Muistoja-kirjani

Muistoja-kirjani palasi noin viikko sitten onnellisesti kotiin ensimmiseltä matkaltaan seitsemän eri osoitteen kautta. Olen sitä lukenut jo monta kertaa ja iloinnut siitä, että olette olleet mukana sen sivuja täyttämässä, minulle aarretta luomassa. Aivan parasta on se, että siellä on ihania runoja, on omaa ajatuksen virtaa ja ihastuttavia ja taidokkaita piirustuksia. Kaikki ainutkertaisia!
Itsekkäästi aloitin kirjani näin, muutamalla mieleisellä kuvalla itsestäni ja suuresti rakastamallani "Elämänjuna"-kirjoituksella

Seuraavat kolme sivua, jotka sopivat hienosti jatkoksi omaan kirjoitukseeni, teki Hannele

Seuraavat kolme sivua ovat Uunan piirtämiä ja runoilemia

Eijan kaksi nostalgista sivua, jotka tuovat mieleen lapsuuden muistokirjat

Enkuli (Marjatta) teki kaksi seuraavaa sivua, kauniita runoja ja enkelikiiltokuvia

Maija-Liisan kaunis ja elämänläheinen runo seuraavalla sivulla

Armin ihastuttavia ja taidokkaita piirustuksia kolmella seuraavalla sivulla

Seuraavat kaksi kaunista matka-aiheista sivua teki Saila

Kun näitä katsotte ja luette niin varmasti ymmärrätte miksi tämä kirja on minulle aarre.
Kuitenkin vasta vajaat puolet sivuista on täytetty, joten lähetän mielelläni kirjan uudelle kierrokselle mikäli halukkaita löytyy. Jos innostut asiasta niin ilmoittele s-postiini arja.lavonius(ät)hotmail.com halukkuutesi ja yhteystietosi 15.12. mennessä. Laitan kylläkin kirjan liikenteeseen vasta jouluruuhkan jälkeen.

Lupasin arpoa jotain mixed media-aiheista osallistuneiden kesken. Tein tällaisen kirjan, jonka voittaja voi käyttää ja täyttää haluamallaan tavalla omilla muistoillaan. Sisällä on 25 kartokilehteä.

Arvonta suoritettiin siis seitsemän osallistujan kesken. Mieheni toimi onnettarena ja nosti pipostani...

Onnea Armi!

 Vielä kerran lämpimät kiitokset ja halaukset teille kaikille :)

Pari korua

Pitkästä pitkästä aikaa tein pari korua. Tampereen Kädentaidot- messuilta ostin riipuksen pohjan ja vähän kivihelmiä (joiden tarkempaa nimitystä en muista).
Kerrankin en hautonut ostamiani tuotteita vaan tein jotain ihan heti! Riipusta varten tulostin äitini nuoruuden kuvan. Kiinnitin sen pohjaan ja päälle laitoin kerroksen Glossy Accentia. Tykkään varsinkin arkisin pitää riipuksia sellaisessa kumista valmistetussa "ketjussa". Sen päät vaan tyrkätään sisäkkäin, on helppo kiinnittää ja avata. Se sopi mielestäni erittäin hyvin tähänkin. Juhlavampaan käyttöön voin sitten käyttää riipusta hopeisen ketjun kanssa.

Kivihelmien kaveriksi löytyi vanhoista helmivarastoista särölasihelmiä. Pujottelin helmet vahattuun puuvillanyöriin, tein jokaisen helmen väliin solmun. Nyörin päät solmin yhteen ja on helppokäyttöinen kun vetäsee vaan pään yli, eikä tarvitse lukkojen kanssa tuskailla. Varsinkin pienet lukot saavat minut raivon partaalle :( Oikea peukaloni kun ei taivu ollenkaan päämäisestä nivelestä. Mielelläni haen tällaisia helpompia tapoja saada koru kaulaan kun päivittäin niitä kotioloissakin käytän ja on kiva vaihdellakin ettei aina ole se sama ketju, jonka lukon on onnistunut saamaan kiinni.

Muistoja-kirja on kuvattu ja palkinto arvottu. Olkaapa kuulolla kaikki te ihanat ihmiset, jotka osallistuitte kirjan sivujen tekemiseen. Huomenna aamupäivällä varmaankin ilmestyy päivitys asiasta.

