Viikon varrelta

Lokakuun viimeinen viikko on ollut mukavan lämmin,vaikkakin osin pilvinen ja pikkasen on vettäkin satanut. Nurmikkokin on vihreämpi kuin koko kuivana kesänä.
Alkuviikolla saatiin kaksi syyslomalaista yökylään ja käytiin mm. läheisen järven uimarannalla kokeilemassa veden lämpöä. No ihan sormella vaan kokeiltiin! Mutta biitsikuva otettiin

Viikon puolivälissä päätettiin käväistä Porissa kauppakeskus Puuvillassa, joka vietti 2-vuotissynttäreitä. Eipä noissa kauppakeskuksissa kovin usein tule käytyä. Tämäkin vierailu oli ensimmäinen, vaikkei matkaa ole kuin vajaat 50 m. Ostokset jäivät varsin vaatimattomiksi. Nälkä kuitenkin yllätti ja monista kauppakeskuksen ruokapaikoista valittiin Pannukakkotalo. Ja menusta valittiin pekoni/juustopannari, joka oli synttäreiden kunniaksi vain 5 euroa (norm. 8,40). Ulkonäkö ei luvannut läheskään niin paljon kuin mitä makunautinto oli. Siis aivan mielettömän hyvä ja todella ruokaisa. Tällaisen haluan toistekin.

Päivä oli sateentuhruinen, mutta oikeaan suuntaan oltiin alkuillasta ajelemassa. Raumalla näkyi pilvien lomasta auringonlasku.

Otturi-Vili on taas ruvennut käymään useammin sisällä ja ottamassa päikkärit sohvalla. Mitenköhän siitäkin toimituksesta pitää joka kerta muutama kuva ottaa :)

Niin ja oravasta tietenkin myös ihan pakko

ja talitintistä

Pihalta on viimeisetkin kesänrippeet korjailtu, kun muutaman päivän päästä kuulemma tännekin lunta sataa, saas nähdä...
Jotkut sitkeät sissit vielä kukkivat

Näillä meillä lähdetään aina uuteen päivään

Sunnuntaiselta kävely- ja kuvausretkeltä vielä muutama otos

Onko sittenkin tulossa pääsiäinen eikä joulu?

Rentunruusun lokakuu

Kohta laskeva aurinko antaa metallin hohtoa terijoensalaville

Heijastus

Haasteblogissa on just ilmestynyt haaste #2. Sopii mennä tutustumaan ja haastamaan itsensä annetulla aiheella.

Mukavaa lokakuun viimeistä päivää ja alkavaa marraskuuta kaikille täällä vieraileville!

Kansainvälinen nallepäivä

Taitaa vuoden jokaisella päivällä olla joku kansainvälinen nimikkopäivä. Tänään 27.10. on kansainvälinen nallepäivä.
Joskus vuosia sitten tein vanhanajan nallen. Sitä tehdessä arvostus käsintehtyjä nalleja kohtaan lisääntyi huimasti. Työtunteja en enää muista, mutta yllättävän paljon niitä oli. Kaikki on käsin ommeltu ja täyttäminen vasta aikaa veikin. Lastuvillasta pyörittelin pikkuisia palloja, ja niitä piti tunkea nallen sisuksiin tosi paljon. Sen pitää olla niin kova, että melkein tajuttomaksi voi sillä jonkun lyödä. Pehmonallet ovat sitten asia ihan erikseen.

 Jossain vaiheessa ostettuja nallejakin oli melkoinen seurue, mutta suuresta osasta olen luopunut. Muutama on jäljellä ja tänään tuon itsetehdyn kaveriksi kuvaan pääsi pieni Bukowskin tyttönalle.

Toivottavasti teidän nallepäivänne on sujunut kivoissa merkeissä :)

Vielä on ruskaa jäljellä

Sunnuntaina kiertelimme vähän Rauman kirkon seutua ja vielä oli ruskaa jäljellä. Päivä oli harmaa ja pilvinen, mutta yllättävän hyvin ruskan värit tallentuivat muistikortille.

