Valokuvauskurssi Espanjan Kataloniassa osa 7

Kurssimatkan viimeiseen aamuun herättiin ajoissa. Oli vielä paljon töitä  kuvakoosteen kanssa ja sen käsittelyssä opettajan johdolla. Matkalaukutkin oli pakattava. Yhteisen lounaan syötyämme katsoimme kaikkien kuvakoosteet useampaan kertaan. Uskomattoman upeita kuvia! Todella ylpeä voi jokainen olla. Nykytekniikka mahdollisti sen, että bussissa matkalla Barcelonan lentokentälle voimme vielä katsoa kuvakoosteita ja  kommentoida niitä, valita niistä suosikkeja ja saada vielä viimehetken opetusta. Omaa kuvakoostettani en enää tähän laita, koska kuta kuinkin kaikki siinä olleet kuvat on jo jossain postauksessa.
Muutamia mieleisiä kuvia haluan vielä esitellä

Joka ilta illallinen nautittiin pitkän kaavan mukaisesti, seuraavassa kuvasarjassa jotain kustakin osiosta.
Amuse bouche (kokin tervehdys) aloitti jokaisen illallisen, siihen kuului kermainen paksu kylmä keitto pienessä lasissa ja pikkuruisen paistinpannun mallisessa posliinilautasessa joku pieni suupala.

Alkuruoka oli mm tällaista

Pääruokia

Jälkiruokia

Ja vielä valinnainen kahvi (itsellä aina espresso) ja  tällaisia pikku suupaloja (lautasella oli kolmelle)

Visuaalisuutta ei annoksista puuttunut ja pääsääntöisesti kaikki olivat hyviä ja maistuvia tai vähintäänkin  mielenkiintoisia. Makeutta käyttävät aika runsaasti, mutta suolaa tosi vähän, sitä joutui jopa lisäämään vaikka hyvin vähäsuolaiseen ruokaan on kotona tottunut.
Ruokajuomina oli tavallinen vesi, kuplavesi, valko- ja punaviini.

Kaikki hyväkin päättyy aikanaan, niin myös tämä hieno reissu. Oli aika halata muut kurssilaiset ja opettaja. Ihania ihmisiä, upeita maisemia, paljon uutta motivaatiota valokuvaukseen, niistä oli tämä reissu tehty.
Lentokoneessa oli todella vähän matkustajia ja H:ki-Vantaan lentokenttä oli autio kun siellä aamuyöllä mieheni kanssa odottelimme Turun kautta Raumalle lähtevää bussia.

Ei ollut aikaa eikä tarvettakaan shoppailuun, mutta muutama keräilysormustin oli kotiin tuomisina ja rannalta kiviä tuli kerättyä :)

Kotiin tuomisena oli myös enemmän uskallusta ottaa "oman näköisiä" kuvia, rajata rohkeammin, nähdä enemmän ja tarkemmin, kokeilla enemmän, olla taiteellisempi, unohtaa tavanomainen ja tuttu ja turvallinen, tarttua hetkeen. Opetella enemmän käyttämään kännykän kameraa, sillä se on aina mukana ja  nopeasti valmiina tallentamaan ohikiitäviä hetkiä. Paras kamera on se, joka on mukana. Tosin uskon myös siihen, että kun haluaa nähdä jotain tosi erikoista ja hienoa niin pitää jättää kaikki kamerat kotiin :)

Hyvältä reissulta on aina hyvä palata kotiin. Kiitos hauskasta seurasta matkalla mukana olleet, oli hienoa tutustua teihin kaikkiin, kiitos opettaja Marja Pirilälle opetuksesta ja ennen kaikkea palautteesta, erityisesti siitä  negatiivisestakin. Mitään ei opi, jos palaute on tyyliin "ihan hyvä". Kiitos teille, jotka olette olleet mukana virtuaalimatkalla täällä blogissani.

Gracias y adiós