Matkalla Luovuuteen osa 1

Joskus alkuvuodesta ilmoittauduin Matkalla Luovuuteen-tapahtumaan ja sitä olen odottanut enemmän kuin kuuta nousevaa. Minulle ensimmäinen isompi askartelutapahtuma ja johon liittyi myös voimauttavaa valokuvausta, joka on ollut suuren mielenkiinnon kohteena siitä saakka kun talvella tuli telkkarista Miina Savolaisen Valokuvan voimaa 7-osaisena sarjana. Eli kokonainen viikonloppu mielenkiintoista ohjelmaa hyvien opettajien johdolla. Huippua oli tietysti se, että opettajana oli myös suuresti ihannoimani Anna Dabrowska eli Finnabair. Pikkasen askarrutti se, että hänen opetuksensa tapahtui lontoon murteella, joka ei mitenkään täydellisesti ole hallinnassa, mutta en antanut sen intoa lannistaa ja lopulta hyvinhän minä ymmärsin. Myös Minnan ja Elinan blogeja seurailen tiiviisti ja ihailen heidän luovuuttaan.Minna kertoo omassa blogissaan vähän taustoja tapahtumalle, joten käyppä siellä katsomassa.
Perjantaiaamuna oli tarpeelliset (ja vähän tarpeetontakin) pakattuna ja valmiina lähtöön. Matka luovuuteen alkoi odottavissa ja iloisissa tunnelmissa Jehkon kyydissä.

Menomatkalla poikettiin Klemmarikellarissa ja Myllyssä Inspiraatiossa. Molemmista jotain pientä tarpeellista ja välttämätöntä tuli hankittua! Sitten kohti Turkua!
Tapahtuman paikaksi oli valittu museolaiva Bore ja se sopikin todella hyvin ko. tarkoitukseen.

Majoittumisen jälkeen kokoonnuimme meille varattuun yhteiseen tilaan. Siellä alkoi heti vilkas puheensorina ja nauru raikui kun tavattiin entuudestaan tuttuja ja tutustuttiin uusiin luoviin naisiin ja moni blogi sai kasvot. Kolmenkymmenen naisen innokas ryhmä oli valmiina viikonlopun haasteisiin.Tervetulotoivotusten jälkeen Minna kertoi voimaannuttavasta valokuvauksesta ja sitten oltiinkin valmiit lähtemään pareittain kuvaamaan. Valikoiduimme Tarun kanssa pariksi siitäkin syystä, että meillä on samanlaiset kamerat ja siten oli helppo vaihtaa niitä ja  saimme heti kuvat omille muistikorteille. Ei muuta kuin vähän huulipunaa ja rekvisiittaa ja menoksi. Kerran  käytiin hytissä vaihtamassa asuja ja muuten ei peiliin katsottu.
En ole koskaan ollut kovin innostunut olemaan kameran edessä (takana kylläkin), mutta ei se nyt mitenkään kauhun paikkakaan ole ollut. Nyt oli pari tuntia aikaa heittää estot nurkkaan ja pitää hauskaa kameran kummallakin puolella. Minnan tärkein ohjeistus oli: mitään negatiisita ei saa puolin eikä toisin sanoa, vaan kannustetaan vaikkapa vähän överiksi menemisen kautta olemaan rento ja ilmeikäs.Taru napsi minusta 300 kuvaa ja minä hänestä vähän vähemmän.Koskaan ei voinut tietää oliko toinen ottamassa lähikuvaa vai vähän kauempaa ja milloin laukaisijaa painettiin. Oi, että oli hauskaa! Kun niitä sitten illalla kamerasta katselin niin huokasin ettei minusta ole ikinä otettu niin paljon hyviä kuvia! Aika vaan loppui kesken, olisi vielä tahtonut jatkaa ties kuinka pitkästi, mutta illallinen kutsui.
Tässä jonkinlainen kokoelma niistä kolmestasadasta Tarun ottamasta kuvasta:

Voimaannuttavaa valokuvausta on tarkoitus jatkaa jo aivan lähitulevaisuudessa pienen kuvauksesta innostuneen ryhmän kanssa ja myös mieheni kanssa on ollut suunnitteilla toteuttaa oma voimaannuttava valokuvaustapahtumamme.

Matkakertomus jatkuu lähipäiviä askarteluosioilla...