Pitkäaikainen ihastukseni kohde on mustavalkoiset kuvat, joissa on joku yksityiskohta tuotu värillä esille. En ole niitä oikein saanut onnistumaan, mutta eilen hoksasin erään konstin, jolla pääsin haluamaani tulokseen. Samalla innostuin tekemään kollaaseja canvas-pohjalle.
Vanha ja vaatimaton kuvankäsittelyohjelma PhotoDraw on suosikkini, vaikka koneella on parikin hienohkoa Photoshop-versiota. PhotoDraw kiehtoo ehkäpä sen vuoksi, ettei siitä ole koskaan ollut mitään käyttöohjeita vaan olen itse erehdysten ja onnistumisien kautta kaivanut ohjelman mahdollisuudet vuosien varrella esille. Minulla yleensä innostus laantuu siinä kohtaa kun alkaa olla liian simpeliä ... pitää olla haastetta. Välillä on pitkiä kausia etten löydä mitään uutta ja sitten taas joku epäonninen kokeilu muuttuukin työvoitoksi ja saa taas innostuksen huippuunsa. PhotoDraw on sen verran yksinkertainen, että sillä työskennellessä säilyy jonkinasteinen käsillätekemisen maku. Kuvien irroittamisen alkuperäisestä taustastaan teen hiirellä väriä poistamalla ja siinä kyllä hiirenkäyttö treenaantuu! Tykkään siitä myös siksi, että lopputulos on pehmeämpi kuin muilla konsteilla. Tosin myös paljon hitaampi, mutta onhan eläkeläisellä aikaa :)
Tein jolloinkin Ifolor-kirjan digeilyistäni ja nyt alkaisi olla jo toiseenkin materiaali. Ehkäpä talven pimeinä iltoina tulee sellainen rakenneltua...
Tässä yksi mustavakoinen kahdella värillisellä yksityiskohdalla tehostettu canvasille tehty digeily. Sekä naisen että kissan kuvat olivat alkujaan kokonaan värilliset
Canvas kiehtoi myös toisella tavalla
Tämä digeilystä tällä kertaa, harjoitukset jatkuvat ja tänään myös manuaalista askartelua ja seuraavaksi vähän tekstiä ja kuvia viikonlopulla käymästäni kurssista, joka käsitteli kuvansiirtomenetelmiä.
Hyvää tiistaipäivää!
Wautsi vau! Upeat kuvat ja hyvä idea tehdä niistä kirja! Tuo alempi kuva on todella vaikuttava. Näin joskus dokkarin tv:stä kun toimittaja etsi tuota kuvan tyttöä vuosien päästä kuvauksesta ja löysikin hänet kovan etsinnän tuloksena. Olihan hän vanhentunut, mutta nuo silmät (jotka vieläkin aiheuttavat mulle kylmiä väreitä) olivat entiset ja niistä hänet tunnisti.
VastaaPoistaSharpat Gulan silmiä ei voi unohtaa. Taitavat olla maailman kuuluisammat!
PoistaOlen myös nähnyt tuon saman dokkarin.
Näihin taulumaisiin töihin canvas näyttää sopivan hyvin. Kehittyneemmissä kuvankäsittelyohjelmissa tuleekin aloittlijaa vastaan ongelma, ettei osaa käyttää tekniikoita. Vahingossa sitten löytyy jotain uutta ja ihmeellistä. Kumma, ettei täällä pääkaupunkiseudullakaan ole kurssitusta niiden käyttöön kollaasien tekon kannalta. Ne mitä olen huomannut olevan, keskittyvät vain yksittäisen valokuvan muokkaukseen. Ei kiinnosta minua, kun en valokuvaustakaan kunnolla hallitse.
VastaaPoistaEipä ole osunut kertaakaan kohdalle kurssia, jossa kuvankäsittelyohjelmaa digikollaasien osalta käsiteltäisi. Valokuvakäsittelyä kyllä löytyy useampikin kurssi joka kaudella kansalaisopistolla, mutta ne eivät kiinnosta vaikka valokuvausta harrastankin, koska tässä samalla on tullut opittua sitäkin tarpeellinen määrä. En kuvia paljon käsittele, yleensä rajaan ja vähän valoisuutta korjailen. Tykkään niistä mahdollisimman luomuina, eli yritän kuvanottamishetkellä keskittyä ottamaan kelvollisen kuvan.
PoistaHarmi kun digikollaasien tekijöitä on niin harvakseltaan tai ainakaan en ole kovin monia löytänyt. Olisi kiva vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia laajemmaltikin. Oma lontoonmurteeni ei riitä tämän asian selvittelyyn engl.kielisillä sivustoilla. Joten itsekseen tässä on lisää harjoiteltava ja suurta mielihyväähän siitä saa kun jonkun uuden ulottuvuuden läytää joko vanhingossa tai sinnikkään yrittämisen kautta.
Kivaa on aina sinun digeilyjäsi käydä katselemassa ja miettimässä miten olet sen tehnyt. Vaikka käytämme eri ohjelmaa niin onhan niissä samojakin mahdollisuuksia.
Olet niin taitava tässä kuvankäsittelyssä. Olisi aika ihanaa oppia tuotakin edes jotenkuten tekemään.
VastaaPoista