Unikko-sarja

Valokuvauskurssin jälkeen on tullut halu löytää uusia kuvakulmia ja muodostaa sarjoja, jonka kuvilla on yhteneväisyys. Jotain tämän sorttista harjoittelen.

Hyvää viikonloppua!

Kukkamakaronikranssi ja joulukortteja

Pitihän kukkamakaronikranssin tekemistäkin kokeilla. Ostin pari styrox-rengasta (ulkohalk.20 cm ja sisähalk.11 cm) sekä pussillisen Myllyn Paras kukkamakaroneja. Lisäksi tarvitaan kuumaliimaa ja spraymaalia. Mallina käytin valkoista pohjamaalia ja tehosteeksi turkoosin väristä mistiä. Ihan kivaa ja simppeliä tekemistä ja lopputuloksesta tykkään. Miehen kommentti valmiista: "Tämähän on kuin korallia".

Monena vuonna olen aloittanut joulukorttien tekemisen tammikuussa ja tehnyt joka kuukausi minimissään 5 korttia. Nyt ei ollut yhtään joulukorttifiilis alkuvuodesta eikä ole myöhemminkään tullut aloitettua. Nyt tein tusinan verran hyvin vaaleita kortteja. Kohokuvioin valkoista kartonkia kohokuviointitaskun avulla ja stanssasin joulutähtiä hennon vaaleanlilasta himmeästi hohtavasta kartongista sekä valkoisesta kuultopaperista. Lisäksi laitoin kukan keskustaan puolikasstrasseja ja alin taustakartonki vaalean harmaata.

Inkkarityttö

Kenian tyttö sai vihdoinkin kaverikseen inkkaritytön.
Tässä alkutilanne:

Muutaman tunnin jälkeen oli lopputilanne tämä:

Ja tässä molemmat flikat

Vielä on kolmas kampauspää odottamassa ja siitä tulee kolmikon valkoihoinen. Idea on aika pitkälle muhinut, vielä vähän tarvikkeiden etsintää.

Yhden sortin innostuminen

Rauman silakkamarkkinat olivat viikonloppuna. Nimen voisi vaihtaa, sillä eipä tuolla vuosikausiin ole silakoita paljon näkynyt, enempi sitä normaalia markkinakrääsää. Toki oli tarjolla loimulohta  ja silakkaa erilaisina jalosteina, muikkuja, puolukoita, omenoita, leivonnaisia jne. Paljon tuttuja tuli tavattua ja ruokaa ostettua kotiin.
Mutta tuolla markkinoilla nappasin kuvan telineestä, jossa oli monenlaisia peiliaurinkolaseja ja heijastukset viehättivät.

Kotona muistin, että onhan minullakin yhdet sellaiset ja siitä alkoikin sitten vähän pitempi kuvaussessio. Lasit "Kenian tytön" päähän ja kuvailemaan heijastuksia. Tässä muutamia

Jouluun on sata päivää

Näin kerrottiin radiosssa tänään. Eipä uskoisi, niin kesäisiä päiviä on vielä ollut, ettei uskoisi oikein sitäkään, että syyskuu on puolivälissä. Pihavaahteran alkava ruska ja pimeät illat puhuvat sen puolesta, että kesäiset päivät ovat kuitenkin kohta muisto vain tältä vuodelta.
"Just joye"-ruusu innostui uuteen kukintaan ja piti oikein suurin kukka mitata kun näytti niin isolta. Isohan se on, halkaisija 16 cm

"Europeana" kukkii vielä runsaasti

"Peace" ja "Karen Blixen" sinnikkäästi tyrkkäävät nuppuja , mutta eivät taida ehtiä avautua. Tai mistäs sen tietää kuinka pitkään lämmintä riittää. Useimmiten syyskuun lopulla kuitenkin ensimmäinen hallayö on näilläkin seuduilla.

Ostin joskus kirpparilta eurolla sellaisen kirkkaan metallisen tarjottimen ja se on toiminut parin betonitarjottimen muottina. Nyt tarjotin siirtyi taas uuteen tehtävään. Maalasin sen harmaalla maalilla ja töpöttelin vaahtomuovitupolla vähän valkoista tehosteeksi. Visbyn ja Katalonian reissuilta toin matkamuistoiksi kiviä ja ne laitoin tarjottimelle tuikkujen ja lasikipossa olevan kynttilän kanssa. Olkkarin pöytä sai taas uuden ilmeen.

Joskus on vaan ihan pakko ostaa jotain mitä ei ollenkaan tarvitse. Nykyisin onneksi aika harvoin, mutta nyt en pystynyt ohittamaan tätä vanhaa hajuvesipulloa ja siinä samalla tuli ostettua muutama vanha lusikkakin, joita voi käyttää ruokakuvauksissa rekvisiittana.

Kesän viimeiset kehäkukkaset saavat hetken ilahduttaa keittiön pöydällä

Hyvää viikonloppua!

