Loppiaisaskarteluja

Napsahti tännekin pakkasta toistakymmentä astetta, aurinko paisteli ja lunta ei edelleenkään ole. Huomenna ennuste jo lämpimän puolelle ja seuraavaksi räntää ja perään vettä...semmosta se on talvi useimmiten Rauman seudulla.
Mutta verstaalla oli mielenkiintoista tekemistä. Vaiheessa olevia tammikuun joulukortteja tyrkkäsin vähän eteenpäin ja yksi valmistui.

Enkulin marraskuun musiikkihaasteesta voitin komean palkinnon ja siitä otin nyt käsittelyyn albumin. Albumissa on kuusi paksusta pahvista stanssattua lehteä ja ajatuksena on tehdä siitä joka kuukausi yksi sivu. Ei mitään varsinaista teemaa tai ajankohtaisuutta, vaan fiiliksen mukaan mikä kivalta kulloinkin tuntuu. Tammikuun sivu on myös etukansi ja siinä pääosassa palkintoon kuuluva ihana servetti.

Ensin pohjustin sivun valkoisella gessolla kahteen kertaan, jotta sain servetille oikean sävyisen taustan. Servetin liimauksen ja kuivumisen jälkeen sivelin sen krakleerausaineella ja annoin kuivua muutaman tunnin. Koska kerros oli ohut kuviosta tuli tuollaista pientä niinkuin toivoinkin. Hopealla embossailin reunat ja vuosiluvun numerot ja kuukausikyltin pohjan. Made with love-kylttiä käsittelin gessolla, hiekkapaperilla ja embossauksella. Lopuksi hinkkasin kaiken päälle vielä sellaista hienon hienoa kullanväristä jauhetta, joka tunkeutui krakleerauksen syvennyksiin ja antoi enempi särmää kuvioon. Pehmeällä kankaalla vielä "kiillotin" lopuksi. Helmikuun työ tulee sitten tämän kääntöpuolelle.

Tänään siis paistoi aurinko ja jossain vaiheessa metsänreuna sai kultakäsittelyn. "Napoleonkin" katseli kaunista näkyä!

Lahjaksi saatu orkidea ihastuttaa ikkunalla.

Eilen olimme mieheni ja minä 50-vuotishääkuvassa oikein valokuvastudiossa. Jatkuvasti sielläkin ramppaamme kun just silloin puolivuosisataa sitten oltiin. Siis itseämme kuvauttamassa, onhan lasten kanssa oltu useammankin kerran kun olivat pieniä. Pukeuduimme jälleen 60-luvun vaatteisiin ja rekvisiittaa veimme itse mukanamme ja lisäksi valokuvaajalla oli kivoja rekvisiittoja ja ideoita. Oma ideamme oli se, että reissuun olemme lähdössä ja siltä pohjalta ammattikuvaaja sitten rupesi hommiin. Ainut vaatimuksemme oli, ettei sitten yhtään pönötyskuvaa. Tunnin verran sessio kesti eikä todellakaan pönötetty. Mielenkiinnolla ja jännityksellä odotan mitä muistikortille on tallentunut. Viimeistään ensi viikon torstaina saamme cd:n ja kuvaajan parhaiksi katsomista kuvista paperiset raakakopiot.

Hääkimpussani oli vaaleanpunaisia ruusuja ja kieloja. Kieloja oli kukkakaupoissa joulun aikaan, mutta ei ollut enää. Tyydyin valkoisiin syreeneihin. Yksi vaaleanpunainen ruusu ja syreeninoksa sekä vihreitä lehtiä laitettiin pikkukimppuun, jonka halusin kuvaukseen mukaan.