keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Gatto Nero

Tänään keittelin komppaniakattilallisen hernekeittoa kesäkeittiössämme, joka on nimeltään Gatto Nero (italiaa ja tarkoittaa Musta Kissa). Siellä koko kesän laitamme ruokaa ja myös syömme. Pitkän pöydän ääreen mahtuu isompikin sakki nauttimaan ruuasta ja seurustelemaan. Kovasti jo odotan pimeneviä iltoja, jolloin hellassa palaa tulet ja laitetaan kynttilöitä palamaan sekä sinkkiämpäristä tehtyyn valaisimeen valo.
Samalla kun hernerokkaa sekoittelin ja vahdin tulta pesässä nappasin muutamia kuvia meille hyvin tärkeästä tilasta.
Hernekeitto alkaa olla valmista ja silitysrautakin vissiin kohta lämmin :)
Ulkoapäin näyttää tällaiselta. Ovipielessä musta kissa on kiivennyt jo monta vuotta narussa,eikä näytä pääsevän ylös eikä alas.Gatto Nero-kyltin olen tehnyt ja ystävien tuoma valurautainen gekko pyrkii välillä sisälle ja välillä ulos.
Sisänäkymiä. Useilla esineillä on tunnearvoa niiden entisestä elämästä johtuen.

Sisänäkymiä edelleen. Oikealla olevassa kuvassa on isännän tekemä pöytä ja penkit.

Joitain yksityiskohtia.Öljylamppu on äitini tädin peruja. Lasimosaiikin olen joskus muutama vuosi sitten kursseilla tehnyt ja pikkutaulut ovat kaakeleita ja niissä isännän tekemät kehykset. Kello on lahja lapsuuden ja nuoruuden ystävältä.
Gatto Neron kokki toivottelee hyvää ruokahalua.

2 kommenttia:

  1. Oo-la-laa.... on se upeaa, kun on itsellä oma ravintola! Kyllä tuolla varmasti viihtyy. Mitenkäs tuo hernekeitto passaa Perlusconen herkkujen sekaanDD Varmasti keitto on herkullista eikä sitä em. tyypille kai annettaisikakan - liian hyvää siihen suuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata hänen hernerokkapäivänä vaivautua paikalle:D
      Välillä on tarjolla jotain pikkasen italiaisempaakin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!