Mielenkiintoinen viikonloppu

Lauantaina minulla oli muutaman muun kanssa ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen tilaisuus päästä tutustumaan ja kuvaamaan huolto- ja uudistustöiden vuoksi Raumalla RMC:n telakalla kuivatelakoinnissa  olevaa Silja Serenadea. Saimme kattavan tietopläjäyksen laivan toiminnoista konepäällikkö Jari Simpuran opastuksella. Pääsimme tutustumaan paikkoihin, jonne ei yleensä ole mitään mahdollisuuksia ulkopuolisten päästä. Meillä oli lupa myös vapaasti kuvata, mutta luonnollisestikaan varustamo ei anna kaikenlaisia kuvia julkaista ilman erillistä lupaa. Laitankin tänne vain sellaisia kuvia, joissa ei ole mitään "salaista".
Kaikki on isoa ja kallista, kaikkea kuluu paljon! Uskomattoman paljon on tuikitärkeitä toimintoja, joista matkustaja ei mitään tiedä. Todella monien asioiden pitää toimia täysin moitteettomasti jotta matka satamasta toiseen sujuu turvallisesti ja viihtyisästi. Tällaiset vierailut lisäävät suunnattoman paljon arvostusta laivalla tapahtuvaan työhön.
Laiva näyttää kuivatelakalla vieläkin isommalta kuin vedessä.

 Henkilötiedot annettiin jo etukäteen ja paikalle saavuttuamme saimme visiittikortit ja tietysti kypärän

Tämä on kuvattu laivan aurinkokannelta

Seuraavat kuusi kuvaa on kuvattu laivan komentosillalta. Oli kiva nähdä satama tästäkin näkökulmasta

Satama-alueella odottivat kunnostetut potkurinlavat asentamista

Laivan sisätiloista ottamani lukuisat kuvat jäävät yksityiskäyttöön.
Täältä voit lukea Silja Serenaden uudistumisesta lisää.

Kiitokset konepäällikkö Jari Simpuralle, joka mahdollisti vierailun.

Viikonloppu jatkui mielenkiintoisena myös sunnuntaina. Heti aamulla matkaan Tampereelle Kädentaidot-messuille. Pari vuotta on ollut taukoa ko.messuilla käymisessä. Paljon oli katseltavaa ja kiireeksi meni, osa jäi kokonaan näkemättä, syömään ja juomaan ei ehtinyt. Kupillinen kahvia, pulla ja pehmis olivat koko päivän syömiset. Kuusi tuntia oli pakko käyttää mahdollisimman tehokkaasti satojen näytteilleasettajien tuotteiden tsekkaamiseen.

Kohtuullisen hillitysti tein ostoksia. Kuvassa olevien lisäksi pari joululahjaa, joita ei parane julkaista.

Oikealla oleva turkoosin värinen neule on keeppi, bukleelangasta tehty, ihanan kevyt ja lämmin. Mukana oli ruusuke, jolla voi keepin eri tavoilla kiinnittää. Muut ovatkin sitten aika perusaskartelutarvikkeita.

Heidin Korttipajasta olin jo ennakkoon tilannut mm 2-puoleista liimakalvoa ison rullan. Kokeilin pariin erilaiseen stanssikuvioon ja voi hurja miten kätevää ja tosi tiukkaan nappasi kiinni. Nyt loppui pieniin kuvioihin liimapisaroiden kanssa tuhraaminen ja pelko, että liima suttaa.

Messujen parhaaseen antiin kuului myös tavata muutamia tuttuja näytteilleasettajia. Osa jo useasti tavattuja, mutta ihan ensimmäisen kerran livenä tapasin Arkkikaupan Annen ja PaperiFanin Eijan :)

Olisin viihtynyt messuilla mielelläni vaikka parin päivän ajan ja oikein ajan kanssa tutkinut montakin kohdetta. Pitäisköhän ensi vuonna olla oikein yöreissulla...

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Nimittäin Sailan järjestämä atc-tuplavaihto omalta kohdaltani :( Uskomatonta, mutta totta, posti on ilmeisesti kadottanut minulle postitetut sekä ykkös- että kakkososan kortit tai ainakin hautoo niitä jossain. Ykkösosan kortit on lähetetty Haukiputaalta yli kolme viikkoa sitten ja kakkososan kortit Lahdesta pari viikkoa sitten. Miten voikin näin huono tuuri käydä, no näköjään voi. Toiveikkaana edelleen postilaatikolla käyn, saa nähdä tulevatko ikinä.
Armiidalle piti tehdä hänen lähettämistään kuvista kakkososan kortit, mutta kun niitä kuvia ei nyt sitten ole. En halua jatkaa vahinkoa ja pahaa mieltä, joten toivon, että Armiida lähettäisi uudet kuvat (laitan s-postia Armiidalle).