Syksyyn lehtiin liitty sen lisäksi, että mielelläni niitä kuvaan, kaksi asiaa, joista en pysty kieltäytymään. Minulla on vastustamaton halu heittäytyä makaamaan lehtien päälle tuijottamaan taivasta

Ja toinen on pakottava tarve juosta edestakaisin lehtikasoissa

Muistattehan, että täällä on haaste #1 vielä sunnuntai-iltaan saakka ja viikon päästä sitten uusin aihein.

Oikein hyvää syksyistä viikkoa kaikille blogissa kävijöille!

Hullun hommaa!

Täällä kerroin, että naapurille kävi köpelösti turvalasikantisen pöydän kanssa. Sirpaleista tein kynttilälyhdyn ja siihenhän ei niitä paljon uponnut. Loput sirpaleet ovat odottaneet inspiraatiota, jota ei kuulunut. Toinen, joka odotti inspiraatiota, oli vanhan pihavalaisimen kupu (muovia, halk. n. 30 cm) kun loppukesällä vaihdettiin uusi pihavalaisin. Olin jo aikeissa käyttää sitä muottina, valaa täyteen betonia ja sitten rikkoa se pois betonin kuivuttua. Eipä tullut betonitöitä syksyn aikana tehtyä.
Kun aikansa muhii niin idea syntyy. Turvalasisirpaleet, valaisimen kupu ja hyvää liimaa ja eikun hommiin.

Pallon muoto yllättää aina suurella pinta-alallaan. Jo tässä vaiheessa iski pelko, että eivät sirpaleet taidakkaan riittää. Mutta aika pitkälle ne kuitenkin riittivät.

Sitten piti ottaa suunnitelma B käyttöön. Onneksi verstaani kaapeista löytyy monen moista tarpeellista ja tarpeetonta. Narua kieputtelin pallon alaosaan. Vanha pyöreä monessa tarkoituksessa ollut puualusta sai mustaa maalia pintaansa ja sähkösysteemikin löytyi miehen verstaalta. Hän puolestaan jemmailee kaikenlaisia varaosia.
Led-lamppu on nyt liian kirkas ja pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa pienempi, että saa valon tunnelmallisemmaksi. Vähän sellaista tavoittelen kuin alimmassa kuvassa olevassa kynttilälyhdyssä on. Turvalasi on sentin paksuista ja kupu painaa runsaat neljä kiloa. Ei huoju eikä horju!

Kun sirpaleita liimailin niin en voinut välttyä ajatukselta "hullun hommaa", mutta tulipahan tehtyä. Rahaa ei palanut kuin liimapullon verran. Lopputulokseen olen tyytyväinen kunhan saan vielä pienemmän ledin niin säröt ja väri tulevat paremmin esille.

Talven tulon merkkejä

Ei pidä meikäläisen päätös siitä, etten kuvaa enää oravaa muuten kuin jos näen sen lentävän. Oravat ovat taas löytäneet tiensä heille ja linnuille syksyn myötä avattuun ruokabaariin. Eikä vaan pysty olemaan kuvaamatta. On orava niin nätti ja veikeä otus. Sulassa sovussa linnut ja oravat ruokailevat. Heille on ilmoitettu, että kaikille riittää ruokaa, ei tarvi tapella. Kaikki muut sen ymmärtävätkin, paitsi talitintit ovat sellaisia kunkkuja, että oksat pois. Ne välillä ärhentelevät myös oravalle ja kun tarpeeksi monta ylilentoa pään yli karvat hipoen on tehty niin orava katsoo parhaaksi poistua, mutta tulee kyllä hetken kuluttu takaisin. Pääsääntöisesti baarissa vallitsee rauha ja yhteisymmärrys.

Tämän oravan turkki jo enteilee talven tuloa, mutta vielä muutama päivä sitten ruokailemassa kävi täysin kesäturkkia käyttävä orava.
Talven tuloa enteilee myös se, että otturi-Vili haluaa tulla sisälle vakiopaikalleen päikkäreille. Eilenkin päikkärit venähtivät yli kolmen tunnin pituisiksi. Sohva on heti jotenkin kodikkaampi kun siinä nukkuu kissa <3 Välillä naureskellaan, että on kissa outo kapistus, se vaan kävelee ovesta sisälle, valtaa sohvan, nukkuu siinä tuntikausia, venyttelee ja nousee ylös, tulee ilmoittamaan että vois tästä taas lähteä vaikka tuonne tien toiselle puolelle kun sieltä saa ruokaa. Meiltähän Vili saa vain rauhaa ja rakkautta. Ja me noukimme rusinat pullasta. Kivaa kaikin puolin :)

Mutta asiasta toiseen. Muistutus siitä, että maanantaiaamuna napsahtaa uuden haasteblogini ensimmäinen haaste täällä. Tervetuloa tutustumaan ja osallistumaan!

