Yhteysaluksella keikuttelimme navakassa tuulessa tunnin merimatkan. Majoittauduttuamme majakan tunnelmallisiin huoneisiin lähdimme kiertämään saarta ja kamerat laitettiin "laulamaan". Tuuli oli sen verran navakkaa, että pärskekuvien näpsimiseen oli oivallinen tilaisuus. Taisin niitä sellaset sata kappaletta saada kasaan! Sitä vaan odottaa vielä isompaa aaltoa ja vielä isompaa ja hienompaa pärskettä, jos vaikka siitä sen onnistuneen otoksen saisi. Vesi on minulle sellainen elementti, että jaksaisin sitä katsella ja kuunnella vaikka kokonaisen päivän, mutta pitihän sitä jotakin muutakin ehtiä, kuten saunoa ja syödä hyvin ja ihmetellä lintujen paljoutta ja seurata niiden poikasten touhuilua ja nauttia ystävien seurasta. Majakan hiljaisuudessa tuli yö nukuttua sikeästi ja aamiaisen jälkeen taas kiertelemään saarta ja istuskelemaan sileillä auringon lämmittämillä kallioilla. Reilu vuorokausi majakkasaarella kului nopeasti ja jälleen monta helmeä muistojen helminauhaan sai pujotella.
Vähän kuvasatoa katseltavaksi:
 |
| Kylmäpihlajan majakka |
 | |
| Veden leikkiä rantakallioilla |
 |
| Luonto taituroi |
Mieheni teki kehykset kahteen kuvaan, jotka ovat vuodelta 1952. Silloin on Kylmäpihlajan majakkaa ruvettu rakentamaan. Ylemmässä kuvassa on ensimmäisiä tai mahdollisesti ihan ensimmäinen räjäytystyö käynnissä ja alemmassa työporukkaa, äärimmäisenä oikealla on mieheni isä, jonka albumista alkuperäiset kuvat ovat meille periytyneet.
Kylmäpihlaja kutsuu aina uudestaan ja uudestaan!
Upea paikka, upeita kuvia!
VastaaPoista:) Hienoja kuvia! Upea paikka! Ihan parasta Raumaa!
VastaaPoistaTodella kauniita ja ihania kuvia.
VastaaPoista