Jännitin, että onnistuuko posti hukkaamaan myös Muistoja-kirjani, joka oli palautumassa minulle, mutta ähäkutti, eipäs onnistunut :) Sen hukkaamisesta olisikin tullut iso itku. Itkuhan siitä tulikin,  onnen ja ilon kyyneleitä pyyhin kun kirjaa luin ja katselin. Olen niin suuren kiitoksen velkaa teille kaikille, jotka olette siihen kirjoittaneet ja piirtäneet, oikea aarre on käsissäni. Teen asiasta ihan oman, erillisen postauksen lähiaikoina. Mutta jo tässä vaiheessa kiitos ja halaus <3

Kadonneitten korttien vastapainoksi on tapahtunut muutakin hyvää ja hienoa kuin Muistoja-kirja. Ihan pakko kertoa! Olen eilen puhunut puhelimessa toista tuntia lapsuuden leikkikaverin kanssa. Olemme viimeksi tavanneet kun olen ollut noin kymmenvuotias ja leikkikaveri pari vuotta vanhempi. Elämä on kuljetellut kumpaakin tahoillaan. Nyt erään facebook-sivuston kautta minulla heräsi epäilys, että eräs henkilö olisi leikkikaverini tytär. Kysyin ja vastaus oli kyllä! Meilailin ensin hänen kanssaan ja sain puhelinnumeron ja tiedon, että "langan" toisessa päässä Hannele ilahtuisi soitostani. Sydän jännityksestä pamppaillen soitin ja aivan ihmeellistä, juttu lähti kuin ei välissä olisi ollutkaan niitä yli 55 vuotta kun viimeksi olimme tavanneet. Muistelimme lapsuutta, kerroimme elämästämme, nauroimme ja taas muistimme jotain. Välimatkaa meillä on vain sata kilometriä ja tapaamisestakin sovittiin. Jos ei ennen niin viimeistään kesällä ja yhteyttä pidetään.
Tämä tuli sikälikin niin sattuvaan saumaan kun lapsuuden muistojani kirjoittelen niin sain monta varmistusta omille muistoilleni ja aivan uusiakin juttuja tuli esille. Elämä on ihmeellistä!

Pärnun reissun jälkeen en ole paljon verstaalla ehtinyt olemaan, mutta sain sentään yhden joulukortin aikaiseksi. Siihen innosti ostos, jonka tein Suomalaisesta Kirjakaupasta. Kiertelin siellä pitkän tovin ja nautiskelin suuresti tykkäämästäni kirjakauppatunnelmasta.
Ohuesta vanerista leikattuja taloja ostin ja allaolevassa kuvassa olevia kuusia oli pussillinen jemmassa viime joulusta jääneenä.

Maalailin vanerikuvioita ja tällainen kortti lopulta kehkeytyi. Lumipasta oli loppu ja käytin halkeilevaa pastaa, joka ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta sai nyt kelvata.

Tällaista täällä ja viikonloppuna Tampereen Kädentaidot-messuille trendejä haistelemaan ja tuttuja tapaamaan.

Kiitos kun kävit <3

Pärnun terveisiä

Vietin viime viikon Pärnussa. Olen siellä ollut pari kertaa aikaisemminkin ja tykästynyt kaupungin moni-ilmeiseen arkkitehtuuriin. Rakennuksia löytyy joka lähtöön, niin upeita kuin niitä "satojen mahdollisuuksien" talojakin. Paljon oli noita jälkimmäisiä myytävänä, mutta paljon oli korjattukin todella kauniiksi.
Tässä jonkinlainen kuvakavalkadi:

 Pärnussa on valtavan paljon lehtipuita ja siitä johtuen tietysti syksyisin mieletön määrä haravoitavaa. Paljon oli jo lehtiä haravoitu ja koottu säkkeihin, jotka ilmeisesti jonnekin kuljetetaan ehkäpä kaupungin toimesta (ihan oma arvio).

Pärnu on kaupunki, jonne on aina kiva palata uudelleen. Se muuttuu jatkuvasti kun talojen korjaus on vilkasta ja uusiakin toki rakennetaan. Seuraavaksi pitänee mennä kesäaikaan :)