Oikein hyvää viikonloppua kaikille blogissa kävijöille!

Oletko jo tänään unelmoinut?

Monenlaisia unelmia ja toiveita on elämään mahtunut ja monet ovat toteutuneet. Osa ei ole syystä tai toisesta toteutunut, ehkä en ole tarpeeksi tahtonut. Keskityn tässä kirjoituksessa muutamaan.
Jo hyvin nuorena minulla oli unelma että pääsisin Pariisiin, istuisin rakkaan pojan kainalossa Seinen rannalla. Joskus nuorena aikuisena unelmoin, että pääsisin Messerschmittillä ajelemaan. Jossain vaiheessa unelmoin Kiinan muurista ja Afrikan safarista ja omasta keinuhevosesta. Kauan on elänyt unelma kuumailmapallolla lentämisestä. Mihinkään näistä en ole mahtipontisesti pyrkinyt, mutta ne ovat eläneet jossain takaraivossa ja aikanaan on tullut mahdollisuus aina niistä joku toteuttaa.
Pariisin unelma toteutui vuonna 1998. Päivämäärä Eiffel-tornissa ilmoittaa, että vuosituhannen vaihtumiseen on jäljellä 529 päivää.

 Kun täytin 50 vuotta, sain pojalta ja hänen tyttöystävältään (nykyiseltä vaimoltaan) Messerschmittin pienoismallin

Ja kun täytin 60 vuotta, mieheni oli pyytänyt tuttavaa, joka omistaa Messerschmittin, tulemaan ajeluttamaan minua sillä

60-vuotislahjaksi sain ystäviltä ja sukulaisilta rahaa, joka oli korvamerkitty hevoskauppoihin. Olin jo pitkään aktiivisesti etsinyt mieleistä keinuhevosta ja melkein toivosta luopunut. Minulla oli niin selvä visio minkälainen sen piti olla. Nettikin oli silloin vielä aika uutta, enkä ehkä osannut sitä kattavasti käyttää, mutta sitten vihdoin tärppäsi. Samantien soittelin Terhi Äikäkselle ja hän lupasi heti ryhtyä tekemään minulle toiveideni mukaista keinuhevosta. Kertoi toimituksen olevan parin kuukauden kuluttua, mutta jo kuukauden kuluttua sain ilmoituksen, että hevoseni, Riuska nimeltään, oli matkalla Raumalle. Hain paketin matkahuollosta ja ostin kotimatkalla kimpun keltaisia ruusuja ja kotona joimme juhlan kunniaksi kahvit :)

Vein Riuskan ulos kuvausta varten kun sisällä oli niin huono valo

Riuska on tukevaa tekoa, sillä on 70 kg:n painorajoitus ja sillä ovat pojanpojat ja välillä aikuisetkin keinutelleet pitkät tovit. Välillä sen selkään istahdan. Harja on oikeaa hevosen harjasta ja kokonaan taidokasta käsityötä. Tapasin tekijän myöhemmin Tampereen kädentaidot-messuilla, joten pääsin ihan kädestä pitäen kiittämään.
Kiinanmuurilla sain kävellä vuonna 2012. Siellä ymmärsi, miten pieni ja vaatimaton itse on historian kulussa.

Safariunelma toteutui talvella 2015 ja siitähän onkin blogissa 9-osainen kertomus "Minun Afrikkani". Tässä kuitenkin kuva, joka liittyy reissun sykähdyttävimpään tapahtumaan. En unohda koskaan tätä nuorta leijonaurosta, joka tuli rauhallisesti melkein jeeppimme viereen lähes käden ulottuville. Katseli aikansa hyvin lempeästi meitä, kääntyi ympäri ja lähti takaisin emonsa ja siskonsa luokse.