Unikko

Koko kesän huonovointisena sinnitellyt unikko vielä tyrkkäsi pari kukkasta ja nyt ei enää nuppujakaan näy. Pitänee raukka siirtää jonnekin toisaalle, jos ensi kesänä olisi vähän pirteämpi.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Mixed Mediaa

Eilen olimme läheisen henkilön 80-vuotisjuhlissa. Hän on ammatiltaan maalari ja edelleen ikinuorena ja virkeänä tekee alan töitä. Korttia mietiskelin aikani ja sitten päädyinkin tällaiseen väkerrykseen, joka saa tehdä kortin "virkaa".

Alusta on 14 x 15 cm kokoinen ja maalipurkkin korkeus on 5,5 cm. Tapettirulla ja sakset piti myös saada mukaan, koska synttärisankari on sitäkin laittanut varmaan kilometrikaupalla seiniin.
Kaikki tilpehöörit kiinnitin Gel Mediumilla ja maalasin sitten tummanharmaalla, lähes mustalla. Sen jälkeen sivelin kauttaaltaan hennosti hopean väristä Inka Goldia koko työhön. Vielä tehostuksia kullanvärisellä Inka Goldilla ja kullan värisellä Miranol-koristemaalilla. Pohjaan liimasin pienen värssyn ja onnittelutekstin. Sellanen "kortti".

Valokuvauskurssi Espanjan Kataloniassa osa 7

Kurssimatkan viimeiseen aamuun herättiin ajoissa. Oli vielä paljon töitä  kuvakoosteen kanssa ja sen käsittelyssä opettajan johdolla. Matkalaukutkin oli pakattava. Yhteisen lounaan syötyämme katsoimme kaikkien kuvakoosteet useampaan kertaan. Uskomattoman upeita kuvia! Todella ylpeä voi jokainen olla. Nykytekniikka mahdollisti sen, että bussissa matkalla Barcelonan lentokentälle voimme vielä katsoa kuvakoosteita ja  kommentoida niitä, valita niistä suosikkeja ja saada vielä viimehetken opetusta. Omaa kuvakoostettani en enää tähän laita, koska kuta kuinkin kaikki siinä olleet kuvat on jo jossain postauksessa.
Muutamia mieleisiä kuvia haluan vielä esitellä

Joka ilta illallinen nautittiin pitkän kaavan mukaisesti, seuraavassa kuvasarjassa jotain kustakin osiosta.
Amuse bouche (kokin tervehdys) aloitti jokaisen illallisen, siihen kuului kermainen paksu kylmä keitto pienessä lasissa ja pikkuruisen paistinpannun mallisessa posliinilautasessa joku pieni suupala.

Alkuruoka oli mm tällaista

Pääruokia

Jälkiruokia

Ja vielä valinnainen kahvi (itsellä aina espresso) ja  tällaisia pikku suupaloja (lautasella oli kolmelle)

Visuaalisuutta ei annoksista puuttunut ja pääsääntöisesti kaikki olivat hyviä ja maistuvia tai vähintäänkin  mielenkiintoisia. Makeutta käyttävät aika runsaasti, mutta suolaa tosi vähän, sitä joutui jopa lisäämään vaikka hyvin vähäsuolaiseen ruokaan on kotona tottunut.
Ruokajuomina oli tavallinen vesi, kuplavesi, valko- ja punaviini.

Kaikki hyväkin päättyy aikanaan, niin myös tämä hieno reissu. Oli aika halata muut kurssilaiset ja opettaja. Ihania ihmisiä, upeita maisemia, paljon uutta motivaatiota valokuvaukseen, niistä oli tämä reissu tehty.
Lentokoneessa oli todella vähän matkustajia ja H:ki-Vantaan lentokenttä oli autio kun siellä aamuyöllä mieheni kanssa odottelimme Turun kautta Raumalle lähtevää bussia.

Ei ollut aikaa eikä tarvettakaan shoppailuun, mutta muutama keräilysormustin oli kotiin tuomisina ja rannalta kiviä tuli kerättyä :)

Kotiin tuomisena oli myös enemmän uskallusta ottaa "oman näköisiä" kuvia, rajata rohkeammin, nähdä enemmän ja tarkemmin, kokeilla enemmän, olla taiteellisempi, unohtaa tavanomainen ja tuttu ja turvallinen, tarttua hetkeen. Opetella enemmän käyttämään kännykän kameraa, sillä se on aina mukana ja  nopeasti valmiina tallentamaan ohikiitäviä hetkiä. Paras kamera on se, joka on mukana. Tosin uskon myös siihen, että kun haluaa nähdä jotain tosi erikoista ja hienoa niin pitää jättää kaikki kamerat kotiin :)

Hyvältä reissulta on aina hyvä palata kotiin. Kiitos hauskasta seurasta matkalla mukana olleet, oli hienoa tutustua teihin kaikkiin, kiitos opettaja Marja Pirilälle opetuksesta ja ennen kaikkea palautteesta, erityisesti siitä  negatiivisestakin. Mitään ei opi, jos palaute on tyyliin "ihan hyvä". Kiitos teille, jotka olette olleet mukana virtuaalimatkalla täällä blogissani.

Gracias y adiós