Hyvän makuinen eväspatukka

Maisteltuani lukuisan määrän eilaisia valmiita energia/eväs/välipalapatukoita olen tullut siihen tulokseen, että parhaat saa kun itse tekee. Nyt sain kuitenkin maistaa erästä valmispatukkaa, josta oli todettava ettei ollut liian makea eikä mitenkään teollisen makuinen. Myös rakenne tuntui kivalta suussa. Lattemukillisen kanssa nautittuna suorastaan tosi hyvä!

 Paitsi hyvästä mausta ilahduin hyvin tarkasta tuoteselosteesta.
Tämä päivitys on yhteistyössä Punnitse & Säästä Rauman myymälän kanssa ja sieltä näitä saapi ostaa.

Onnittelukortti ja tomaattisosetta

Tyttärellämme Ninalla on tänään syntymäpäivä ja hänelle lähti tällainen taginmallinen onnittelukortti.

 

Asiasta toiseen: kasvihuoneesta on tomaatteja tullut niin paljon ettei ole pystynyt syömään ja edelleen niitä kypsyy. Vissiin viittä eri sorttia pientä tomaattia keväällä ostettiin taimet ja hyvin on isäntä niitä hoidellut.Olen säilönyt niitä myös pakkaseen, ihan sellaisenaan. Paloittelin puoliksi tai neljään osaan ja laitoin laakeaan rasiaan, väliin leivinpaperia ja taas uusi kerros. Eiköhän ne kastikkeisiin ja paistoksiin kelpaa talven aikana käyttää. Kolmella erilaisella reseptillä olen tehnyt tomaattisosetta ja pakastanut sitä pieniin rasioihin.

Viimeksi tein niinsanotusti "omasta päästä". Pilkoin tomaatit uunivuokaan, silputin punasipulia ja keltasipulia, chiliä, basilikaa mukaan sekä ripauksen suolaa ja mustapippuria myllystä, päälle lorottelin neitsytoliiviöljyä ja sitten uuniin hautumaan n. 1,5 tunniksi. Kun oli jäähtynyt survasin sauvasekoittimella mössöksi ja sitten rasioihin ja pakkaseen. Muutama lusikallinen meni kyllä ihan heti suuhun ja maistui tosi hyvältä.

Valmiina uuniin laitettavaksi

Uunista otin tämännäköisenä

Valmista sosetta

Terveiset Sallasta osa 2

Kuvakertomus jatkuu. Kaikki kuvat ovat Sallasta ja lähiympäristöstä. Koska kuva kertoo paremmin kuin tuhat sanaa niin en niitä sen paremmin selittele. Maisemakuvissa on kylläkin se heikkous, että korkeuserot eivät oikein tule esille.

Matkalla Iso Pyhälle, sumuista ja sateista.

Kalliojärven harjulta

Soita riitti...

Näkymiä Pikkupyhältä seuraavissakin kuvissa.

Pikkupyhän huipulla pihlajassa oli marjoja runsaasti

Välillä kannattaa vähän reitiltä eksyäkin, voi nähdä jotain tosikaunista :)

Rinneravintolan sisäänkäynnin katto kasvoi metsää

Sallan kirkko

Kirkon alttaritaulu

Tarkoitus ei selvinnyt, mutta kivannäköinen!

Pikkupyhän huipulla lämpötila +17 astetta 12.9.

Majoitusaluetta

Taustalla Pikkupyhä

Kolmannessa osassa kuvia sienistä, varsinkin kärpässienistä, koska niitä oli paljon ja kauniita. Ja Väinö kertoo sitten neljännessä osiossa oman matkakertomuksensa.

Enkulin musiikkihaaste 9/2014

Enkulin syyskuun haasteessa pitää antaa itsensä upota varsin epätoivoisiin tunnelmiin, nimittäin musiikkina soi Happoradion Pelastaja. Digeily onkin kesän aikana jäänyt aika vähille, mutta pitkästä aikaa tämä biisi inspiroi. Entuudestaankin tuttu, mutta kuuntelin sen useamman kerran ja aikani tietsikan työpöydälle kuvia kasattuani syntyi tällaista dramatiikkaa. PhotoDraw ja PicMonkey olivat kuvankäsittelyohjelmina. Olisko vähän homma karannut hanskasta, mutta tällainen tästä nyt kehkeytyi.

Terveiset Sallasta osa 1

On jo tullut tavaksi syksyisin käydä Lapissa ja tällä kertaa kohteena oli Salla. Reilu 2000 km istumista bussissa ja viiden päivän perilläoloaikana yli 100 000 askelta ja vähän yli 500 kuvaa. Ruska oli aika vaatimatonta ja maisemat eivät olleet sen veroisia kuin läntisessä Lapissa, mutta kiva oli käydä katsomassa tuokin kolkka maastamme.
Sään puolesta viikko oli upea lukuunottamatta ensimmäistä päivää, joka oli sumuinen ja sateentuhruinen. Yhtenä yönä oli pari pakkasastetta ja päivälämpötilat huiskivat lähellä kahtakymmentä.
Löytyihän maastosta punaistakin:

Suunnattomasti minua kiehtovat kelot, joiden muodot saavat mielikuvituksen liikkeelle

Lapin ankarat sääolot aiheuttavat puihin monenlaisia epämuodostumia

Pilkkunahkajäkälää esiintyi runsaasti ja isoinakin kasvustoina.

Tällaisia upean punaisia kiviä oli jonkin verran. Väri ei ollut punamultaa eikä ruskaa vaan Trentepohlia iolithus-levää

Seuraavassa osiossa ainakin maisemia ja sieniä. Väinön seikkailuista on sitten ihan oma osionsa!

Upeita kesäpäiviä syyskuussa

Aurinko on paistanut jo useampana päivänä pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on ylittänyt 20 astetta. En muista, että perunat olisi nostettu näin kesäisissä olosuhteissa kuin eilen sen tein.

Eiköhän näillä joulun tienoille pärjätä.

 Kun vein perunan naatit kompostiin niin huomasin, että siellä joku peruna oli ruvennut kasvamaan ja kukki parhaillaan.

Lämmöstä ja auringosta huolimatta syksy jo hätyyttelee ja näkyy mm siinä, että pihavaahterassa on muutama punainen lehti. Kovin eri aikoihin samassakin puussa lehdet syysvärityksen saavat

 Purkkikrysanteemit ovat ihania syyskukkasia ja niitä onkin nyt pihalla enstistä runsaammin, itseostettuja ja saatuja. Tämä valkoinen on hauska kun osa kukinnoista on violetteja.

Kesäkeittiö on vielä ahkerassa käytössä ja siellä paistuivat välipalaksi banaaniletut, ohje täältä.
Lisukkeeksi vähän punaherukkahilloa ja kuusenkerkkäsiirappia.

Näissä tunnelmissa toivottelen oikein hyvää viikonloppua ja ensi viikkoa. Blogi hiljenee hetkeksi. Lähden nauttimaan Sallan maisemista ja tunturituulien raikkaudesta. Ja toivon , että ruska on kauneimmillaan.