Näin ne unelmat toteutuvat kun niiden aika on. Kuumailmapallolla lentäminen on vielä toteutumatta, kerran oli lähellä, mutta ei silloin onnistunut. Uskon kuitenkin vakaasti, että sekin vielä toteutuu.

Yritän joka päivä muistaa unelmoida jostain, hyvin pienestäkin. Yritän myös muistaa ettei elämä kuluisi pelkästään unelmoidessa vaan voisi myös elää unelmaansa.

Muista sinäkin unelmoida <3

Kunhan nyt jotain

Levottomana käyskentelen kameran kanssa eikä oikein mitään kuvattavaa. Aurinko on pilven takana ja sitä samaa näyttää koko viikon sääennuste. Eikä yöpakkasiakaan tiedossa, eli kuurakuviakaan ei voi ottaa ja viimeiset kukkasetkin alkavat olla muisto vain. Ei enää jaksa kuvata"sitä varmaan viimeistä unikonkukkaakaan", varsinkaan kun aurinko ei paista. Lintujen ruokintapaikalla käy kova vilinä, mutta ovat niin kovin kiireisiä etteivät oikein ehdi poseerata. Kauniit ruskalehdetkin ovat jo puista tippuneet ja haravoitu lehtikompostiin. Taitaa olla nyt niin, että täytyy hetkeksi unohtaa ulkokuvaukset. Ainakin siihen saakka kun tulee ensimmäinen syysmyräkkä, niin silloin voisi lähteä merenrannalle ja ensilumi on ainakin kuvattava.
Kun kamera kädessä oli, eikä ulkona mitään kuvattavaa löytynyt, niin näpsäisin jonkun kuvan sisältä asetelmista, joista tykkään

Terassilta löytyi tällainen asetelma

Näihin kuviin ja tunnelmiin pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3

Ruusuja, ruusuja

Syksyn edetessä ja kesän jäädessä aina kauemmas ja kauemmas taakse, pitää vielä viimeisiä pihakukkasia kuvata hullun lailla. Sama kuin keväällä ensimmäisten kukkasten avautuessa, jokainen on niin sanomattoman kaunis ja valokuvauksellinen ja niin ovat ne syksyn viimeisetkin väriläiskät. Aina aukeaa vielä joku ruusu tai unikko ja sekin on ehdottomasti kuvattava kun se on varmaan viimeinen :)
Pakkasta on ollut öisin enimmillään vain parisen astetta, joten mitään ei ole vielä todella lopullisesti paleltunut. Kummasti aurinko vielä päivisin lämmittää kuuraiset kukkaset virkeiksi ja taas avautuu joku nuppu.

Pihavaahteran lehtien "punastumista" odotellessa myrskytuuli riepotteli ne alas puusta ja lehdet olivat enempi keltaisia kuin punaisia. Ei tullut vaahteranlehtiruusuja tänä syksynä tehtyä, mutta yhden ruusun tapaisen väänsin siten, että keskellä oli vaahteranlehtiä ja reunoilla vuorenkilpeä.

Syksyn väreihin sopiva smoothiekin tuli kuvattua tuon ruusun seurassa

Ruusujen leipomistakin tuli kokeiltua. Ohje löytyy mm. täältä

Jospa vielä ennen ruusujen lopullista kuihtumista tulisi aamu, jolloin kaikki on kuuran peitossa ja aurinko olisi just noussut. Arvatkaapa onko silloin kiire pihalle kameran kanssa!!!

Eilisen päivän teema oli haravointi ja muutenkin pihan siistiminen talvikuntoon. Vielä jäi jonkin verran erilaista kesäsysteemiä paikoilleen kun ei vaan malttanut. Piha-allas jo kuitenkin tyhjennettiin, ettei mahdollinen muutaman asteen yöpakkanen riko pumppua.Ja tuo altaan tyhjentäminen tarkoittaa minulle sitä, että kesä on loppu, totaalisesti. Kai se lokakuussa jo saakin olla loppu.
Ainakin melkein viimeiset kukkaset leikkasin maljakkoon.

Hyvää alkavaa viikkoa :)