Oletko jo tänään unelmoinut?

Monenlaisia unelmia ja toiveita on elämään mahtunut ja monet ovat toteutuneet. Osa ei ole syystä tai toisesta toteutunut, ehkä en ole tarpeeksi tahtonut. Keskityn tässä kirjoituksessa muutamaan.
Jo hyvin nuorena minulla oli unelma että pääsisin Pariisiin, istuisin rakkaan pojan kainalossa Seinen rannalla. Joskus nuorena aikuisena unelmoin, että pääsisin Messerschmittillä ajelemaan. Jossain vaiheessa unelmoin Kiinan muurista ja Afrikan safarista ja omasta keinuhevosesta. Kauan on elänyt unelma kuumailmapallolla lentämisestä. Mihinkään näistä en ole mahtipontisesti pyrkinyt, mutta ne ovat eläneet jossain takaraivossa ja aikanaan on tullut mahdollisuus aina niistä joku toteuttaa.
Pariisin unelma toteutui vuonna 1998. Päivämäärä Eiffel-tornissa ilmoittaa, että vuosituhannen vaihtumiseen on jäljellä 529 päivää.

 Kun täytin 50 vuotta, sain pojalta ja hänen tyttöystävältään (nykyiseltä vaimoltaan) Messerschmittin pienoismallin

Ja kun täytin 60 vuotta, mieheni oli pyytänyt tuttavaa, joka omistaa Messerschmittin, tulemaan ajeluttamaan minua sillä

60-vuotislahjaksi sain ystäviltä ja sukulaisilta rahaa, joka oli korvamerkitty hevoskauppoihin. Olin jo pitkään aktiivisesti etsinyt mieleistä keinuhevosta ja melkein toivosta luopunut. Minulla oli niin selvä visio minkälainen sen piti olla. Nettikin oli silloin vielä aika uutta, enkä ehkä osannut sitä kattavasti käyttää, mutta sitten vihdoin tärppäsi. Samantien soittelin Terhi Äikäkselle ja hän lupasi heti ryhtyä tekemään minulle toiveideni mukaista keinuhevosta. Kertoi toimituksen olevan parin kuukauden kuluttua, mutta jo kuukauden kuluttua sain ilmoituksen, että hevoseni, Riuska nimeltään, oli matkalla Raumalle. Hain paketin matkahuollosta ja ostin kotimatkalla kimpun keltaisia ruusuja ja kotona joimme juhlan kunniaksi kahvit :)

Vein Riuskan ulos kuvausta varten kun sisällä oli niin huono valo

Riuska on tukevaa tekoa, sillä on 70 kg:n painorajoitus ja sillä ovat pojanpojat ja välillä aikuisetkin keinutelleet pitkät tovit. Välillä sen selkään istahdan. Harja on oikeaa hevosen harjasta ja kokonaan taidokasta käsityötä. Tapasin tekijän myöhemmin Tampereen kädentaidot-messuilla, joten pääsin ihan kädestä pitäen kiittämään.
Kiinanmuurilla sain kävellä vuonna 2012. Siellä ymmärsi, miten pieni ja vaatimaton itse on historian kulussa.

Safariunelma toteutui talvella 2015 ja siitähän onkin blogissa 9-osainen kertomus "Minun Afrikkani". Tässä kuitenkin kuva, joka liittyy reissun sykähdyttävimpään tapahtumaan. En unohda koskaan tätä nuorta leijonaurosta, joka tuli rauhallisesti melkein jeeppimme viereen lähes käden ulottuville. Katseli aikansa hyvin lempeästi meitä, kääntyi ympäri ja lähti takaisin emonsa ja siskonsa luokse.

Näin ne unelmat toteutuvat kun niiden aika on. Kuumailmapallolla lentäminen on vielä toteutumatta, kerran oli lähellä, mutta ei silloin onnistunut. Uskon kuitenkin vakaasti, että sekin vielä toteutuu.

Yritän joka päivä muistaa unelmoida jostain, hyvin pienestäkin. Yritän myös muistaa ettei elämä kuluisi pelkästään unelmoidessa vaan voisi myös elää unelmaansa.

Muista sinäkin unelmoida <3