia ja valmistaa niitä ja polttaa kynttilöitä, nautiskella glögiä ja kuunnella tai vaikkapa itse laulaa joululauluja. Ja nyt voi  siivota kaapit ja laatikot jos se jonkun mielestä jouluksi pitää tehdä. Siihenkään hommaan ei säällä ole mitään merkitystä, kai. Ihanaa, ei tarvitse keksiä mitään tekosyitä ettei viitsi pestä ikkunoita. Kaikki ymmärtävät, ettei nyt tällaisilla ilmoilla...
En väitä, etteikö lumi yksi joulutunnelman luojista ole, mutta ei ainoa eikä mielestäni tärkeinkään.
Kuten jo aikaisemminkin olen maininnut, niin olen outo, mitä huonompi sää, sen enemmän verstaalla viihdyn eikä sateenropina peltikattoon pahalta kuulosta. Tämän pitkähkön esipuheen ja vuodattamisen jälkeen voinkin siirtyä siihen asiaan, joka varsinaisesti oli tarkoitus postata.
Koska omin kätösin tehdyt joulukortit (n.65 kpl) ja suuressa osassa myös itsetehdyt kuoret ovat nyt Postin huomassa ja vastuulla, että jouluksi perille ehtivät, niin huojentuneena katselin kaaosta vertaallani. En kerro, ettekä edes halua tietää, miltä siellä näyttää :) Ei huvittanut ruveta lapioimaan paperisilppua ja muuta roskaa lattialta ja laittamaan materiaaleja oikeille paikoilleen. Mutta ei hätää, löysin pari puista pakkauslaatikkoa. Mitäköhän niistä tekisi? Laatikoiden koko on 27x9,5x2 cm. Lisäksi pöydällä olevista kasoista löytyi vanerisia poroja ja pullosutikuusia, muutamia stanssattuja kuusia ja stassattujen ikkunoiden kanssa käytettäviä koristelistoja.

Pari sorttia lumipastaa, koristekultamaalia, paria väriä mistejä, kimalleliima, pienia lasikuplia ja strasseja ja tällanen on lopputulos

Ehkäpä huomenna lapioin ne roskaläjät verstaan lattialta, raivaan pöydän ja laitan kaikki putelit ja härpäkkeet paikoilleen...EHKÄ :)  Ainakin illalla kutsuu Tonttujen yö Vanhan Rauman kaduille ihastelemaan jouluvaloja ja kuvakulmia etsimään.